Employer transfer of employee to warehouse role upheld despite union claim of dismissal protection violation.

Työnantaja ei ollut menetellyt työehtosopimuksen eikä irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti siirtäessään tuntikirjurina toimineen työntekijän tämän menettelystä johtuen varastomieheksi. Kysymys, oliko siirto vastoin työehtosopimusta kuului työtuomioistuimen ratkaistavaksi siitä riippumatta, oliko siirto ehkä vastoin työsopimuslakia, työsopimusta tai työsääntöjä. Kantajalle oli tärkeätä saada ratkaisu edelliseen kysymykseen, mutta tuomion oikeusvoima ei ulotu jälkimmäiseen.

Perusteluissa todettu mm., että milloin työntekijä on osoittautunut johonkin tehtävään soveltumattomaksi, mutta hänet voidaan siirtää toiseen hänelle paremmin soveltuvaan tehtävään, soveltumattomuudelle riittääkseen myös asialliseksi irtisanomisperusteeksi on asetettava suuremmat vaatimukset kuin jos siirtomahdollisuutta ei ole tai työntekijä, milloin siirron hyväksyminen on hänen vallassaan, ei siihen suostu. Irtisanomissuoja sinänsä ei koske siirtoa toisiin tehtäviin.

Edelleen lausuttu siitä, miten laajalle ulottui yhtiön työehtosopimukseen perustuva oikeus johtaa ja jakaa työtä.

Lykkäyspyyntö sairastuneen todistajan kuulemiseksi hylätty.

Vahvistuskanneintressi ei oikeuttanut kanteen käsittelemiseen vastaajan kustannuksella, mutta vastaajan menettely otettu huomioon oikeudenkäyntikulujen korvauksen suuruutta määrättäessä.

Asianosaiset: Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Ilmailualan Unioni r.y.

RATKAISU

Asianosaisten välillä voimassa olleessa 7.4.1975 solmitussa Finnair Oy:tä koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

2 § Yleiset sopimukset

Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön välisiä sopimuksia, joihin allekirjoittaneet liitot ovat yhtyneet, noudatetaan tämän työehtosopimuksen osana.

Pöytäkirjamerkintä:

Sopimukset, joihin IAU on yhtynyt:

Yleissopimus 15.5.1946

Yleissopimus irtisanomissuojasta 22.2.1966

Irtisanomissuojasopimuksen pöytäkirja 22.2.1966

Sopimus irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n voimaansaattamisesta ja työnantajan velvollisuudesta maksaa sairausajan palkkaa

1.2.1968

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 § Työn johto ja jakaminen, järjestäytymisoikeus ja jäsenmaksujen perintä

1. Yhtiöllä on oikeus johtaa ja jakaa työtä sekä ottaa toimeen ja siitä erottaa työntekijöitä riippumatta siitä, ovatko nämä järjestäytyneitä vai eivät.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5 § Työhön ottaminen ja irtisanominen

1. Kullakin tässä sopimuksessa tarkoitetulla työhön otetulla vasta-alkajalla on 3 kuukauden pituinen koeaika, jonka kuluessa työsuhde voidaan kummaltakin puolelta purkaa irtisanomisaikaa noudattamatta. Tällöin työsuhde lakkaa sen työpäivän päättyessä, jonka aikana ilmoitus purkamisesta tehtiin.

2. Määräaikaista tai määrättyä työtä varten palkatun ko. työntekijän työsuhde päättyy irtisanomisaikaa noudattamatta. Tästä yhtiön on ilmoitettava ko. työntekijälle työhön otettaessa.

3. Yhtiön palvelukseen otetun tämän työehtosopimuksen tarkoittaman muun työntekijän molemminpuolinen irtisanomisaika on 2 viikkoa. Jos työsuhde on jatkunut 5 v. on irtisanomisaika 3 viikkoa ja jos työsuhde on jatkunut 10 vuotta on irtisanomisaika 1 kuukausi. Lyhyemmästä irtisanomisajasta voidaan yhtiön ja työntekijän kesken sopia.

