Labor union fined for strike actions violating collective agreement peace obligations and procedural rules.

Voimalaitoksen paineen alennus, tuotannon jarrutus ja lakot olivat työtaisteluna kohdistuneet ainakin pääasiassa työehtosopimuksen palkkausta ja työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin. Näyttämättä oli jäänyt, oliko eräiden työsaavutusten alentuminen johtunut yksin työntekijäin toimenpiteistä vai osaksi myös puutteista työvälineissä. - Ammattiosasto tuomittu hyvityssakkoon.

Asianosaiset: Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Puutyöväen Liitto r.y.

RATKAISU

Asianosaisliittojen välillä 8.4.1974 solmitussa mekaanisen puunjalostusteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

YLEISET MÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 § Keskusliittojen tekemien sopimusten noudattaminen

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusliittojen tekemiä sopimuksia:

1. Liitteenä XII olevaa 15.5.1946 allekirjoitettua yleissopimusta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3 § Työrauhavelvoite

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2. Kaikki työtaistelutoimenpiteet, jotka kohdistuvat tähän työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen, on kielletty. Liitot ja niiden alayhdistykset ovat sitäpaitsi velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät myöskään niiden jäseninä olevat yhdistykset, työnantajat ja työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy sellaisiin taistelutoimenpiteisiin eivätkä muutenkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

TYÖSUHDEMÄÄRÄYKSET

5 § Työsuhteen syntyminen ja lakkaaminen

1. Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työn johtamisesta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

PALKKAUSMÄÄRÄYKSET

9 § Palkkaustavat

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

12 § Kokonaistuntipalkat

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

13 § Ohjetuntipalkat

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

14 § Suorituspalkat

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

SOVITTELUMÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

29 § Sopimusten tulkinta

1. Jos tämän sopimuksen tai sopimuspuolten välillä tehtyjen muiden sopimusten tai pöytäkirjojen sisällöstä, määräysten tulkinnasta tai soveltamisesta syntyy erimielisyyttä, josta asianosaiset keskenään neuvottelemalla eivät pääse yksimielisyyteen, on asia siirrettävä allekirjoittaneiden liittojen ratkaistavaksi. Elleivät nämäkään pääse asiasta yksimielisyyteen, voi jompikumpi sopimuspuoli alistaa asian työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

Muist. 1. Niissä tapauksissa jolloin paikalliset neuvottelut asiasta eivät johda tulokseen, ja toinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, on asiasta laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa on selostettu erimielisyyden aiheena oleva asia sekä molempien osapuolten kanta. Muistiosta on jätettävä molemmille sopimuspuolille kappale.

30 § Erimielisyyksien sovittelu

1. Jos jostain muusta kuin 29 §:ssä mainitusta syystä syntyy erimielisyyttä työnantajan ja työntekijäin välillä, on, ennenkuin muihin toimenpiteisiin saadaan ryhtyä, asiassa pyrittävä sovintoon neuvotteluilla asianomaisten välillä, ja elleivät nämä pääse yksimielisyyteen, on asia siirrettävä sopimuspuolten ratkaistavaksi, ja siitä laadittava 29 §:n 1. muistutuksessa tarkoitettu muistio.

2. Jommankumman sopimuspuolen esittäessä neuvotteluja 1. kohdassa tarkoitetussa asiassa on ne aloitettava ensi tilassa ja viimeistään kahden viikon kuluessa esityksen tekemisestä. Neuvottelut on käytävä kaikkea tarpeetonta viivytystä välttäen. Neuvottelujen kestäessä ei ko. asian johdosta saa julistaa työnseisausta (lakkoa tai työsulkua), tahi ryhtyä muuhun toimenpiteeseen vastapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun häiritsemiseksi.

3. Elleivät edellä mainitut neuvottelut johda sovintoon, on sen järjestön, joka aikoo turvautua työnseisaukseen, siitä ilmoitettava kirjallisesti toiselle järjestölle viimeistään 14 vuorokautta ennen aiottua seisausta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on työtuomioistuimessa lausunut, että sen jäsentoiminimen Sotka Oy:n Hämeenlinnan tehtailla oli neuvoteltu Puutyöväen Liittoon kuuluvan Hämeenlinnan Puu- ja Sahatyöväen ammattiosasto r.y:n valitseman pääluottamusmiehen Jouko Pipatin kanssa muun muassa voimalaitoksen lämmittäjien palkkojen korottamisesta 1,78 markkaa tunnilta. Työehtosopimuksen mukaisen neuvottelumenettelyn ollessa vielä kesken olivat voimalaitoksen lämmittäjät ryhtyneet maaliskuun 26 päivänä 1975 alentamaan voimalaitoksen painetta painostaakseen työnantajaa suostumaan esitettyihin palkankorotusvaatimuksiin. Osaston luottamusmies oli samana päivänä ilmoittanut, että paineen alentaminen oli johtunut rahasta.

