Labor court fines union and employer for violating work peace duties during strike over wage dispute.

Telakan teknisten toimihenkilöiden päivän kestänyt lakko oli pantu toimeen palkankorotusvaatimuksen tukemiseksi. Siihen oli ottanut osaa toimihenkilöyhdistyksen jäsenkunnan enemmistö ja johtokunnan jäseniä, eikä yhdistyksen ollut edes väitetty ryhtyneen toimenpiteisiin työrauhan ylläpitämiseksi. Sähkeiden lähettämistä ei katsottu vastaajaliitolta edellytettäviksi riittäviksi toimenpiteiksi. Paikallinen yhdistys tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja vastaajaliitto valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Asianosaiset: Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Teknisten Liitto r.y.

RATKAISU

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton ja Teknisten Liiton ynnä muiden välillä voimassa olleessa 22.4.1974 solmitussa palkkasopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

1 § Palkkasopimus

Tällä sopimuksella allekirjoittaneet liitot yhtyvät Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliiton välillä huhtikuun 22. päivänä 1971 tehtyyn runkosopimukseen ja saattavat sen voimaan allekirjoittaneen työnantajaliiton osalta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3 § Palkkausjärjestelmä

1. Teknisen toimihenkilön palkka määräytyy hänen palkkaryhmänsä, toimen asettaman vastuun ja vaatimusten sekä hänen koulutuksensa, pätevyytensä, kykynsä, kokemuksensa, työnsuoritustensa ja muiden henkilökohtaisten ominaisuuksiensa perusteella.

2. Teknisten toimihenkilöiden palkat tarkistetaan yleiskorotusten suorittamisen jälkeen kokemus- ja koulutustekijöiden mukaan määräytyvien ohjelukujen avulla.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5 § Yleiskorotus

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

11 § Neuvottelujärjestys

Jos tämän sopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta syntyy erimielisyyttä, josta paikalliset neuvottelut eivät johda yksimielisyyteen, voidaan asia siirtää asianomaisten liittojen käsiteltäväksi runkosopimuksen 33 §:n määräysten mukaista neuvottelujärjestystä noudattaen. Tämän sopimuksen 2 §:n tarkoittamiin asioihin ei sovelleta, mitä runkosopimuksen 33 §:n 6 momentin ensimmäisessä virkkeessä on sanottu eikä niiden johdosta saa ryhtyä työtaisteluun.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asianosaisia sitovassa Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliiton välillä 22.4.1974 solmitussa runkosopimuksessa sanotaan lisäksi muun muassa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

33 § Neuvottelujärjestys

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2. Jos tämän sopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta syntyy erimielisyyttä, josta tekninen toimihenkilö ja työnantaja eivät ole voineet sopia keskenään ja josta paikalliset neuvottelut eivät johda yksimielisyyteen, on asia siirrettävä asianomaisten liittojen käsiteltäväksi.

3. Jos jostakin muusta kuin edellä tarkoitetusta syystä syntyy erimielisyyttä työnantajan ja teknisten toimihenkilöiden välillä, on asiassa ensin pyrittävä sovintoon paikallisilla neuvotteluilla ja jolleivat nämä johda yksimielisyyteen, on asia siirrettävä asianomaisten liittojen käsiteltäväksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

6. Jolleivät edellä 2 momentissa mainitut neuvottelut johda tulokseen, voi jompikumpi asiapuolista jättää asian työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Edellä 2 ja 3 momentissa tarkoitetut asiat voivat asianomaiset liitot, oltuaan asiasta yksimieliset, siirtää keskusliittojen välillä neuvoteltaviksi.