4. Raskaudentilan tai synnytyksen takia ei koeajan palvellutta naispuolista työntekijää irtisanota.

5. Irtisanomisaikaa ei noudateta niissä tapauksissa, joissa työsuhde työsopimuslain 43 tai 44 §:n mukaisesti puretaan.

6. Uudet työntekijät otetaan yhtiön palvelukseen pääsääntöisesti toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen.

Määräaikaiseen työsuhteeseen otetulle työntekijälle myönnetään työsuhteen kestettyä 7 kuukautta samat ohjesääntöiset etuudet kuin työntekijöille, joilla on toistaiseksi voimassa oleva työsuhde.

Tätä 7 kuukauden pituista aikaa voidaan pidentää enintään 2 kuukaudella silloin kun siihen on perusteltua syytä. Yhtiön tulee kiinnittää erityistä huomiota siihen, että määräaikaiset työsuhteet ovat perusteltuja. Perustellun syyn olemassaolo todetaan yhtiön, työntekijän ja ao. luottamusmiehen kesken.

7. Tämän työehtosopimuksen tarkoittamalle uudelle työntekijälle varataan mahdollisuus keskusteluun ao. luottamusmiehen kanssa työpaikkaan perehdyttämisen yhteydessä.

Työsopimuksen purkutapauksista ilmoitetaan ao. luottamusmiehelle tai pääluottamusmiehelle, mikäli se on mahdollista, ennen työsopimuksen purkamista. Muussa tapauksessa ilmoitus annetaan mahdollisimman pian työsopimuksen purkamisen tapahduttua.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimuksessa mainitussa irtisanomissuojasopimuksessa sanotaan muun ohessa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Keskusliitot ovat kansainvälisen työkonferenssin kesäkuun 26 päivänä 1963 hyväksymän työsuhteen päättämistä koskevan suosituksen mukaisesti tehneet seuraavan sopimuksen irtisanomisessa ja lomauttamisessa noudatettavista ehdoista ja menettelytavoista:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3 §

Työnantaja älköön irtisanoko tai lomauttako yksityistä työntekijää ilman asiallista perustetta. Jos hän syyllistyy tällaiseen toimenpiteeseen, hän on velvollinen maksamaan työntekijälle korvauksen.

Asiallisina perusteina pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä joiden perusteella yrityksen työntekijämäärää joudutaan supistamaan. Tällaisina perusteina pidetään myös mm. sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

4 §

Päätettäessä 3 §:ssä mainitun korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Samosen siirrosta oli tämän jälkeen käyty sekä paikallisia että liittotason neuvotteluja, minkä lisäksi Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä oli antanut Ilmailualan Unionille kirjallisen lausuntonsa. Tämän lisäksi asiasta oli tehty eduskuntakysely. Käydyissä neuvotteluissa Ilmailualan Unioni oli vaatinut siirron peruuttamista. Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä oli viitannut työehtosopimuksen 4 §:n määräykseen työnantajan työnjohto-oikeudesta ja työsääntöjen 5 §:ään sekä pitänyt siirtoa asianmukaisena. Samalla oli todettu, että mikäli osapuolet eivät pystyneet pääsemään asiassa yksimielisyyteen, oli Ilmailualan Unionilla mahdollisuus normaalin neuvottelujärjestyksen mukaisesti saattaa asia vielä työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Tätä ei kuitenkaan ollut tapahtunut.

Näillä perusteilla Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on pyytänyt työtuomioistuinta vahvistamaan, ettei Finnair Oy ole menetellyt työehtosopimuksen tai irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti siirtäessään Pekka Samosen tuntikirjurin tehtävistä varastomiehen tehtäviin edellä mainituin syin.

Ilmailualan Unioni on vastineessaan katsonut, että kanne tulisi jättää tutkimatta, koska siinä oli kyse työnantajan puolelta tapahtuneesta työsuhteen ehtojen yksipuolisesta muuttamisesta. Tällaista asiaa ei ollut missään työehtosopimuskohdassa säännelty, minkä vuoksi asia ei kuulunut työtuomioistuimen käsiteltäväksi. Kantaja itsekin oli viitannut haastehakemuksessa työsääntöihin. Työnantajan johto- ja valvontaoikeudesta oli määritelmä työsopimuslain 1 §:ssä ja työehtosopimuksen määräyksessä, joka haastehakemuksen mukaan koski työnantajan johto- ja töidenjako-oikeutta, oli pidetty silmällä ainoastaan sitä seikkaa, että työnantajalla oli tämä legaalinen oikeutensa työntekijäin järjestäytymisestä riippumatta, mistä ei nyt ollut kyse. Kantaja oli itse neuvottelujen kestäessä selittänyt, ettei kysymys ollut ollut irtisanomisesta eikä työsuhteen purkamisesta, koska työnantajalla ei käsityksensä mukaan ollut ollut näihin toimenpiteisiin oikeutta.

Asian tutkimisen varalta Ilmailualan Unioni on todennut kantajan esittäneen neuvottelupöytäkirjoista ainoastaan osan jättäen liittotason neuvotteluista Ilmailualan Unionin kannanoton pois. Työnantajapuoli oli nimittäin kieltäytynyt 18.11.1975 pidetyssä liittotason neuvottelussa pitämästä ja tekemästä yhteistä pöytäkirjaa ja suostunut vain siihen, että molemmat osapuolet esittivät oman kantansa kirjallisesti. Kantajan haastehakemukseen liittämä kanta oli puhtaaksikirjoitusvaiheessa olennaisesti muuttunut neuvottelujen aikaisesta kannasta. Myös näissä liittotason neuvotteluissa oli työnantajan puolelta siirtopäätöksen tehnyt käyttöpäällikkö uudistanut sen, ettei työnantajalla ollut siirtopäätöstä tehdessään käytettävissään työsuhteen irtisanomis- tai purkamisperustetta, mutta että siirtopäätös oli siitä huolimatta tehty.

Työsuhdejärjestelmämme ei tuntenut mitään irtisanomis- tai purkamisoikeudesta erillistä siirto-oikeutta toisiin tehtäviin yksipuolisena työnantajalle kuuluvana oikeutena ilman nimenomaista työehtosopimus- tai muuta sopimusmääräystä. Työnantaja oli perustellut tällaisen oikeuden olemassaoloa työnjohto-oikeuteen sisältyvänä oikeutena, mitä käsitystä vastaajapuolella ei ollut koskaan hyväksytty. Myös viittaus työsääntöjen määräyksiin työntekijän velvollisuudesta suorittaa yhtiön hänelle osoittamaa työtä oli uusi. Tällaisella yksipuolisella määräyksellä ei voitu poiketa yleisestä periaatteesta, että tiettyyn työhön otettu työntekijä oli velvollinen tekemään ainoastaan ammattinsa mukaista työtä. Jotta määräyksellä olisi kantajan sille nyt antama merkitys, pitäisi kyseisen seikan olla siinä selvästi todettu. Tällainenkin määräys olisi laillisuudeltaan kyseenalainen.

Koko asiassa oli paljolti kyse siitä, tunnustiko oikeusjärjestyksemme työnantajalle eräänlaisen rankaisuoikeuden sellaisista rikkeistä, joiden osalta työsuhteen päättäminen tai vahingonkorvaus ei ollut mahdollista. Tällaista rankaisuvaltaa ei ollut johdettavissa edes työnjohto-oikeudesta muodollisilla verukkeilla.

