Union ordered to pay fine for strike in state schools outside collective agreement scope; union's appeal dismissed.

Opettajajärjestön valtion oppikouluissa toimeenpanema työnseisaus oli muodostanut valtion virkaehtosopimuslaissa kielletyn työtaistelutoimenpiteen. Sillä kun oli pyritty vaikuttamaan asioihin, jotka jäivät virkaehtosopimuslaissa tarkoitettujen sopimuksenvaraisten asioiden piirin ulkopuolelle. Opettajajärjestö tuomittu hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta. Hyvityssakkovaatimus valvontavelvollista yhdistystä vastaan hylätty.

Asianosaiset: Valtiovarainministeriö Akava r.y. Opettajien Ammattijärjestö OAJ r.y.

RATKAISU

Valtiovarainministeriön sekä toiselta puolen muun muassa Akavan kesken 14.2.1976 laaditussa ja 16.2.1976 allekirjoitetussa pöytäkirjassa valtion virkamiesten palvelussuhteen ehtojen tarkistamisesta on muun ohessa seuraavat määräykset:

1 §

Neuvotteluosapuolet ovat yksimielisiä valtion virkamiesten palvelussuhteen ehtojen tarkistamisesta 12.2.1976 tehdyn tulopoliittisen kokonaisratkaisun perusteella siten kuin tässä sopimuksessa sanotaan.

2 §

Virkamiesten peruspalkat, vuosipalkkiot ja sopimuspalkkojen taulukkopalkat tarkistetaan liitteissä 1.1.-1.4. olevien V-, B-, S- ja C-taulukoiden mukaisiksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 §

Yhdenmukaisesti 2 §:ssä tarkoitetun tarkistuksen kanssa tarkistetaan ikälisät ja kalliinpaikanlisät samoin kuin ne palkanlisät ja lisäpalkkiot, jotka määräytyvät suhteessa varsinaiseen palkkaukseen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

7 §

Virkamiesten palvelussuhteen ehdoista on samanaikaisesti tämän sopimuksen kanssa tehty seuraavat virkaehtosopimukset:

Valtion yleinen virkaehtosopimus

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

15 §

Tähän sopimukseen sidottu ei saa sopimuksen voimassaoloaikana ryhtyä työtaistelutoimenpiteisiin sopimuksen pätevyydestä, voimassaolosta tai oikeasta sisällöstä taikka sopimukseen perustuvasta vaatimuksesta syntyneen riidan ratkaisemiseksi, voimassa olevan sopimuksen muuttamiseksi tai uuden sopimuksen aikaansaamiseksi.

Lisäksi virkaehtosopimukseen sidottu yhdistys on velvollinen valvomaan että sen alaiset yhdistykset ja virkamiehet, joita sopimus koskee, eivät riko edellisessä momentissa tarkoitettua työrauhavelvoitetta eivätkä sopimuksen määräyksiä. Tämä virkamiesyhdistyksille kuuluva velvollisuus sisältää myös sen, ettei yhdistys saa tukea tai avustaa kiellettyä työtaistelutoimenpidettä eikä muullakaan tavalla myötävaikuttaa sellaisiin toimenpiteisiin, vaan on velvollinen pyrkimään niiden lopettamiseen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Valtiovarainministeriö on työtuomioistuimessa lausunut, että Akavan jäsenjärjestö Opettajien Ammattijärjestö OAJ oli 17. helmikuuta 1976 päivätyssä kouluhallitukselle osoitetussa kirjeessä ilmoittamansa mukaisesti ryhtynyt Helsingin oppikouluja koskevaan yhden päivän mittaiseen lakkoon helmikuun 18 päivänä 1976 tukeakseen kirjeessä mainittuja vaatimuksiaan. Työnseisaus oli koskenut kaikkia Helsingin kaupungissa olevia valtion oppikouluja.

Valtion virkaehtosopimuslain 8 §:n mukaan muuhun voimassa olevaan palvelussuhdetta koskevaan työtaistelutoimenpiteeseen kuin työnsulkuun tai lakkoon ei saanut ryhtyä. Nämäkin olivat kiellettyjä, jos niillä pyrittiin vaikuttamaan muihin kuin sanotun lain 2 §:n mukaan sopimuksenvaraisiin asioihin tai jos laissa oli erikseen niin säädetty. Kyseinen lakko oli kohdistunut opetusministeriöstä esitettävien eräiden päätösluonnosten antamisen estämiseen. Näistä ja Opettajien Ammattijärjestö OAJ:n kouluhallitukselle osoittamasta kirjeestä ilmeni, että lakko oli kohdistunut lukion oppilaspaikkojen järjestelyä koskevan ohjelman toteuttamiseen. Kysymys oli koululaitoksen järjestysmuodon perusteisiin ja muuhun virkakoneiston järjestelyyn sekä viranomaisten tehtäviin ja sisäiseen työnjakoon kuuluvista asioista.

