Labor court dismisses penalty claims where collective agreement mandates reimbursement of actual travel costs based on a 5km radius rule.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe labor court dismissed the union's penalty claims regarding travel cost reimbursements, ruling that the collective agreement requires payment of actual costs defined by a 5km radius from a specific transit point. The union argued the agreement should follow pre-1973 practices, while the employer contended no costs were due after the city's zoning zones were abolished. The court upheld the written agreement's explicit definition of actual costs as the full price of a round-trip ticket for trips exceeding 5km.
Legislator headnote
AI generatedSection 12 of the collective agreement; The employer must reimburse employees for actual travel costs calculated as the full price of a round-trip ticket when the workplace is located more than 5 kilometers from the designated measurement point.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Tuomiossa selitetty, että työntekijöille oli maksettava matkakustannusten korvauksena todelliset matkakulut, millä tarkoitettiin kaupungin liikennelaitoksen kertalipun hintaa, silloin kun heidän työpaikkansa oli kaupungin alueella yli 5 kilometrin päässä ns. matkanmittauspisteestä. - Hyvityssakkovaatimukset hylätty.
Lausunto rauennut siltä osin kuin kanteen tarkoittamasta asiasta ei vallinnut erimielisyyttä.
Asianosaiset: Rakennustyöläisten Liitto r.y. Lattiapäällysteyhdistys r.y. Karl Erik ja Marja-Liisa Palomäki Lattianpäällysteliike Palomäen, om. Karl Erik ja Marja-Liisa Palomäki, omistajina
RATKAISU
Asianosaisyhdistysten kesken 30.4.1974 samoin kuin sitä edeltäneessä, 28.5.1973 tehdyssä lattianpäällystysalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:
12 § Päivittäiset matkakustannukset
1. Helsingin kaupungin keskustasta 5 km säteen laskettuna ns. matkanmittauspisteestä, ylittäviltä matkoilta maksetaan kaupungin rajalle saakka todelliset matkakulut ja kaupungin rajojen ylittävältä osalta myös aikakorvaus tuntipalkan mukaan. Muilta osiltaan pykälässä mainitut määräykset pidetään entisellään.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Vuoden 1972 työehtosopimuksessa määräys sen sijaan oli näin kuuluva:
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
12 § Päivittäiset matkakustannukset
1. Helsingin kaupungin liikennelaitoksen I vyöhykkeen ylittäviltä matkoilta maksetaan kaupungin rajalle saakka todelliset matkakulut ja kaupungin rajojen ylittävältä osalta myös aikakorvaus tuntipalkan mukaan.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Rakennustyöläisten Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Helsingin kaupungin alueella tehtävien matkojen korvaamista koskeva määräys oli ollut vuoden 1972 sopimuksen määräystä vastaava jo vuoden 1963 työehtosopimuksessa, joka oli tehty Suomen Rakennustyöläisten Liitto r.y:n ja toiselta puolen kuuden työnantajan kesken. Vuoden 1973 muutoksen tarkoituksena oli ollut saada korvausmääräys vastaamaan tosiasiallisia olosuhteita, kun Helsingin kaupungissa vyöhykerajat oli poistettu huhtikuun alusta 1973. Vuoden 1973 sopimuksen tarkoittama matkanmittauspisteestä 5 kilometrin etäisyydelle piirretty ympyrä käsitti poistetun entisen I vyöhykkeen. Sopijapuolten tarkoituksena oli ollut jättää määräyksen soveltaminen aikaisemman käytännön varaan.
Matkakustannukset Helsingin kaupungissa korvattiin vakiintuneesti siten, että työntekopaikan sijaitessa 5 kilometrin säteellä matkanmittauspisteestä piirretyn ympyrän ulkopuolella työntekijälle maksettiin matkakustannusten korvauksena liikennelaitoksen edestakaisen kertalipun hinta jokaiselta työpäivältä. Matkanmittauspiste oli Helsingin rautatieaseman edessä. Jos työntekopaikka jäi ympyrän sisään, ei matkakustannuksia korvattu. Tämä korvauskäytäntö oli jatkunut useiden vuosien ajan. Vyöhykerajojenkin vielä ollessa käytössä oli työntekijöille käytännössä maksettu edestakaisen kertalipun hinta vähentämättä II ja I vyöhykkeen välistä hinnaneroa.
Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
Määräys on saanut työehtosopimuksessa nykyisen muotonsa siitä syystä, että Helsingin kaupungin liikennelaitoksessa poistettiin vyöhykejako. Työntekijäpuoli on neuvotteluissa ymmärtänyt muutetulla määräyksellä tarkoitettavan sitä, että Helsingin kaupungissa työmatkat korvataan edellä mainittua työntekijäpuolen entistä käsitystä vastaavasti siten, että entistä I vyöhykettä vastaa alue matkanmittauspisteestä 5 kilometrin päähän, minkä ylittäviltä päivittäisiltä työmatkoilta on suoritettava edestakaisen kertalipun koko hinta matkakustannusten korvauksena. Työnantajapuoli taas on lähtenyt siitä, ettei vyöhykerajojen poistamisen jälkeen matkakustannuksia Helsingin kaupungissa lainkaan ole korvattava, kun kertalipun hinta vyöhykerajojen poistamisen jälkeen on sama koko kaupungin alueella eikä nollapisteestä luetun yli viiden kilometrin matkan kertalipun hinta vähennettynä alle viiden kilometrin matkan lipun hinnalla siten jätä mitään korvattavaksi.
Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi jutussa tehdyt hyvityssakkovaatimukset hyläten selittää, että työehtosopimuksen mukaan työntekijöille ja siten myös Viljo Muhoselle 1.12.1974 alkaen on maksettava matkakustannusten korvauksena todelliset matkakulut, millä tarkoitetaan Helsingin liikennelaitoksen kertalipun hintaa, silloin kun heidän työpaikkansa on Helsingin kaupungin alueella yli 5 kilometrin päässä ns. matkanmittauspisteestä. Jutun näin päättyessä saavat asianosaiset puolin ja toisin itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.
Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Järvenpää, Heiniö, Riski, Äimälä, Kaski, Lankinen ja Suominen.
Tuomio oli yksimielinen.