Vaikka Ilmailualan Unioni oli liittotason neuvotteluissa katsonut, että työnantajan menettely oli ollut irtisanomissuojasopimuksen ja irtisanomissuojan vastaista, oli tällä ensi sijaisesti tarkoitettu ainoastaan sitä, ettei työnantajan menettely kuulunut edes irtisanomissuojan piiriin, vaan oli muutoin kielletty toimenpide. Toiseksi oli tarkoitettu sitä, että mikäli siirtotoimenpiteen katsottaisiin vastoin Ilmailualan Unionin käsitystä kuuluvan irtisanomissuojan piiriin, olisi se paitsi työsopimuslain irtisanomissuojan myös irtisanomissuojasopimukseen irtisanomissuojan vastainen toimenpide.

Näillä syillä Ilmailualan Unioni on pyytänyt kanteen jättämistä tutkimatta tai vaihtoehtoisesti sen hylkäämistä. Jutun pääkäsittelyssä Ilmailualan Unioni on sitä paitsi pyytänyt lykkäystä jutun käsittelyyn, jotta korjaamopäällikkö Niemelää, joka lääkärintodistuksen mukaan oli kykenemätön saapumaan mainittuun pääkäsittelyyn todistajaksi, voitaisiin kuulla jutussa todistajana.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, Ilmailualan Unioni 1 500 markalla.

Työtuomioistuin on tutkinut ensin vastaajan lykkäyspyynnön ja toteaa todistajaksi nimetystä Pentti Niemelästä esitetystä lääkärintodistuksesta käyvän selvästi ilmi, että vaikka Niemelän todettu työkyvyttömyys päättyy 30.9.1976, hän on lääkärin mielestä kykenemätön esiintymään jutussa todistajana vuoden 1976 loppuun asti. Tämän vuoksi ja kun niillä seikoilla, joista Niemelää on ilmoitettu haluttavan kuulla, ei työtuomioistuimen mielestä saata olla vastaajan eduksi sanottavaa merkitystä jutun ratkaisulle, työtuomioistuin on hylännyt lykkäyspyynnön.

Työehtosopimuksen 4 §:n 1 kohdan mukaan yhtiöllä on oikeus johtaa ja jakaa työtä. Tämän määräyksen ei ole osoitettu ulottavan työnjohto-oikeutta laajemmalle kuin työsopimuslain 13 §:ssä säädetään eikä siis esimerkiksi oikeuttavan siirtämään työntekijää toiseen työhön vastoin hänen työsopimuksensa määräyksiä. Työsopimuksen vaietessa asiasta tämä työehtosopimusmääräys kuitenkin antaa työnantajalle suuren vapauden työn jakamiseen eri työntekijäin kesken, eikä tämä enempää kuin mikään muukaan työehtosopimuksen määräys liioin muodosta mitään estettä toisiin tehtäviin siirtämiselle. Samosen varastomieheksi tämän palkkaedut säilyttäen siirtäessään yhtiö ei siten ole rikkonut myöskään Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Ilmailualan Unionin välisen työehtosopimuksen määräyksiä.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi kanteen hyväksyen vahvistaa, ettei Finnair Oy ole menetellyt työehtosopimuksen eikä irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti siirtäessään Pekka Samosen varastomieheksi kanteessa tarkoitetussa tapauksessa.

Työtuomioistuin on edellä katsonut Suomen Työnantajain Yleiselle Ryhmälle olevan tärkeätä saada kanteessa esitetty vahvistusvaatimus työtuomioistuimen tutkittavaksi. Perustetta ei työtuomioistuimen mielestä ole kuitenkaan esitetty sille, että tämä Ryhmälle tärkeä kanne olisi käsiteltävä Ilmailualan Unionin kustannuksella. Toisaalta on Unionin menettely eräissä jutun käsittelyvaiheissa ollut omiaan aiheuttamaan haittaa ja hankaluutta Ryhmälle ja kustannuksia Unionille itselleen. Näihin seikkoihin nähden työtuomioistuin harkitsee oikeaksi velvoittaa Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän korvaamaan Ilmailualan Unionin oikeudenkäyntikuluista tässä jutussa 900 markkaa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Sarkko, Järvenpää, Vihma, Parkkinen, Hyppönen ja Kaski.

Tuomio oli yksimielinen.