7. Niin kauan kuin edellä 3 momentissa mainitusta erimielisyydestä käydään neuvotteluja, ei asian johdosta saa julistaa työnseisausta (lakkoa tai työsulkua) eikä ryhtyä muuhun toimenpiteeseen vastapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun estämiseksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on työtuomioistuimessa lausunut, että sen Helsingissä sijaitsevan jäsenyrityksen Oy Wärtsilä Ab:n Helsingin telakalla oli toukokuussa 1975 toteutettu jo vakiintuneen tavan mukainen teknisten toimihenkilöiden palkkausjärjestelmään perustuva palkkojen tarkistus. Tarkistuksen toteuttamissuunnitelma oli esitetty vakiintuneen käytännön mukaan teknisten toimihenkilöiden yhdysmiehelle Leo Riipiselle toukokuun 9 päivänä 1975. Muutaman päivän kuluttua oli yhdysmies ilmoittanut yrityksen työsuhdeasiain hoitajalle insinööri Pekka Laitiselle, etteivät tekniset toimihenkilöt hyväksyneet sitä, että eräät heistä olivat jääneet ilman henkilökohtaista korotusta. Työnantajan edustaja oli ilmoittanut samassa tilaisuudessa, että se pysyi tältä osin kannassaan ja ettei teknisten toimihenkilöiden vaatimus vähintään 150 markan henkilökohtaisesta korotuksesta jokaiselle perustunut työehtosopimukseen.

Käydyissä neuvotteluissa teknisten toimihenkilöiden edustajat olivat toistaneet vaatimuksensa, jolloin työnantajan taholta oli esitetty, että asia annettaisiin joko Wärtsilän teknisten toimihenkilöiden palkka- ja neuvottelukunnan tai liittojen ratkaistavaksi. Tähän ei yhdysmies ollut kuitenkaan suostunut. Yhdysmies oli ilmoittanut 5.6.1975 erikseen telakan tuotantopäällikölle ja tuotantopiirustuskonttorin päällikölle, että Wärtsilän Helsingin Telakan Tekniset r.y:n johtokunta oli käsitellyt palkankorotusasiaa. Yhdysmiehen ilmoituksen mukaan johtokunta oli tehnyt päätöksen, jonka mukaan työnantajan oli ehdottomasti annettava kaikille teknisille toimihenkilöille vähintään 150 markan palkankorotus. Samassa yhteydessä yhdysmies oli todennut, että ellei vaatimukseen suostuttaisi oli olemassa selkkauksen vaara.

Neuvottelussa työsuhdeasiainhoitajan kanssa 6.6.1975 yhdysmies oli toistanut edellä mainitun johtokunnan päätöksen mukaisen vaatimuksen ja ilmoittanut, että teknisillä toimihenkilöillä oli ollut 5.6.1975 yleinen kokous, joka myös oli tehnyt päätöksen siitä, että kaikille toimihenkilöille oli annettava vähintään 150 markan korotus. Yhdysmies oli edelleen ilmoittanut, että ellei vaatimukseen suostuttaisi, oli odotettavissa suurempia selkkauksia kuin mitä työnantaja saattoi uskoakaan. Työnantajan edustaja oli toistanut työnantajan aikaisemman kannan ja vaatinut yhdysmiestä ryhtymään toimenpiteisiin työrauhan säilyttämiseksi.

Kesäkuun 6 päivänä 1975 yhdysmies Riipinen oli ilmoittanut puhelimitse työsuhdeasiainhoitaja Laitiselle, että tekniset toimihenkilöt olisivat lakossa maanantaina 9. kesäkuuta. Näin olikin tapahtunut työnantajan vaatimuksista huolimatta. Työtaisteluun oli osallistunut ammattiosaston noin 440 jäsenestä 370 teknistä toimihenkilöä, näiden joukossa ammattiosaston puheenjohtaja Unto Asikainen ja johtokunnan jäsenet Kari Kolehmainen, Aimo Korkala, Esko Rajala ja Ahti Kaikkonen. Johtokunnan varajäsenistä olivat lakossa olleet Esko Ryynänen, Heikki Hietanen, Helge Bärlund sekä varayhdysmies Mauri Laine.

