Labor court dismisses strike action claim as it lacked evidence of pressure on employers or unions.

Tuomiossa katsottu jääneen näyttämättä, että eri työpaikoilla yhtenä päivänä toimeenpannuilla työnseisauksilla olisi tarkoitettu painostaa työnantajayrityksiä suostumaan palkankorotuksiin tai että niillä olisi myöskään tarkoitettu painostaa asianomaisten työnantajien keskusjärjestöä aloitettaviksi sovituissa taloudellisen kehityksen seuraamista koskevissa neuvotteluissa. Asiassa ei ollut esitetty seikkoja, jotka olisivat antaneet työnantajapuolelle perustellun aiheen katsoa työnseisaukset nimenomaan siihen kohdistuneeksi painostukseksi. Työrauhakanne hylätty.

Kysymys myös ammattiosaston jäsenyydestä ammattiliitossa.

Asianosaiset: Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Paperiteollisuuden Työntekijäin Liitto r.y. Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto r.y. Metallityöväen Liitto r.y. Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto r.y. Nahka- ja Kumialojen Ammattiliitto r.y.

RATKAISU

Metsäteollisuuden Työnantajaliiton eli silloisen Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliitto r.y:n ja Paperiteollisuuden Työntekijäin Liiton välillä 4.5.1974 solmitussa paperi ja puumassateollisuuden työehtosopimuksessa määrätään muun muassa:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 § Työrauhavelvoite

1. Ryhtyminen lakkoon, saartoon, työsulkuun tai muuhun siihen verrattavaan toimenpiteeseen tämän sopimuksen muuttamiseksi sen voimassaoloaikana tai lisäyksen saamiseksi siihen samoin kuin joukkoirtisanominen tai joukkoirtisanoutuminen saman tarkoituksen saavuttamiseksi on kielletty.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

II TYÖAIKAMÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

III PALKKAMÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

VI NEUVOTTELUJÄRJESTYSMÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

VIII SOPIMUKSEN VOIMASSAOLOMÄÄRÄYKSET

35 § Sopimuksen voimassaolo

1. Tämä sopimus tulee voimaan 4.5.1974 ja on voimassa 31 päivään tammikuuta 1976 saakka jatkuen senkin jälkeen vuoden kerrallaan, ellei sitä viimeistään kahta kuukautta ennen sen päättymistä ole kummaltakaan puolelta kirjallisesti irtisanottu.

Sen johdosta, että Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö ja Suomen Työnantajain Keskusliitto ovat yhdessä muiden keskeisten työmarkkinajärjestöjen kanssa 19.3.1974 allekirjoittamallaan sopimuksella työmarkkinaratkaisujen ja eräiden talouspoliittisten toimenpiteiden perusteista sitoutuneet tammikuussa 1975 sanotun sopimuksen 2 §:n mukaiseen neuvottelumenettelyyn, noudatetaan edellisestä kappaleesta riippumatta tämän työehtosopimuksen osana sitä neuvottelutulosta johon mainitut keskusliitot ovat edellä mainitussa neuvottelumenettelyssä päätyneet, siitä päivästä lukien, joka neuvotteluratkaisussa mainitaan.

Mikäli tämän pykälän edellisessä kappaleessa mainittu neuvottelumenettely ei johda yksimieliseen neuvottelutulokseen 14.2.1975 mennessä tai jokin edellisessä kappaleessa mainitun sopimuksen allekirjoittaneista keskusliitoista ei 16.2.1975 mennessä ole hyväksynyt neuvottelumenettelyssä saavutettua neuvottelutulosta, voi kumpikin osapuoli tämän pykälän ensimmäisestä kappaleesta riippumatta sanoa oman keskusliittonsa suostumuksella irti tämän työehtosopimuksen yhden kuukauden pituista irtisanomisaikaa noudattaen päättymään 31.3.1975.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliiton ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton välillä 10.6.1974 voimaan tulleessa työehtosopimuksessa, Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän Metallityöväen Liiton kanssa 8.4.1974 solmimassa työehtosopimuksessa, Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton ja Nahka- ja Kumialojen Ammattiliiton kanssa 26.4.1974 solmimissa työehtosopimuksissa sekä Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton kanssa 11.4.1974 solmimassa työehtosopimuksessa on vastaavanlaiset määräykset.

Paperiteollisuuden Työntekijäin Liitto on kanteeseen vastatessaan ilmoittanut ammattiosaston toimeenpanneen työnseisauksen kanteessa mainittuna päivänä Oy Nokia Ab:n Puunjalostustehtaalla. Työnseisauksen aikana oli huolehdittu työnantajan kanssa etukäteen sovitulla tavalla työpaikan palo- ja porttivartioinnista sekä pidetty tehtaan höyryvoimalaitos käynnissä. Kaksi työntekijää oli ollut työssä tehtaan massaosastolla, jotta työt olisi voitu aloittaa heti työnseisauksen päätyttyä. Paperiteollisuuden Liiton Nokian osasto n:o 2 oli kokouksessaan hyväksynyt julkilausuman, joka oli kanteen liitteenä. Sen sijaan kanteeseen liitettyjä lehtikirjoituksia ei ammattiosastossa ollut mitenkään käsitelty.

