Labor court dismisses claim that municipal collective agreement overrides local work hour arrangements under Finnish law.

Helsingin kaupungin liikennelaitoksen tarkastajien työaikaan saatiin edelleen kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen estämättä soveltaa aikaisemmin sovittua paikallista järjestelyä.

Perusteluissa todettu työehto- ja virkaehtosopimuskäytännössä vakiintuneesti katsotun, ettei valtakunnallisella työehtotai virkaehtosopimuksella tehtäviä poikkeuksia työaikalaista tarvitse yksityiskohtaisesti sisällyttää tuollaiseen valtakunnalliseen sopimukseen, vaan siinä voidaan viitata muussa järjestyksessä hyväksyttyyn tai hyväksyttävään järjestelyyn.

Työaikalain mukaan voitiin virkaehtosopimuksella poiketa niin hyvin lain 5 kuin 6 §:n säännöksistä, edellyttäen että säännöllinen työaika ei keskimäärin ylitä 40 tuntia viikossa.

Vahvistusvaatimus, josta ei neuvoteltu, jätetty tutkimatta.

Asianosaiset: Helsingin Kunnallisvirkamiehet ja -toimihenkilöt r.y. Kunnallinen sopimusvaltuuskunta

RATKAISU

Asianosaisia sitovassa vuoden 1974 kunnallisessa yleisessä virkaehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEINEN OSA

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

10. Sopimuksen voimassaolo ja suhde aikaisempiin palvelussuhteen ehtoihin

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3 mom. Jollei tästä tai muusta virkaehtosopimuksesta taikka Kunnallisen Sopimusvaltuuskunnan suostumuksella yksittäistapauksessa tehdystä kunnallisen viranhaltijan palkkaussopimuksesta muuta aiheudu, viranhaltijain palvelussuhteen ehdot säilytetään sellaisina, kuin ne olivat virkaehtosopimuksen nojalla 31.3.1974.

Pöytäkirjamerkintä:

Voimassa olleita kunta- tai kuntainliittokohtaisia erityislaatuisia järjestelmiä noudatetaan edelleenkin. Tämä ei kuitenkaan koske kokouspalkkioiden maksamista eikä matkakustannusten korvausta, vaan näiden osalta noudatetaan, mitä tämän sopimuksen 47 §:ssä sekä liitteessä n:o 5 on määrätty.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

II SOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET YKSITYISKOHDITTAIN

1 luku

Työaika

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 §

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 mom. Muun kuin 1 ja 3 momentissa tarkoitetun viranhaltijan säännöllinen työaika on, jäljempänä tässä pykälässä mainituin poikkeuksin, 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Viikottainen säännöllinen työaika voidaan järjestää myös siten, että se keskimäärin on 40 tuntia edellyttäen, että työtä varten on ennakolta hyvissä ajoin laadittu ja asianmukaisella tavalla tiedoksi annettu työtuntijärjestelmä vähintään ajaksi, jonka kuluessa viikoittainen säännöllinen työaika tasoittuu sanottuun keskimäärään, ja ettei säännöllinen työaika yhtenäkään tasoittumisajanjakson viikkona nouse 45 tuntia suuremmaksi, kun on kysymys päivätyöstä tai kaksivuoro tahi keskeytyvästä kolmivuorotyöstä, eikä 48 tuntia suuremmaksi, kun on kysymys keskeytymättömästä kolmivuorotyöstä, ja että säännöllinen työaika tasoittuu keskimäärin 40 tunniksi viikossa:

1) päivätyössä ja kaksivuorotyössä enintään kolmen viikon pituisena ajanjaksona;

2) keskeytyvässä kolmivuorotyössä enintään kuuden viikon pituisena ajanjaksona; ja

3) keskeytymättömässä vuorotyössä enintään yhden vuoden pituisena ajanjaksona.

Vuorokautista säännöllistä työaikaa voidaan, kun siitä etukäteen ilmoitetaan, tilapäisesti pitentää, ei kuitenkaan enempää kuin tunnilla, edellyttäen että tällainen työaikajärjestely käsittää useampia päiviä ja että viikoittainen säännöllinen työaika enintään kolmen viikon pituisena jaksona tasoittuu keskimäärin 40 tuntiin. Näin pitennettyä työaikaa ajanjaksossa ensi kerran sovellettaessa on siitä ilmoitettava viimeistään edellisenä työssäolopäivänä.