Lakko oli siis kohdistunut sellaisiin asioihin, joista valtion virkaehtosopimuslain 2 §:n mukaan ei voitu sopia ja joihin kohdistuvista vaatimuksista ei sanotun lain 8 §:n mukaan saanut ryhtyä työtaistelutoimenpiteeseen.

Akava oli lisäksi 14. helmikuuta 1976 tehnyt pöytäkirjan (virkaehtosopimuksen) valtion virkamiesten palvelussuhteen ehtojen tarkistamisesta, jonka valtioneuvosto oli hyväksynyt samana päivänä ja eduskunnan palkkavaltuuskunta seuraavana päivänä. Näin ollen Akava ja sen alayhdistys Opettajien Ammattijärjestö OAJ olivat pysyvän työrauhavelvoitteen lisäksi virkaehtosopimuksella sitoutuneet noudattamaan työrauhavelvoitetta. Yhdistykselle kuuluvat valvonta- ja huolehtimisvelvollisuudet sisälsivät myös sen, ettei se saanut tukea tai avustaa kiellettyjä työtaistelutoimenpiteitä eikä muullakaan tavalla myötävaikuttaa sellaisiin toimenpiteisiin, vaan yhdistys oli velvollinen pyrkimään niiden lopettamiseen.

Valtiovarainministeriön tietoon ei ollut tullut, että Akava olisi ryhtynyt edes joihinkin edellä mainituista toimenpiteistä.

Opettajien Ammattijärjestö OAJ oli Akavan alayhdistyksenä ollut sopimukseen sidottu virkaehtosopimuslain 5 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisesti ja niin ollen ollut työrauhavelvoitteen alainen antaessaan työtaistelu-uhan 17.2.1976 ja toteuttaessaan työtaistelun 18.2.1976. Se oli siten rikkonut työrauhavelvoitettaan. Myöskään työriitojen sovittelusta annetun lain 7 §:ssä tarkoitettua lakon aloittamista koskevaa ilmoitusta ei ollut tehty valtiovarainministeriölle eikä valtakunnansovittelijain toimistoon.

Näillä perusteilla valtiovarainministeriö on työtuomioistuimessa vaatinut, että Akavan todettaisiin rikkoneen valvontavelvollisuutensa kielletyn työtaistelutoimenpiteen estämiseksi ja että Opettajien Ammattijärjestö OAJ:n todettaisiin rikkoneen virkaehtosopimuksen ja virkaehtosopimuslain määräyksiä aloittamalla työtaistelun sekä että molemmat järjestöt tuomittaisiin valtion virkaehtosopimuslain 19 ja 20 §:n nojalla maksamaan hyvityssakko, jonka määrään vaikuttavina tekijöinä olisi muun ohessa otettava huomioon edellä mainittu työriitojen sovittelusta annetun lain rikkominen sekä se, että vastaajajärjestöt olivat 14.2.1976 allekirjoitetulla virkaehtosopimuksella sitoutuneet myös sopimukseen perustuvan työrauhavelvollisuuden ylläpitämiseen.

Akava on kanteeseen vastatessaan selittänyt, että Opettajien Ammattijärjestö OAJ:n tarkoituksena toimenpiteellään oli ollut torjua opetusministeriössä suunniteltu yhteisvalintaan kytkeytyvä supistamisohjelma. Siihen oli sisältynyt lukion ensimmäisen luokan rinnakkaisosastojen perustamisehtojen tarkistaminen sekä opetusministeriön päätösesitys kielten uusiksi ryhmäjaoiksi. Toteutuessaan opetusministeriön suunnittelemat toimenpiteet olisivat voimakkaasti alentaneet opettajien ansiotasoa ja lisänneet heidän työmääräänsä. Tällä tavoin opetusministeriö olisi yksipuolisesti mitätöinyt ne virkaehtosopimukset ja muut toimenpiteet, joihin opettajien ansiotaso ja työmäärä perustuivat. Lisäksi supistamisohjelma olisi merkinnyt lähes 400 vakinaisen, ylimääräisen ja tuntiopettajan joutumista työttömiksi.