Kanteessa oli korostettu erityisesti sitä, että työehtosopimuksen palkkamääräyksiin olisi kohdistettu työtaistelutoimenpide. Kuitenkaan ei ennen työnseisausta eikä sen aikanakaan työnantajalle ollut esitetty mitään vaatimusta palkkojen tarkistamisesta. Viittaus työehtosopimuksen palkkamääräyksiin tarkoittikin ilmeisesti väittää, että työntekijät olisivat vaatineet näiden palkkamääräysten muuttamista.

Teoksessaan Työrauhavelvollisuudesta Kaarlo Sarkko oli Sipilään yhtyen todennut, että työehtosopimuksen määräyksen muuttamistarkoituksen tuli kohdistua välittömästi ns. kohdistumisobjektiin. Välittömyydestä ajallisessa mielessä ei voitu puhua, kun osaston hyväksymässä julkilausumassa ei ollut vaadittu palkkaa koskevien työehtosopimusmääräysten muuttamista välittömästi vaan edellyttäen muutosten aikaansaamista siinä järjestyksessä kuin keskeisten työmarkkinajärjestöjen välillä 19.3.1974 oli sovittu eli siten että muutokset olisivat tulleet voimaan 1.4.1975 eli yli kolme kuukautta työnseisausten jälkeen. Vaatimus ei myöskään ollut tarkoittanut työehtosopimukseen osallisen työnantajaliiton välitöntä suostumista palkkamääräysten muuttamiseen. Julkilausuma oli lähtenyt siitä, että ensin käytäisiin edellä tarkoitetut keskusjärjestöjen väliset neuvottelut ja vasta järjestöjen päästyä sopimukseen palkkamääräyksiä voitaisiin muuttaa.

Kanteessa oli edelleen väitetty työtaistelutoimenpiteen kohdistuneen myös työehtosopimuksen voimassaoloaikaa koskevaan määräykseen. Julkilausumassa ei kuitenkaan millään tavalla ollut vaadittu voimassaoloaikapykälän muuttamista. Siinä ei ollut vaadittu edes työehtosopimuksen irtisanomista normaalissa järjestyksessä keväällä 1975.

Toimeenpantu työnseisaus oli luonnollisesti aiheuttanut sen, ettei sopimuksen työaikamääräyksiä ollut seisauksen aikana voitu noudattaa. Tämä ei kuitenkaan merkinnyt sitä, että työtaistelutoimenpide olisi kohdistunut näihin työaikamääräyksiin, kuten kanteessa oli väitetty. Nämä määräykset eivät olleet työtaistelutoimenpiteen tarkoitusobjekteina. Sama koski työehtosopimuksen neuvottelumenettelyä koskevia määräyksiä. Lisäksi oli todettava, ettei työpaikalla ollut edes ollut sellaisia erimielisyyskysymyksiä, joiden suhteen näitä määräyksiä olisi tullut noudattaa.

Sen väitteen johdosta, että työtaistelutoimenpide olisi kohdistunut työehtosopimuksen työrauhavelvoitetta koskevaan määräykseen, oli todettava, että työrauhaa koskevat määräykset olivat luonteeltaan velvoitemääräyksiä. Niitä eivät työehtosopimukseen pelkästään sidotut olleet velvolliset noudattamaan, joten liitolla ei myöskään ollut niiden suhteen valvontavelvollisuutta.

Työnseisaus oli ollut luonteeltaan mielenosoitus, joka oli kohdistunut valtakunnan talouspolitiikkaa vastaan. Samalla se oli sisältänyt työntekijöiden omille järjestöille osoitetun muistutuksen siitä, että ns. tarkistusneuvotteluissa tuli vakavasti ottaa huomioon sopimuskauden aikana tapahtunut hintojen, maksujen ja asumiskustannusten nousu. Mitään muuta tarkoitusta mielenosoituksella ei ollut ollut. Näillä syillä Paperiteollisuuden Työntekijäin Liitto on pyytänyt kanteen hylkäämistä perusteettomana.

Erityisesti kiistettiin väite jäsenyhdistyksen osalta siitä, että lakot olisivat olleet ammattiosastojen järjestämät. Ammattiosasto ei ollut yhtynyt muiden ammattiosastojen allekirjoittamaan julkilausumaan, mikä osoitti selvästi, että Nokian Sähkötyöntekijät oli tahtonut sanoutua lakosta irti. Sillä ei myöskään vain noin 90 työntekijää edustavana yhdistyksenä ollut käytännöllisiä mahdollisuuksia huolehtia työrauhan turvaamisesta omalta osaltaan, kun samanaikaisesti työstä oli jäänyt pois lähes 5 000 muihin ammattiosastoihin kuuluvaa työntekijää. Näillä perusteilla Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on pyytänyt hyvityssakkovaatimuksen hylkäämistä aiheettomana.