Työnantajan siirrettyä työnjohto-oikeutensa puitteissa kolme työntekijää toisiin töihin olivat rimoittamon ja tasaamon noin 20 työntekijää ryhtyneet jarruttamaan tuotantoa toukokuun 5 päivästä lukien 1975 painostaakseen työnantajaa perumaan sekä työntekijäin siirrot että toteutetut työtuntijärjestelmän muutokset. Työteho tasaamossa ja rimoittamossa sekä tämän vuoksi myös sahassa olivat vaihdelleet 41-49 §:n välillä normaalista työsaavutuksesta. Jarrutus oli jatkunut yhtäjaksoisesti toukokuun 15 päivään 1975 asti, jolloin jarrutus oli loppunut voimalaitoksen lakkoon.

Jarrutuksen aikana oli osaston luottamusmies Arvo Saario jättänyt toukokuun 6 päivänä työnantajalle huolto-osaston työntekijöiden palkankorotusvaatimuksen. Toukokuun 8 päivänä 1975 olivat osaston luottamusmies ja pääluottamusmies tulleet ilmoittamaan työnantajalle, että voimalaitoksen työntekijät lopettavat työnteon seuraavana aamuna kello 6. Toukokuun 9 päivänä olikin noin 40 työntekijää voimalaitoksella, korjaamoissa ja ulkotyöosastoilla ryhtynyt lakkoon. Myös osaston luottamusmies Saario oli osallistunut lakkoon. Koska voimalaitoksen lämmittämistä ei voitu lopettaa aiheuttamatta koko Sotka Oy:n ja OTK:n Hämeenlinnassa sijaitsevan elintarviketeollisuuden toiminnan keskeytymistä, olivat toimihenkilöt hoitaneet lämmityksen lakon aikana.

Ammattiosaston toimintaa oli kuvannut se, että toukokuun 12 päivänä olivat pääluottamusmies Pipatti, osaston luottamusmies Saario ja Heino tulleet joidenkin työntekijöiden kanssa voimalaitokselle vaatien mm. toimihenkilöitä lopettamaan lämmityksen uhkaillen ja syyttäen heitä rikkureiksi. Poistuttuaan voimalaitokselta pääluottamusmies oli operoinut noin tunnin kuluessa 50 työntekijän joukon saapumaan voimalaitokselle osaston luottamusmiesten johdolla vaatimaan lämmityksen lopettamista. Kysyttäessä syytä joukkoesiintymiseen työaikana työtehtävät laiminlyöden oli pääluottamusmies vastannut kysymyksessä olleen työntekijän neuvotteluoikeuden ja palkkavaatimukset. Lisäksi hän oli väittänyt työntekijäin nyt olleen työnantajia.

Töiden käynnistyttyä toukokuun 12 päivänä 1975 oli seuraavana päivänä tehty neuvottelujärjestyksen mukainen erimielisyysmuistio, jolla asiat oli alistettu liittojen käsiteltäviksi. Muistiosta huolimatta oli pääluottamusmies ilmoittanut toukokuun 14 päivänä, että ruokatuntiin mennessä oli työntekijäin esityksiin suostuttava heti tai he tekisivät sitten päätöksensä. Työntekijäin pidettyä samana päivänä kokouksen olivat korjaamon ja voimalaitoksen työntekijät ryhtyneet jälleen lakkoon. Voimalaitoksen alasajon seurauksena oli koko sahan toiminta asteittain pysähtynyt. Lakko oli sitten kestänyt toukokuun 19 päivään 1975 asti. Kyseisten työtaistelujen aikana olivat useat työnantajan edustajat kehottaneet luottamusmiehiä ja ammattiosastoa palauttamaan työrauhan työpaikalle.

Näin ollen olivat Hämeenlinnan Puu- ja Sahatyöväen ammattiosastoon kuuluvat työntekijät ryhtyneet työehtosopimuksen vastaisiin työtaistelutoimenpiteisiin painostaakseen työnantajaa suostumaan työehtosopimukseen perustumattomiin palkankorotusvaatimuksiin sekä luopumaan mm. työnjohto-oikeudestaan. Ammattiosasto ei myöskään ollut ryhtynyt toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi, vaan oli päinvastoin tukenut työtaisteluja siten, että varsinkin pääluottamusmies ja varapääluottamusmies sekä osaston luottamusmies olivat jälleen kerran olleet työtaistelun alkuunpanijoina ja sen jälkeen sen johtajina olivat itsekin osittain osallistuneet lakkoon. Näillä perusteilla Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on työtuomioistuimessa vaatinut, että ammattiosasto tuomittaisiin hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 §:n mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta.