Pöytäkirjamerkintä:

Viikoittaisten vapaapäivien määrä saattaa vaihdella tasoittumisajanjaksossa, mutta ne annetaan mahdollisuuksien mukaan peräkkäin. Tässä momentissa tarkoitettuun liikennehenkilökuntaan edellytetään luettavaksi vain se henkilökunta, jonka työaika tähänkin asti on järjestetty työaikalain 6 §:n 1 momentin 1-kohdan mukaisesti.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kantajayhdistykselle olivat jääneet epäselviksi ne pyrkimykset, joita Helsingin kaupungin liikennelaitoksella oli, mutta jo tähänastinen käytäntö oli osoittanut, että liikennelaitos pyrki näin teettämään säännöllistä 3-vaihetyötä noudattamatta sen järjestämisestä annettuja määräyksiä. Edellä lausutusta kävi myös ilmi, ettei liikennehenkilöstön työaikaa ollut milloinkaan järjestetty sillä tavoin kuin työaikalaki työneuvoston lausunnon huomioon ottaen edellytti. Vedotessaan edellä mainittuun yleislausumaan kunnallinen sopimusvaltuuskunta itse asiassa samalla vaati lainvastaisen työaikajärjestelyn hyväksymistä ja asettamista sopimuksen asemaan. Huomioon ottaen työaikalain 7 §:n säännöksen kunnallinen sopimusvaltuuskunta katsoi, että työaikajärjestely olisi saavuttanut valtakunnallisen sopimuksen aseman.

Näillä perusteilla Helsingin Kunnallisvirkamiehet ja -toimihenkilöt r.y. on työtuomioistuimessa pyytänyt, että työtuomioistuin vahvistaisi Helsingin kaupungin liikennelaitoksen tarkastajien työaikajärjestelyjen osalta noudatettavaksi vuoden 1974 kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen 2 §:n 3 momentin säännöksen ja että työtuomioistuin erikseen lausuisi, ettei virkaehtosopimukseen 1.1.1971 lukien sisällytettyä sopimuksen voimassaoloajan suhdetta aikaisempiin palvelussuhteen ehtoihin koskevaa lausumaa voitu tulkita siten, että kunta- tai kuntainliittokohtainen erityislaatuinen järjestelmä olisi osa vuoden 1974 kunnallista yleistä virkaehtosopimusta.

Kanteen jälkimmäisen vaatimuksen osalta oli todettava, ettei työtuomioistuimen tuomiolla myöskään voitaisi vahvistaa, että vuoden 1971 virkaehtosopimuksen määräys erityislaatuisten kuntakohtaisten järjestelmien säilyttämisestä ei olisi edelleen voimassa. Vuoden 1974 virkaehtosopimuksen yleisen osan 10. kohdan jäljessä olevassa pöytäkirjamerkinnässä nimenomaan määrättiin, että voimassa olevia kunta- tai kuntainliittokohtaisia erityislaatuisia järjestelmiä noudatettiin edelleenkin. Samansisältöinen määräys oli myös vuosien 1972 ja 1973 virkaehtosopimuksissa. Tämän huomioon ottaen ja kun kanteessa ei vaadittu mitään seuraamusta, kanteessa saattoi olla kysymys vain siitä, oliko Helsingin kaupungin liikennelaitoksen tarkastajien työaikaa koskeva järjestely kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen mukainen.

Liikennelaitoksen tarkastajien työaika samoin kuin siihen liittyvät laskenta- ja korvausperusteet oli järjestetty Helsingin kaupungin ja KTV:n jäsenenä olevan Yhteisjärjestö r.y:n välillä 18.9.1968 tehdyn sopimuksen mukaisesti, jonka kaupunginhallitus oli muutoksineen hyväksynyt 8.6.1970. Päätös koski liikennelaitoksen liikennehenkilökuntaa ja se perustui kuntien keskusjärjestöjen ja asianomaisten valtakunnallisten viranhaltijajärjestöjen kunnallisten viranhaltijain työajoista tekemään suositussopimukseen, jossa sanottiin muun ohessa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työaikalain 19 a §:n sellaisena kuin se on 30.12 1965 annetussa laissa (713/1965) nojalla on allekirjoittaneiden kuntien keskusjärjestöjen sekä toisaalta allekirjoittaneiden viranhaltijayhdistysten kesken tehty työaikalain määräyksistä poikkeamisesta seuraava, mainitun lain alaisia kunnallisia viranhaltijoita koskeva sopimus:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

