Labor court opinion held that interpreting the Act's scope of application does not require special knowledge of collective agreement terms.

Työsuhteen kuuluminen työsopimuslain 17 §:n mukaiseen työehtosopimukseen yleissitovuuspiirin riippui toisaalta mainitun pykälän tulkinnasta, toisaalta taas sen soveltamiseen vaikuttavien tosiasioiden selvittämisestä. Lausunnossa katsottu, ettei pykälän tulkinta kuulunut niihin työehtosopimusolojen erityistä tuntemusta edellytäviin seikkoihin, joista työtuomioistuin voi antaa lausunnon. Tosiasiakysymysten osalta lausunnossa viitattu osallisliittojen yhteisessä lausunnossa oleviin tietoihin.

Asianosaiset: Lausunto Porin raastuvanoikeudelle karjakko Liisa Alasen ja maanviljelijä Antti Seppälän työsuhdesaatavaa koskevassa jutussa

RATKAISU

Maaseudun Työnantajaliitto r.y:n sekä Suomen Maaseututyöväen Liitto r.y:n välillä 21.4.1970 tehdyssä 31.8.1971 saakka voimassa olleessa maatalouden työehtosopimuksessa oli muun ohessa seuraava määräys:

1 § Soveltamisala

1. Tämä työehtosopimus on koko maata käsittävä ja on perustana myöskin kaikille niille henkilökohtaisille työsopimuksille, joita tämän sopimuksen allekirjoittaneihin liittoihin kuuluvat jäsenet ja järjestöt keskenään tekevät.

2. Tätä työehtosopimusta, samoinkuin liittojen välisiä paikallisia sopimuksia sovelletaan myöskin järjestäytyneen työntekijän vaimon ja 18 vuotta nuorempien lasten työhön, viimeksimainittujen osalta kuitenkin vain niitten lakisääteisten määräysten puitteissa, jotka lasten ja nuorten henkilöiden käyttämisestä maataloudessa on olemassa.

2. Työnantajan ottaessa työntekijöitä yksinomaan metsätöihin, sovelletaan mainittuihin työntekijöihin metsäalan työehtosopimusta. Maatalouden palveluksessa oleviin mutta tilapäisesti metsätöitä tekeviin työntekijöihin sovelletaan tämän työehtosopimuksen määräyksiä. (Katso 14 §. Suorituspalkat.)

4. Maatilapuutarhoissa noudatetaan tämän työehtosopimuksen määräyksiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Maatalouden työehtosopimuksen vastaava soveltamisalaa koskeva määräys kuului 1.9.1971 ja 1.5.1972 voimaan tulleissa sopimuksissa samoin kuin 1.4.1974 voimaan tulleessa edelleen voimassa olevassa sopimuksessa seuraavasti

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

1 § Soveltamisala

1. Tämä työehtosopimus on koko maata käsittävä ja on perustana myöskin kaikille niille henkilökohtaisille työsopimuksille, joita tämän sopimuksen allekirjoittaneisiin liittoihin kuuluvat jäsenet keskenään tekevät.

2. Työnantajan ottaessa työntekijöitä yksinomaan metsätöihin, sovelletaan mainittuihin työntekijöihin metsäalan työehtosopimusta. Maatalouden palveluksessa oleviin mutta tilapäisesti metsätöitä tekeviin työntekijöihin sovelletaan tämän työehtosopimuksen määräyksiä. Urakkaluontoisista metsätöistä on sovittu erikseen. (Viite 14 §, Suorituspalkat.).

3. