Labor court dismisses union strike claim when employer suspends work due to production needs, not coercion.

Lakko oli työtaisteluna kohdistunut työehtosopimuksen määräyksiin palkkauksesta ja työnjohto-oikeudesta. Ammattiosasto ei ollut ryhtynyt toimenpiteisiin työnseisausten estämiseksi, rajoittamiseksi tai lopettamiseksi. Osasto vastasi myös edustajiensa osallistumisesta työtaisteluun. Se tuomittu hyvityssakkoon työrauha velvollisuuden rikkomisesta.

Työnantajan toimeenpanema työnteon keskeytys muilta työntekijöiltä ei ollut painostustoimenpide; sille oli ollut tuotannollisesti perustellut syyt.

Asianosaiset: Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. ja Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto r.y. puolin ja toisin kantajana ja vastaajana

RATKAISU

Asianosaisliittojen välillä voimassa olleessa 26.4.1974 solmitussa Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän kumiteollisuusjaostoa koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

2 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:

Yleissopimus 15.5.1946.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3 § Työhön ottaminen, irtisanominen ja järjestäytymisvapaus

1. Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työnjohdosta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

7 § Työpalkat

1. Täysin työkykyisten 18-vuotta täyttäneiden työntekijäin työkohtaiset tuntipalkat eri töissä ovat seuraavat:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

8 § Urakkatyö

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

9 § Siirto toiseen työhön ja keskeytykset työssä

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

7. Jos työntekijän työ keskeytyy tavanomaisesta poikkeavan teknillisen tai tuotannollisen häiriön vuoksi eikä työnantaja voi järjestää keskeytyksen ajaksi toista työtä, maksetaan työntekijälle, joka on ilmoittanut keskeytyksestä työnjohtajalleen, keskeytysajalta työkohtainen tuntipalkka. Työsopimuslain 27 §:n 2 momentissa tarkoitetun työn keskeytymisen ajalta maksetaan kuitenkin työntekijälle palkka noudattaen lain määräyksiä. Oikeus palkkaan keskeytysajalta on vain työntekijällä, joka on työhön käytettävissä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

31 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4. Turvautuminen työnseisaukseen (lakkoon tai työsulkuun) tai muuhun toimenpiteeseen vastapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun estämiseksi riitakysymyksen yhteydessä on kielletty.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kun työnteon ja palkanmaksun keskeytymisestä oli 26.8. ilmoitettu, olivat muut paistoosaston ja korjaus- ja viimeistelyosaston työntekijät, yhteensä 30 henkilöä ryhtyneet kolmessa vuorossa lakkoon, joka oli alkanut 26.8. kello 10 ja päättynyt 1.9. kello 6. Tähän lakkoon oli työvuorollaan osallistunut tehtaan varapääluottamusmies ja ammattiosaston toimikunnan jäsen Lauri Mäkinen.

Kuten edellä esitetystä kävi ilmi, oli Nokian Kumi- ja Jalkinetyöläisten ammattiosasto työehtosopimuksen palkkamääräyksiin ja työnantajan työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin kohdistuneitten työtaistelutoimenpiteiden aikana täysin laiminlyönyt velvollisuutensa työrauhan palauttamiseksi, Päinvastoin olivat ammattiosaston toimihenkilöt itse osallistuneet työtaisteluihin. Näillä perusteilla Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on työtuomioistuimessa vaatinut, että Nokian Kumi- ja Jalkinetyöläisten ammattiosasto tuomittaisiin työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta ja laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on kanteeseen vastatessaan huomauttanut, että kokoonpanourakoista elokuussa käydyt neuvottelut eivät olleet vielä lokakuun alkuun mennessä päättyneet. Kokoonpano-osastolla oli ollut 25. ja 26.8.1975 kanteessa mainittu työtaistelu. Paisto-osastolla työnjohto oli ilmoittanut 26.8. muutamia minuutteja kello 8 jälkeen työssä olleille kahdelle paistajalle ja apupaistajalle sekä viimeistelyvaiheen työntekijöille, että sitä mukaa kuin paistossa puristimet tyhjenivät keskeytettiin työnteko ja palkanmaksu. Ketään työntekijää ei vastoin kanteessa tehtyä väitettä ollut siirretty toisiin tehtäviin ennen keskeytystä eikä sen jälkeen. Viimeistelyn työntekijöille oli työnjohtaja nimenomaan ilmoittanut, ettei ollut sellaista työtä, johon työntekijöitä olisi voitu siirtää.

Työnantajan määräyksen mukaisesti olivat paistajat ja apupaistajat lähteneet pois puristimien tyhjennyttyä kello yhdeksän maissa. Välivarastossa olisi kuitenkin ollut paistettavia renkaita, eikä paistajien työtä olisi työn puuttumisen vuoksi tarvinnut vielä keskeyttää, vaan se olisi voinut jatkua ainakin työvuoron loppuun kello 14 saakka. Paistajilla oli kyseisenä päivänä ollut käytössään toisella yksi ja toisella neljä yhteensä kahdeksasta puristimesta. Jos paistajat olisivat työskennelleet neljällä tai viidellä puristimella, heille olisi riittänyt välivarastosta työtä. Usein aikaisemmin paistajat olivat käyttäneet jopa vain kahta puristinta. Paistajien palkkauksessa oli otettu huomioon se tavallisena pidetty tilanne, että työskenneltiin esimerkiksi vain neljällä puristimella. Apupaistajana olleella työntekijällä olisi edellisen lisäksi ollut työtä jatkuvasti tyynynpaistossa.

Tämän ohessa molemmille paistajille olisi joka tapauksessa ollut tarjolla muutakin työtä renkaiden korjauksessa vähintään useiden päivien ja ehkä viikkojenkin ajaksi. Tätä työtä he olisivat osanneet tehdä, sillä toinen paistaja oli tätä ennen ollut korjaustyössä ja toinen paistaja oli työnopettaja, joka tunsi kaikki osaston työvaiheet. Paiston jälkeen seuraavien viimeistely- ja tarkastusvaiheen kaikille työntekijöille olisi myös riittänyt työtä, mikäli paistossa olisi edellä kuvatuin tavoin työskennelty. Missään tapauksessa työntekoa ei olisi tarvinnut keskeyttää vielä kello kymmeneltä, ellei paistajien työntekoa olisi määrätty keskeytettäväksi. Lisäksi kaikille työnteon keskeytyksen kohteeksi joutuneille olisi löytynyt renkaiden korjauksessa sellaista työtä, jota he pystyivät tekemään.

Kun paiston, viimeistelyn ja tarkastuksen työntekijät olivat huomanneet, ettei kaikille osaston työntekijöille annettu työtä, vaan palkanmaksu keskeytettiin, he olivat menettelyä hyväksymättä poistuneet työpaikalta palaten työhön 1.9. kello 6, kuten kanteessa oli mainittu. Kuten edellä sanotusta ilmeni, ei työtaistelu ollut millään tavalla tukitoimenpide kokoonpano-osaston palkkariidassa, vaan sen olivat aiheuttaneet työnantajan toimenpiteet paisto-osastolla. Näin ollen tämä työtaistelu ei ollut kohdistunut työnantajan työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin, koska työnantajalla ei edellä selostetussa tilanteessa ollut työnjohto-oikeuden nojalla oikeutta keskeyttää työntekoa ja palkanmaksua.

Siinä tapauksessa, että palkanmaksun keskeyttämisen kohteiksi joutuneiden työntekijäin katsottaisiin jääneen ilman työtä kokoonpano-osaston lakon vuoksi, olisi työnantajalla ilmeisesti ollut voimassa olevan oikeutemme mukaan oikeus keskeyttää palkan maksu. Tällöin paisto-osaston työtaistelu olisi kohdistunut tätä periaatetta vastaan. Periaate ei sisältynyt työehtosopimuksen määräyksiin, vaan se saattoi olla voimassa ainoastaan vakiintuneena käytäntönä. Tässäkään tapauksessa työtaistelu ei siis olisi kohdistunut työehtosopimuksen määräyksiin.

Jos paisto-osaston työtaistelun kohteeksi katsottaisiin työnjohto-oikeutta koskevat määräykset, voisi tämä kanta perustua vain siihen, että työntekijät olisivat rikkoneet jotakin työnjohto-oikeuden piiriin kuuluvaa työnantajan käskyä, sillä työtaistelulla ei ollut millään tavalla pyritty kumoamaan tai muuttamaan työnjohto-oikeuden rajoja. Pelkän työnjohto-oikeuden varassa työnantajalla ei olisi ollut oikeutta keskeyttää palkanmaksua osalakon vuoksi työtä vaille jääneille, vaan se olisi voinut perustua ainoastaan edellä mainittuun palkanmaksuvelvollisuutta osalakon aikana rajoittavaan periaatteeseen. Tosin puheena olevalla lakolla oli ehkä rikottu työnjohto-oikeutta koskevia määräyksiä samalla tavoin kuin jokaisella lakolla yleensä. Jos tällainen työtaistelun luonteeseen kuuluva rikkominen katsottaisiin sen kohdistumiseksi työnjohtooikeutta koskeviin määräyksiin, muodostuisi työrauhavelvollisuus absoluuttiseksi.

Mahdollista ammattiosaston vastuuta paisto-osaston työtaistelusta arvioitaessa oli otettava huomioon, että lakko oli alkanut yllätyksellisesti ja että sille olivat antaneet aihetta työnantajan järjestämät työnteon ja palkanmaksun keskeyttämistoimet. Lakossa oli lisäksi ollut vain pieni osa ammattiosaston jäsenistä ja lakko oli ollut lyhytaikainen. Näillä syillä Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on pyytänyt kanteen hylkäämistä.

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on Suomen Työnantajain Yleistä Ryhmää vastaan ajamassaan kanteessa toistanut edellä selostetussa vastineessaan mainitut seikat ja katsonut, että koska työnteon ja palkanmaksun keskeyttämiselle ei ollut voinut olla perusteena työn puute eikä työnantajalla ollut keskeyttämiseen muutakaan oikeutta, oli työnantajan tarkoituksena ollut painostaa työntekijäpuolta kokoonpano-osaston urakoita koskevassa erimielisyydessä. Lisäksi työnantaja oli ryhtynyt näihin toimiin vastatyötaisteluna kokoonpano-osastolla samana päivänä olleelle lakolle, jota työnantaja oli pitänyt työehtosopimuslain vastaisena ja jonka vuoksi työnantajaliitto olikin nostanut kanteen. Koska siinä oli pidetty työnteon ja palkanmaksun keskeyttämistä oikeutettuina toimenpiteinä, osoitti sekin liiton hyväksyneen työnantajan menettelyn.

Näillä perusteilla Nokian Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on työtuomioistuimessa vaatinut, että Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Oy Nokia Ab kumpikin tuomittaisiin työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta ja laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on kanteeseen vastatessaan todennut, että jo 25.8. iltavuorossa alkanut ja seuraavassa yövuorossa jatkunut työtaistelu oli vähentänyt paisto-osastolle saapuvien rengasaihioiden määrää siten, että 25.8. iltavuorossa oli toinen paistaja ja tarkastaja jouduttu työn puutteen vuoksi siirtämään toisiin tehtäviin. Niin ikään yövuorossa oli töitä ollut vain yhdelle paistajalle.

Paisto-osaston puristimien määrä oli 17 ja näissä oli muotteja yhteensä 26. Aamuvuoron alkaessa elokuun 26 päivänä oli kahdella paistajalla ollut rengasaihioiden puuttumisen vuoksi käytössään vain 4 muottia, mikä vastasi noin 15 %:n kuormitusta. Muottien keskimääräinen käyttöaste esim. kesäkuussa oli ollut noin 75 %. Kokoonpano-osaston työtaistelun alkaessa 26.8. kello 8 oli välivarastossa vielä ollut pieni määrä erilaisia rengasaihioita Koska tässä vaiheessa oli ollut tiedossa ettei rengasaihioita tultaisi vähään aikaan saamaan, ei enää ollut tuotannollisesti mielekästä jatkaa paisto-osaston jo aamutuntien aikana täysin vajaatehoiseksi osoittautunutta toimintaa, minkä vuoksi työnteko ja palkanmaksu oli keskeytetty kahdeksan työntekijän kohdalta. Keskeytyspäätös oli perustunut pelkästään osalakon myötä syntyneille tuotantohäiriöille, eikä toimenpiteen tarkoituksena ollut mitenkään painostaa työntekijöitä.

Osalakkojen aiheuttamat poikkeustilanteet olivat nyt kysymyksessä olevalla työpaikalla toistuneet liiankin usein. Tämä oli pakottanut työnantajan jo ennakolta paneutumaan niihin ongelmiin, joita osalakko aiheutti koko tuotantolinjalle. Myös nyt puheena olevissa tapauksissa oli tarkkaan harkittu, olisiko osalakon vuoksi työtä vaille jääneille ollut tarjota muuta tuotannollisesti mielekästä työtä. Kanteessa oli väitetty, että niin hyvin työtä vaille jääneille paistajille kuin tarkastajillekin olisi ollut työtä renkaiden korjauksessa. Kyseinen työ edellytti kuitenkin erityistä ammattitaitoa ja pätevyyttä, joka näiltä henkilöiltä oli kuitenkin puuttunut, minkä vuoksi siirto ei ollut mahdollinen. Apupaistajan osalta oli todettava, että tyynynpaisto muodosti vain kolmanneksen hänen normaalista työsuorituksestaan, jonka pääosa muodostui rengasaihioiden kuljetuksesta paistoon. Kun tämä osa työstä oli keskeytynyt, ei ollut tuotannollisesti mielekästä pitää apupaistajaa vajaakuormitteisessa tyynynpaistossa.

Kun työnantajan toimenpiteet osalakon yhteydessä olivat edellä kuvatuin tavoin perustuneet pelkästään tuotannollisiin näkökohtiin vailla painostustarkoitusta, Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on pyytänyt kanteen hylkäämistä kokonaisuudessaan.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Nokian Kumi- ja Jalkinetyöläisten ammattiosasto ja Oy Nokia Ab ovat olleet jutuissa kuultavina.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, Kumija Nahkatyöväen Liiton kanteen hyläten, tuomita Nokian Kumija Jalkinetyöläisten ammattiosaston maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla hyvityssakkoa Suomen Työnantajain Yleiselle Ryhmälle 2 000 markkaa ja korvaamaan Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän oikeudenkäyntikulut 700 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Järvenpää, Vihma, Heiniö, Lankinen ja Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.