Kun valtion virkaehtosopimuslain 2 §:n mukaan virkamiesten palvelussuhteen ehdoista oli voimassa, mitä niistä virkaehtosopimuksilla määrätään, merkitsi tämä Akavan käsityksen mukaan sitä, että palvelussuhteen ehtoja voitiin sekä parantaa että heikentää ainoastaan virkaehtosopimuksin. Kun aiotut supistamistoimenpiteet olisivat suoranaisesti kohdistuneet opettajan palkkaukseen ja kun palkkaus oli olennaisin osa opettajan palvelussuhteen ehdoista, eivät aiotut supistamistoimenpiteet voineet olla sallittuja ilman sopimusta toimenpiteiden vaikutuksesta palkkaukseen ja työmäärään. Näin ollen Opettajien Ammattijärjestö OAJ:n järjestämä työnseisaus oli kohdistunut valtiovallan aikomaan virkaehtosopimuslain vastaiseen toimenpiteeseen tarkoituksena säilyttää voimassaolevan virkaehtosopimuksen ehdot ennallaan. Tätä taustaa vasten oli kanne Akavan käsityksen mukaan perusteeton.

Työnseisaus oli toteutettu keskiviikkona 18. helmikuuta 1976. Kun Opettajien Ammattijärjestö OAJ oli antanut lakkouhan, mistä Akava oli saanut tiedon 14.2.1976, olivat virkaehtosopimusneuvottelut olleet vielä kesken sekä valtion että kunnallisella puolella, ja tuolloin oli näyttänyt ilmeiseltä, etteivät virkaehtosopimukset synny aiottuun helmikuun 14 päivään mennessä. Käydyissä tulopoliittisissa neuvotteluissa oli Akava useaan otteeseen ilmoittanut pitävänsä mm. opetusalan palkkaratkaisun syntymistä ehtona myös muiden virkaehtosopimuksen osien hyväksymiselle. Sekä valtiovarainministeriön että kunnallisen sopimusvaltuuskunnan kanssa oli aina oltu yksimielisiä siitä, että opetusalaa tuli tarkastella yhtenä kokonaisuutena, koska kaikki opettajat valtion, kunnan ja yksityisissä oppilaitoksissa olivat C-asteikossa.

Valtion virkaehtosopimusneuvotteluissa oli saavutettu neuvottelutulos jo 14.2.1976. Sen sijaan Akavan mukaantulo kunnalliseen virkaehtosopimukseen oli selvinnyt vasta keskiviikkona 18.2.1976. Muusta neuvottelutilanteesta oli aiheutunut, että valtion virkaehtosopimus oli allekirjoitettu myös opetusalan osalta jo maanantaina 16.2.1976. Koska kuitenkin noin 90 % opettajista toimi kunnallisella sektorilla, oli koko opetusala ollut sopimusta allekirjoitettaessa vielä käytännöllisesti katsoen avoinna. Kun ratkaisu oli kunnallisen opetusalan osalta saatu 18.2.1976 aikaan, ei työtaistelua ollut enää ehditty estää. Akavan hallitus oli hyväksynyt neuvottelutuloksen iltapäivällä kello 15 alkaneessa kokouksessa.

Akava katsoi edelleen, että valtiovarainministeriö ja opetusministeriö olivat menetelleet asiassa poikkeuksellisesti. Vaikka virkaehtosopimusjärjestelmä jäykkyytensä vuoksi asetti järjestöille suuret vaatimukset, oli julkisella sektorilla esiintynyt työtaisteluja huomattavasti vähemmän kuin yksityisellä, mikä osoitti järjestöjen tahtoa ja kykyä säilyttää työrauha. Akavan tiedossa ei ollut ainuttakaan tapausta, jolloin neuvotteluvastapuoli olisi nostanut kanteen sen jälkeen kun itse asiassa oli saavutettu neuvotteluratkaisu. Tämä osoitti, että syynä esillä olevaan riitaan oli ollut lähinnä työnantajapuolen poikkeuksellinen menettely työntekijäpuolen lain tai virkaehtosopimuksen vastaisen menettelyn sijasta. Joka tapauksessa Akava oli toiminut virkaehtosopimuslain hengen ja tarkoituksen mukaisesti. Näillä syillä Akava on pyytänyt kanteen hylkäämistä.