Puutyöväen Liitto on kanteeseen vastatessaan ilmoittanut, että työn hidastus ja lakko olivat alkaneet Sotka Oy:n sahalla ilman ammattiosaston myötävaikutusta ja yllättäen. Tämä koski kaikkia kanteessa mainittuja työtaisteluja, jotka oli sekaannuttavasti sisällytetty samaan hakemukseen. Ainakin varsinaisilla työnseisauksilla 9.-11.5.1975 ja 14.-19.5.1975, jotka olivat olleet osalakkoja, oli ollut useita syitä.

Sanomalehtikirjoituksista oli pääteltävissä, että työtaistelutoimenpiteillä oli valitettavasti ollut myös poliittisia tarkoitusperiä, jotka eivät kuuluneet ammattiosaston työrauhavelvollisuuden piiriin. Syynä oli myös ollut protesti erästä ylityönjohtajaa vastaan, mikä oli niin ikään työehtosopimukseen sisältymätön asia. Yhtenä syynä oli myös ollut Hämeenlinnassa samaan aikaan käyty teollisuustoimihenkilöitten työtaistelu. Osa työntekijäin vaikuttimista työn lopettamiseen oli ollut solidaarisuus toimihenkilöille. Työpaikalla oli monisteena jaettu Hämeenlinnan Seudun Teollisuustoimihenkilöt r.y:n kirjettä. Tyytymättömyyttä työntekijäin keskuudessa oli vielä aiheuttanut Sotka Oy:n huonontunut neuvottelukäytäntö. Paikallisissa neuvotteluissa oli työnantajan edustajina käytetty henkilöitä, joilla ei ollut valtuuksia asioista päättämiseen. Riita-asiat olivat tämän johdosta tarpeettomasti pitkittyneet.

Taustalla oli myös ollut tyytymättömyys palkkatason alhaisuuteen ja siihen, ettei se seurannut riittävästi hintatasoa. Kuitenkaan ei mitään konkreettisia uhkavaatimuksia eikä muitakaan vaatimuksia ollut missään vaiheessa esitetty työnantajalle. Töitten käynnistymiselle ei ollut asetettu eikä olisi voitukaan asettaa mitään ehtoja, koska työtaistelu oli ollut työpaikalla kokoontuneitten työntekijäin päätös ilman ammattiosaston osuutta sen syntymiseen.

Juuri ammattiosaston ansiota oli ollut se, että työt oli voitu ainakin osittain ja suurimman osan nyt kysymyksessä olevasta ajasta pitää käynnissä. Luottamusmiehet olivat toimineet niinkuin oli mahdollista ollut. Tästä oli esimerkkinä pääluottamusmiehen ja osaston luottamusmiehen toiminta 8.5.1975. Kuultuaan hankkeesta, jonka mukaan voimalaitososaston työntekijät aikoivat aloittaa lakon seuraavana aamuna, he olivat niin pian kuin mahdollista ilmoittaneet tästä työnantajalle ja pyrkineet saamaan neuvottelut aikaan häiriön välttämiseksi. Tällaisessa tilanteessa oli neuvottelujen aloittaminen paras tapa estää työnseisaus. Oli otettava huomioon työntekijäin mielialat ja pyrittävä löytämään ne mahdolliset kompromissit, joilla päästäisiin sopimukseen. Työnantajapuoli ei valitettavasti ollut voinut tässäkään vaiheessa tehdä omia esityksiään.

Hakemuksessa oli annettu virheellinen kuva luottamusmiesten esiintymisestä. Esimerkiksi pääluottamusmies Pipatti oli kyllä ilmoittanut 14.5.1975 työnantajalle, että voimalaitoksen työntekijät aikoivat ruokatunnilla uudelleen kokoontua päättämään toimenpiteistä. Hän ei ollut suinkaan vaatinut, että työnantajan oli myönnyttävä esityksiin ruokatuntiin mennessä lakon uhalla. Todellisuudessa Pipatti oli ilmoituksellaan pyrkinyt siihen, että työnantaja- ja työntekijäpuoli olisivat yhdessä voineet ylläpitää työrauhaa myös voimalaitoksessa. Taaskaan ei työnantajapuolelta ollut esitetty konkreettisia neuvoja tilanteen ratkaisemiseksi. Oli eri asia vaatia työrauhan ylläpitämistä ja eri asia osoittaa siihen käytännön menetelmät.