Metallityöväen Liitto on vastineessaan myöntänyt Linnavuoren Metallityöväen ammattiosaston toimeenpanneen työnseisauksen 28.12.1974 kanteessa kerrotuin tavoin. Osaston kokouksessa oli niinikään hyväksytty kanteen liitteeksi otettu julkilausuma, mutta ei ollut käsitelty kanteeseen liitettyjä sanomalehtikirjoituksia. Muutoin Metallityöväen Liitto on kiistänyt kanteen ja pyytänyt sen hylkäämistä samoihin syihin vedoten kuin edellä Paperiteollisuuden Työntekijäin Liittokin. Vielä Metallityöväen Liitto on korostanut toimenpiteiden kohdistumista niin yleisellä tasolla olevaan asiaan kuin tulopolitiikkaan, mistä ei ollut työtuomioistuinkäytännönkään mukaan johdettavissa mitään työrauhavelvollisuuden loukkausta.

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on vastineessaan, johon Nahkaja Kumialojen Ammattiliitto on yhtynyt, ilmoittanut Nokian Kumi- ja Jalkinetyöläisten ammattiosaston käsitelleen joulukuussa 1974 yleistä taloudellista tilannetta ja päättäneen pitää 28.12.1974 mielenosoituslakon työehtosopimus- ja talouspolitiikkaa vastaan. Mitään yksityiskohtaisempaa kannanottoa, julkilausumaa tai esitystä asiassa ei ammattiosasto ollut hyväksynyt. Näin ollen ammattiosasto ei ollut käsitellyt myöskään haasteeseen liitettyä julkilausumaa eikä lehtiuutisia. Sen vuoksi ammattiosasto ei voinut olla vastuussa näistä asiakirjoista tai niiden sisällöstä. Kyseisessä julkilausumassa ja kanteeseen liitetyssä Kansan Uutisten kirjoituksessa ei sitä paitsi esiintynyt ammattiosaston oikeaa nimeä. Päivän Uutisten kirjoituksessa taas oli mainittu työnseisauksen julistajaksi Nokian Alueen Ammatillinen Paikallisjärjestö. Nämäkin seikat osoittavat, ettei ammattiosasto ollut missään tekemisissä kyseisten asiakirjojen kanssa.

Nokian Kumityöntekijät r.y. ei puolestaan ollut ennen työnseisausta millään tavalla käsitellyt asiaa, koska osaston toimihenkilöt olivat saaneet tiedon aiotusta työnseisauksesta vasta edellisenä päivänä. Eräällä työosastolla olivatkin ammattiosaston asettama luottamusmies ja jäsenet olleet lakkopäivänä työssä. Osaston toimikunta oli jo 25.9. pitämässään kokouksessa erityisesti kehottanut jäseniä säilyttämään työrauhan. Ammattiosaston jäsenten poissaolo oli ollut ymmärrettävää, koska näin pienelle joukolle, joka käsitti 250 työntekijää, ei työnantaja olisi kuitenkaan voinut järjestää työtä, koska osalakkotapauksissa oli muita työntekijöitä aina lomautettu.

Mielenosoituslakko oli täten kohdistunut ainoastaan työehtosopimus- ja talouspolitiikkaa vastaan, mutta ei kanteessa mainittuihin työehtosopimuksen yksittäisiin määräyksiin. Vaikka ammattiosastojen katsottaisiin olevan vastuussa kanteeseen liitetystä julkilausumasta, oli todettava, ettei siinäkään ollut kysymys työehtosopimuksen määräyksiin vaikuttamisesta. Lentolehtisessä oli ensiksi vaadittu parempia ratkaisuja tammikuun tarkistusneuvotteluissa ja sellaisena oli esitetty palkkojen korottamista. Vaikutuskohteina olivat siten olleet tarkistusneuvottelujen osapuolet ja tarkoituksena vaikuttaminen tarkistusmenettelyn lopputulokseen. Työtaistelu ei kuitenkaan ollut voinut kohdistua myöskään tulevaan työehtosopimukseen tai työehtosopimuksen voimassaoloa koskeviin määräyksiin, koska vielä 28.12.1974 ei ollut voitu tietää, johtaisiko tarkistusmenettely yksimieliseen neuvottelutulokseen vai työehtosopimusten irtisanomiseen ja uusiin työehtosopimuksiin.

Näillä perusteilla Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto ja Nahka- ja Kumialojen Ammattiliitto ovat kiistäneet kanteen ja pyytäneet sen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat pyytäneet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Kuultavina ovat olleet Paperiteollisuuden Työntekijäin Liiton Nokian osasto n:o 2, Nokian Sähkötyöntekijät, Linnavuoren metallityöväen ammattiosasto, Nokian Kumi- ja Jalkinetyöläisten ammattiosasto ja Nokian Kumityöntekijät sekä Suomen Rakennusteollisuusliiton kanteen johdosta Rakennustyöläisten Liitto r.y:n osasto n:o 82.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Järvenpää, Vihma, Riski, Mickwitz, Hyppönen, Kaski ja Kenraali.

Tuomio oli yksimielinen.