Opettajien Ammattijärjestö OAJ on kanteeseen vastatessaan yhtynyt Akavan esittämiin näkökohtiin ja korostanut, että tehtäessä päätöstä OAJ:ssä yhden päivän työnseisauksesta oli oletettu, ettei lakkopäivänä virkaehtosopimus olisi vielä valtionkaan osalta voimassa. Päin vastoin oli haluttu välttää työrauhavelvoitteen rikkomista, mikä kävi selvästi ilmi OAJ:n hallituksen pöytäkirjasta, jossa oli todettu: "Hallitus päätti, että mikäli opetusministeriö ei peruuta lukio-ohjelmaansa, Helsingin oppikouluissa aloitetaan työtaistelu tiistaina 23.3.1976. Mainittu työtaistelu ulotetaan koskemaan myös valtion oppikouluja, ellei valtion virkaehtosopimus aseta työrauhavelvoitetta." Mikäli hallitus olisi ollut piittaamaton työrauhavelvollisuudesta, olisi se suunnitellut työtaistelun jatkon koskemaan myös valtion oppikouluja ilman varauksia.

Opettajien Ammattijärjestö OAJ on edelleen korostanut, että kun valtion virkaehtosopimusneuvotteluissa oli saavutettu neuvottelutulos 14.2.1976, oli OAJ käsitellyt sitä omalta osaltaan samana päivänä ja todennut, ettei se voinut hyväksyä neuvottelutulosta opetusalan palkkaratkaisuksi. Tällöin oli esitetty Akavalle, että sen hallitus päättäisi hylätä siinä vaiheessa sekä valtion että kuntapuolen tarjouksen virkaehtosopimukseksi. Näin ollen OAJ:llä oli ollut täysi syy uskoa, ettei virkaehtosopimus olisi ollut voimassa vielä aiottuna lakkopäivänä. Riitakysymyksestä oli neuvottelujen tuloksena saavutettu yksimielisyys opetusministeriön kanssa 4.3.1976 eli ennen kuin valtiovarainministeriö oli esittänyt kanteensa.

Näillä syillä Opettajien Ammattijärjestö OAJ on pyytänyt kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä käyneen selville, että Opettajien Ammattijärjestö OAJ on kouluhallitukselle 17.2.1976 toimittamassaan kirjeessä ilmoittanut toimeenpanevansa, kuten on sitten tapahtunut, kaikissa Helsingin oppikouluissa 18.2.1976 työnseisauksen, jonka tarkoituksena on ilmoituksen mukaan ollut torjua opetusministeriössä suunniteltu yhteisvalintaan kytkeytyvä supistamisohjelma. Ohjelmaan on muun muassa sisältynyt lukion ensimmäisen luokan rinnakkaisosaston perustamisehtojen tarkistaminen ja opetusministeriön päätösesitys kielten uusiksi ryhmäjaoiksi.

Vaikka vastaajat ovat katsoneet sanotun ohjelman merkitsevän käytännössä virkaehtosopimuksin sovittujen opettajien palvelussuhteen ehtojen muuttamista, ei ole kiistetty sanottujen kysymysten jäävän valtion virkaehtosopimuslain 2 §:ssä tarkoitettujen sopimuksenvaraisten asioiden piirin ulkopuolelle. Valtion oppikouluissa toimeenpantu työnseisaus on siten muodostanut valtion virkaehtosopimuslain 8 §:ssä kielletyn työtaistelutoimenpiteen. Sillä seikalla, että työnseisaus on toteutettu noudattamatta työriitojen sovittelusta annetun lain säännöksiä, ei ole itsenäistä merkitystä asian käsittelyssä työtuomioistuimessa.

Akava on saanut tiedon Opettajien Ammattijärjestö OAJ:n aikomasta työnseisauksesta 14.2.1976. Ottaen huomioon sen selvityksen, mitä jutussa on esitetty muun ohessa OAJ:n hallituksen tekemästä lakkopäätöksestä ja mahdollisuuksista sen peruuttamiseen ennen lakon toimeenpanoa, työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että Akava ei olisi ryhtynyt siltä vaadittaviin toimenpiteisiin saadakseen Opettajien Ammattijärjestö OAJ:n luopumaan työtaistelutoimenpiteestään ja sen jäsenet noudattamaan työrauhaa.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi Akavaa vastaan tehdyn hyvityssakkovaatimuksen hyläten valtion virkaehtosopimuslain 8 §:n 1 momentin sekä 10, 19 ja 20 §:n nojalla tuomita Opettajien Ammattijärjestö OAJ:n maksamaan työrauhavelvollisuutensa rikkomisesta hyvityssakkoa valtiovarainministeriölle 8 000 markkaa sekä korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut 600 markalla. Jutun laatuun katsoen saa Akava kärsiä omat oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Lappalainen, Heiniö, Riski, Ahtola, Hyppönen, Lankinen ja Tuokko.

Tuomio oli yksimielinen.