8 §

Mikäli erikoislaatuiset olosuhteet kuten liikennelaitoksissa, työlaitoksissa, palolaitoksissa ja satamalaitoksissa, vaativat poikkeamista työaikalain tai tämän sopimuksen mukaisista järjestelyistä, sovitaan niistä erikseen asianomaisten järjestöjen kesken.

Pöytäkirjamerkintä:

Asianomaisilla järjestöillä tarkoitetaan toisaalta kuntien keskusjärjestöjä sekä toisaalta yhtä tai useampaa sellaista viranhaltijajärjestöä, jonka jäsenistöä asia välittömästi koskee ja jonka toimintapiiri käsittää koko maan.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Näillä perusteilla kunnallinen sopimusvaltuuskunta on katsonut, että Helsingin kaupungin liikennelaitoksen tarkastajien kohdalla noudatetut työaikajärjestelyt ovat kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen mukaiset ja perustuvat virkaehtosopimuksena noudatettavaan kuntakohtaiseen erityislaatuiseen järjestelmään. Tämän vuoksi kunnallinen sopimusvaltuuskunta on pyytänyt kanteen hylkäämistä perusteettomana kaikilta osiltaan.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Helsingin kaupunki on ollut jutussa kuultavana.

Kunnallisiin yleisiin virkaehtosopimuksiin on virkaehtosopimusjärjestelmän voimaan tulosta lähtien otettu lähinnä viranhaltijajärjestöjen toivomuksesta lausuma, jonka mukaan mainituilla sopimuksilla ei muuteta voimassa olleita kunta- tai kuntainliittokohtaisia erityislaatuisia järjestelmiä. Työtuomioistuin katsoo jutussa esitetyn selvityksen osoittavan tämän lausuman tarkoittavan sellaisiakin järjestelyjä, jotka joltakin osin ovat viranhaltijoille vähemmän edullisia kuin virkaehtosopimuksen määräykset samoista kysymyksistä, jopa silloinkin kun järjestelyt eivät ole olleet joka suhteessa ennen virkaehtosopimuslainsäädännön voimaan tuloa voimassa olleen lainsäädännön mukaisia. Lausuma koskee työtuomioistuimen mielestä siten myös edellä mainittua Helsingin kaupungin liikennelaitoksen työaikajärjestelmää.

Työaikalain 7 ja 19 a §:n mukaan on kunnallisella yleisellä virkaehtosopimuksella voitu poiketa niin hyvin lain 5 kuin 6 §:n säännöksistä, edellyttäen että säännöllinen työaika ei keskimäärin ylitä 40 tuntia viikossa. Liikennelaitoksessa sovellettua järjestelyä ei ole edes väitetty tämän vaatimuksen vastaiseksi. Työehto- ja virkaehtosopimuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, ettei valtakunnallisella työehtotai virkaehtosopimuksella tehtäviä poikkeuksia työaikalaista tarvitse yksityiskohtaisesti sisällyttää tuollaiseen valtakunnalliseen sopimukseen, vaan siinä voidaan viitata muussa järjestyksessä hyväksyttyyn tai hyväksyttävään järjestelyyn. Työtuomioistuin ei pidä tätä käytäntöä lainvastaisena.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että kanteessa tarkoitettujen Helsingin kaupungin liikennelaitoksen tarkastajien työaikaan saadaan edelleen kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen 2 §:n määräysten estämättä soveltaa edellä mainittua paikallista järjestelyä, ja harkitsee sen vuoksi oikeaksi hylätä kanteen sen tutkitulta osalta. Jutun laatuun katsoen saa kunnallinen sopimusvaltuuskunta itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Lappalainen, Vihma, Riski, Nenonen, Hyppönen, Kaski ja Havia.

Tuomio oli yksimielinen.