Ammattiosaston toimihenkilöt olivat edellä kuvatuin tavoin todenneet työtaistelut spontaaneiksi. Luottamusmiehet eivät myöskään itse olleet osallistuneet työnseisauksiin, vaan he olivat kehottaneet ammattiosaston jäseniä pidättymään niistä. Erityisesti voimalaitososaston luottamusmiehestä oli annettu virheellinen kuva. Ensinnäkin Saario oli työpaikan työsuojeluvaltuutettu, joka joutui siinä ominaisuudessa aika ajoin olemaan poissa työpaikaltaan näitä tehtäviään suorittamassa, ja hänellä oli nimenomaan sovittua vapautusta tuotannollisesta työstä. Lisäksi hän luottamusmiehenä ja tällaisissa tilanteissa neuvotteluihin osallistuvana aktiivina joutui käyttämään paljon aikaa neuvotteluihin etenkin pääluottamusmiehen kanssa.

Mitä itse kanteen asiasisältöön tuli, siinä ei ollut mainittu kauanko väitetty paineen alentaminen oli kestänyt. Muutoinkaan tämä hakemuksen kohta ei liittynyt varsinaisiin työtaistelutoimenpiteisiin ja oli sen vuoksi jätettävä huomioon ottamatta.

Väitettäessä työntekoa jarrutetun ei ollut myöskään selvitetty, miten työteho oli mitattu ja oliko siinä otettu huomioon kaikki työsaavutukseen vaikuttavat tekijät. Ei myöskään ollut mainittu, minkä työehtosopimuksen kohdan mukaan työntehon alentaminen ei siinä tilanteessa ollut normaalia. Tämäkään erillinen 20 työntekijää koskeva kohta ei liittynyt varsinaisiin työtaistelutoimenpiteisiin. Näin voitiin päätellä erityisesti siitä, että hakemuksen tähän kohtaan oli sisällytetty luottamusmies Saarion kokonaan eri osaston palkkoja koskenut korotusesitys. Se oli ollut täysin työehtosopimukseen perustuva liittymättä rimoittamon tai tasaamon työtuntijärjestelmästä syntyneeseen tyytymättömyyteen.

Pääluottamusmies Pipatin sanonnalla työntekijöistä työnantajina oli viitattu siihen, että Osuustukkukauppojen Keskusliike OTK:n yhteydessä olevat tuotantolaitokset olivat työntekijäin omistamat ns. E-liikkeen ohjelmien mukaisesti.

Näillä syillä Puutyöväen Liitto on työtuomioistuimessa pyytänyt, että edellä kuvatut erityisen vaikeat olosuhteet otettaisiin huomioon kannetta arvosteltaessa. Joka tapauksessa ammattiosasto oli toiminut työrauhavelvollisuutensa mukaisesti ja kysymys saattoi olla vain siitä, olisiko ammattiosastolla ollut vielä muita keinoja työtaistelujen estämiseksi.

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Hämeenlinnan Puu- ja Sahatyöväen ammattiosasto r.y. on ollut jutussa kuultavana.

Hämeenlinnan Puu- ja Sahatyöväen ammattiosaston asettama osaston luottamusmies Arvo Saario, jonka toiminnasta ammattiosasto vastaa, on kohdaltaan osallistunut edellä mainittuihin ainakin pääasiassa työehtosopimuksen palkkausta ja työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin kohdistuneisiin työtaistelutoimenpiteisiin ja ollut myös järjestämässä kanteessa mainittua työntekijäin joukkoesiintymistä voimalaitoksella. Ammattiosaston ei ole myöskään näytetty pyrkineen aktiivisesti palauttamaan työrauhaa. Sen sijaan työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että pääluottamusmies tai varapääluottamusmies olisi itse osallistunut työtaistelutoimenpiteiden järjestämiseen tahi että ammattiosasto olisi vastuussa Paavo Heinon osallistumisesta työtaistelutoimenpiteisiin ja niiden järjestämiseen. Näyttämättä on myös jäänyt, ovatko rimoittamon ja tasaamon alentuneet työsaavutukset johtuneet yksistään työntekijäin toimenpiteistä vai osaksi myös vastaajan esille tuomista puutteista työvälineissä.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi tuomita Hämeenlinnan Puu- ja Sahatyöväen ammattiosaston maksamaan Metsäteollisuuden Työnantajaliitolle työrauhavelvollisuuden rikkomisesta työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla hyvityssakkoa 3 000 markkaa ja korvaamaan Metsäteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 600 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Järvenpää, Vihma, Riski, Äimälä, Hyppönen, Lankinen ja Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.