Jo työtaistelu-uhan ilmetessä oli työnantajaliiton asiamies Göran Wide ollut yhteydessä Teknisten Liittoon asiamies Tenho Oliniin vaatien liittoa ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin työrauhan säilyttämiseksi. Samaa olivat vaatineet työtaistelun alettua liiton asiamiehet Wide ja Åberg 9.6.1975 pidetyssä muistioneuvottelussa, jossa Teknisten Liittoa olivat edustaneet asiamiehet Olin ja Vierula. Teknisten Liiton mahdollisilla toimenpiteillä ei kuitenkaan ollut voitu havaita olleen mitään vaikutusta.

Näin ollen olivat sekä Teknisten Liitto että Wärtsilän Helsingin Telakan Tekniset laiminlyöneet niille työehtosopimuslain ja runko- ja palkkasopimusten mukaan kuuluvat velvollisuutensa, liitto sallimalla mm. alayhdistystä edustavan yhdysmiehen esittää työnantajalle ja tukea palkkasopimuksen vastaisia vaatimuksia ja ammattiosasto sallimalla jäsentensä ryhtyä työtaistelutoimenpiteisiin työnantajan painostamiseksi suostumaan näihin vaatimuksiin. Sekä liitto että ammattiosasto olivat myös syyllistyneet velvollisuuksiensa laiminlyöntiin, kun ne eivät olleet ryhtyneet riittäviin toimenpiteisiin uhkaavan työtaistelun ehkäisemiseksi, vaikka ne olivat olleet tietoisia uhkaavasta työtaistelusta jo useita päiviä ennen lakon alkamista.

Näillä perusteilla Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on työtuomioistuimessa vaatinut, että sekä Teknisten Liitto että Wärtsilän Helsingin Telakan Tekniset r.y. tuomittaisiin työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta ja laiminlyömisestä.

Työnantaja oli kuitenkin torjunut neuvotteluesityksen työehtosopimuksen vastaisena ja ilmoittanut, että korotukset toteutettaisiin työnantajan yksipuolisesti laatiman suunnitelman mukaisesti. Tämä suunnitelma edellytti kuuden teknisen toimihenkilön jäämistä kokonaan ilman korotusta. Edelleen oli telakan johto ollut haluton käymään neuvotteluja jakotavasta ja se oli esittänyt asian siirtämistä Wärtsilän teknisten toimihenkilöiden palkka- ja neuvottelukunnan tai liittojen ratkaistavaksi, vaikka edellä mainittu toimikunta oli nimenomaan päättänyt, että jakotavasta oli sovittava työpaikkakohtaisesti. Huolimatta työnantajan torjuvasta asenteesta neuvotteluihin oli yhdysmies Riipinen toistuvasti yrittänyt saada aikaan asiallisia neuvotteluja erimielisyyden selvittämiseksi uhkaamatta tällöin kuitenkaan työtaistelulla, kuten kanteessa väitettiin.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Wärtsilän Helsingin Telakan Tekniset r.y. on ollut jutussa kuultavana.

Työtaisteluun on osallistunut paitsi edellä mainitun yhdistyksen jäsenten enemmistö myös sen puheenjohtaja ja eräät johtokunnan jäsenet, joiden toiminnasta yhdistys vastaa. Yhdistyksen ei ole liioin edes väitetty ryhtyneen toimenpiteisiin työrauhan ylläpitämiseksi. Kun Teknisten Liitto on saanut tietää aiotusta lakosta varsin pian siitä tehdyn päätöksen jälkeen, työtuomioistuin ei pidä lähetettyjä sähkeitä riittävinä toimenpiteinä lakon estämiseksi tai sen lopettamiseksi ennen alun perin päätettyä aikaa.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Wärtsilän Helsingin Telakan Tekniset r.y:n maksamaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 3 000 markkaa ja Teknisten Liiton valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä 2 000 markkaa sekä molemmat korvaamaan yhteisvastuullisesti Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 700 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Peltola, Riski, Äimälä, Airaksinen, Hyppönen, Lankinen ja Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.