Legislator Case Law & Legislation
DE FR IT EN
Analyze in Legislator
TT:1976-55 AI generated

Labor court dismissed union claims where employee resigned voluntarily and collective agreement did not bind parties.

Case Number TT:1976-55
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed
Open official source Machine-readable Markdown (.md)

Legislator summary

AI generated

The Finnish Labour Court dismissed the union's claim for severance pay and notice period compensation against a meatpacking company. The employee, Veijo Rantaniitty, resigned immediately after refusing work orders, while the employer argued he had a valid reason for refusal under the collective agreement. Since neither the employer nor the union considered the 1974 collective agreement binding in this specific dispute, the court could not rely solely on it and had to base its decision on the full factual record. Consequently, the court found the employee had terminated the relationship voluntarily, rendering the employer's obligation to pay compensation non-existent.

Legislator headnote

AI generated

Section 3 of the Collective Agreement on Meatpacking and Sausage Factory Workers; Section 39 of the Collective Agreement: Where parties do not consider a collective agreement binding in a specific dispute, the court must base its decision on the complete factual record, and if the employee resigned voluntarily with a valid reason, the employer is not liable for severance pay.

Keywords

AI generated
collective agreement binding force voluntary resignation severance pay liability labor dispute facts notice period compensation

Cited Legislation

AI generated
Section 3 of the Collective Agreement on Meatpacking and Sausage Factory Workers
Section 39 of the Collective Agreement on Meatpacking and Sausage Factory Workers
Section 15 of the Act on the Termination of Employment Contracts
AI generated
kko-precedent_1990_18
Supreme Court allows employer to consider unknown facts when terminating employment contract for legal grounds.
labour_2000_17
Employer terminated employee without cause; court ruled employer liable for breach of termination protection agreement.
labour_2018_8
Labor court orders employer to pay damages for wrongful dismissal due to failure to accommodate disability.
labour_1991_28
Labor court dismisses union claim that dismissal lacked special weight due to employee negligence and dishonesty.
labour_2018_108
Labor court dismissed union appeal for wrongful dismissal due to repeated smoking rule violations.

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Kysymys siitä, oliko työntekijä itse sanoutunut irti vai oliko työsuhde katkaistu työnantajan toimesta.

Kun liitot olivat tehneet riidassa sopimuksen, mutta sekä ne että asianomainen työnantaja, joka oli jutussa asianosaisena, olivat sitä mieltä, ettei liittojen tekemä sopimus sitonut tässä jutussa, tuomiossa ei voitu nojautua yksinomaan tuohon sopimukseen, vaan kaikkeen työsuhteen päättämistä koskevaan selvitykseen.

Kun juttuun vastaajaksi oli haastettu työehtosopimukseen muutoin kuin osallisena sidottu, jonka ei ollut näytetty rikkoneen työehtosopimusta tietensä, kanteessa tällä perusteella tehdyt vaatimukset hylätty.

Asianosaiset: Suomen Elintarviketyöläisten Liitto r.y. Huittisten Lihapojat, Mattila & K:nit -niminen avoin yhtiö ja sen yhtiömiehet

RATKAISU

Asianosaisia sitoneessa Liiketyönantajain Keskusliitto r.y:n, Työehtoliitto r.y:n ja Suomen Elintarviketyöläisten Liiton välillä 21.5.1973 solmitussa teurastamoiden ja makkaratehtaiden työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

YLEISET MÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 § Työn johto ja jakaminen sekä järjestäytymisoikeus

Työnantajalla on oikeus johtaa ja jakaa työt sekä ottaa ja erottaa työntekijät.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3 § Työsuhteen päättyminen

Vakinaisiin työntekijöihin nähden noudatetaan molemmin puolin neljäntoista päivän irtisanomisaikaa. Työnantaja ei kuitenkaan lopeta yli viisi vuotta jatkunutta työsuhdetta ilmoittamatta siitä vähintään kolmea viikkoa, ja jos työsuhde on jatkunut kymmenen vuotta, vähintään kuukautta ennen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Pöytäkirjamerkintä:

Työsuhteen päättymiseen sovelletaan lisäksi, mitä on sovittu 7.4.1966 tehdyssä irtisanomissuojasopimuksessa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

MUUT MÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

39 § Erimielisyyksien ratkaiseminen

Jos tämän tai sopimuspuolten välillä tehtyjen muiden sopimusten tai pöytäkirjojen sisällöstä, määräysten tulkinnasta tai soveltamisesta syntyy erimielisyyttä, jota asianomaiset eivät saa heidän välisissään neuvotteluissa selvitetyksi, on asia siirrettävä sopimuspuolten ratkaistavaksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Sopimuksen osana noudatetussa keskusliittojen välisessä yleissopimuksessa irtisanomissuojasta sanotaan lisäksi muun muassa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

1 §

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tämä sopimus ei koske:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3. tapauksia, joissa työsopimus on purettu työsopimuslain 31 §:ssä mainitun syyn perusteella.

Sopimuksen piiriin kuuluvat kuitenkin ne tapaukset, joissa työsopimus on purettu sairauden tai sanotun lain 15 §:ään sisältyvien järjestysmääräysten rikkomisen perusteella.

2 §

Työsopimusta irtisanottaessa on noudatettava 14 vuorokauden molemminpuolista irtisanomisaikaa. Tällä määräyksellä ei kumota työehtosopimusten ennakkoilmoituksia koskevia määräyksiä eikä sitä sovelleta silloin, kun työnantaja 5 §:ssä mainituin tavoin työsuhdetta päättämättä lomauttaa työntekijän.

Työnantaja, joka ei noudata edellä mainittua irtisanomisaikaa, on velvollinen suorittamaan työntekijälle vahingonkorvauksena täyden palkan irtisanomisajalta. Jos taas työntekijä eroaa työstä irtisanomisaikaa noudattamatta, on hän velvollinen maksamaan työnantajalle vahingonkorvauksena irtisanomisajan palkkaa vastaavan summan, jonka työnantaja saa pidättää työntekijälle maksettavasta lopputilistä. Mikäli noudattamatta jättäminen puolin tai toisin koskee vain osaa irtisanomisajasta, käsittää vahingonkorvausvelvollisuus sitä vastaavan osan irtisanomisajan palkasta.

3 §

Työnantaja älköön irtisanoko tai lomauttako yksityistä työntekijää ilman asiallista perustetta. Jos hän syyllistyy tällaiseen toimenpiteeseen, hän on velvollinen maksamaan työntekijälle korvauksen.

Asiallisina perusteina pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä joiden perusteella yrityksen työntekijämäärää joudutaan supistamaan. Tällaisina perusteina pidetään myös mm. sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

4 §

Päätettäessä 3 §:ssä mainitun korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

6 §

Jos irtisanomisesta tai lomauttamisesta syntyy erimielisyyttä, voidaan erimielisyys saattaa ratkaistavaksi työehtosopimuksessa sovittua yleistä neuvottelujärjestystä noudattaen. Elleivät työnantaja- ja työntekijäliitot pääse asiasta yksimielisiksi, voidaan se alistaa työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työtodistukseen työnantaja oli erheellisesti merkinnyt työsuhteen päättymisen syyksi Rantaniityn oman tahdon, vaikka erottaminen oli tapahtunut työnantajan yksipuolisella toimenpiteellä.

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto on vielä viitannut sen ja Elintarvikealan Työnantajaliitto r.y:n välillä 10.6.1974 käydyn neuvottelun pöytäkirjaan, jonka mukaan liittojen edustajat olivat todenneet, ettei työnantaja ollut voinut osoittaa riittäviä perusteluja Rantaniityn irtisanomiselle, ja liitot olivat sen vuoksi sopineet siitä, että työnantaja oli velvollinen maksamaan Rantaniitylle korvauksena pöytäkirjassa lähemmin määritellyn rahasumman. Kun yhtiö kuitenkaan ei ollut katsonut tämän sopimuksen sitovan itseään eikä korvauksesta sopiminen Suomen Elintarviketyöläisten Liitonkaan mielestä kuulunut liittojen säännöstämiskompetenssiin, ei korvausvaatimusta tässä oikeudenkäynnissä voitu rajoittaa mainitun sopimuksen mukaiseen määrään.

Näillä perusteilla Suomen Elintarviketyöläisten Liitto on pyytänyt, että työtuomioistuin toteaisi Huittisten Lihapojat, Mattila & K:nien menetelleen irtisanomissuojasopimuksen 2 ja 3 §:n vastaisesti ja velvoittaisi yhtiön ja sen yhtiömiehet Tarmo Mattilan, Jouko Juhani Lehmuksen, Sirkka-Liisa Mattilan, Markku Kalle Juhani Mattilan ja Mirja Liisa Irene Mattilan yhteisvastuullisesti suorittamaan Veijo Johannes Rantaniitylle mainitun sopimuksen tarkoittamana hyvikkeenä ja irtisanomisajan palkasta puuttuvana korvauksena 8 500 markkaa.

Huittisten Lihapojat, Mattila & K:nit on kanteeseen vastatessaan ilmoittanut, että pakkaaja Veijo Rantaniitty oli joulukuun 12 päivänä 1973 aamulla työaikana kieltäytynyt lähimmän esimiehensä lähettämöesimies Hellin ja tämän esimiehen silloisen tuotantopäällikön Haanpään useista kehotuksista huolimatta ryhtymästä työsopimuksensa tarkoittamaan työhön. Tuotantopäällikkö Haanpää olikin esittänyt työn aloittamisen vaihtoehdoksi työsuhteen päättymisen. Tämän jälkeen Rantaniitty oli käynyt leimaamassa kellokorttinsa ja ilmoittanut jättävänsä työpaikkansa välittömästi. Näin ollen Rantaniitty oli itse päättänyt työsuhteensa, eikä yhtiöllä olisi ollut velvollisuutta maksaa edes irtisanomisajan palkkaa. Vaikka katsottaisiin, että tuotantopäällikkö olisi irtisanomisen toimittanut, siihen oli ollut irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettu asiallinen peruste.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että avoimessa yhtiössä Huittisten Lihapojat, Mattila & K:nit on joulukuun 12 päivänä 1973 syntynyt riitaa työnjohdon ja pakkaaja Veijo Rantaniityn välillä. Riita, jonka on näytetty koskeneen viimeksimainitun työhön menemistä työnjohtajan kehotuksen mukaisesti, on johtanut siihen, että Rantaniityn työsuhde on päättynyt, hänen oman käsityksensä mukaan ilman asiallista perustetta ja sopimuksenmukaista irtisanomisaikaa noudattamatta, kun taas työnantajapuoli on katsonut Rantaniityn itse päättäneen työsuhteensa tai että irtisanomiseen on ainakin ollut olemassa työstä kieltäytymisen perusteella irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettu asiallinen peruste.

Riitakysymyksestä neuvoteltaessa ovat Elintarvikealan Työnantajaliitto ja Suomen Elintarviketyöläisten Liitto 10.6.1974 päässeet asiassa kanteessa mainittuun sopimukseen. Tämän jutun asianosaiset ovat kuitenkin katsoneet, ettei sopimus sido niitä tässä jutussa, ja sopimuksen toinenkin osapuoli on yhtynyt tähän käsitykseen. Työtuomioistuinkaan ei näin ollen voi tuomiossaan nojautua yksistään mainittuun sopimukseen, vaan kaikkeen Rantaniityn työsuhteen päättymistä koskevaan selvitykseen.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Järvenpää, Tiitola, Airaksinen, Parkkinen, Hyppönen, Kaski ja Lankinen.

Tuomio oli yksimielinen.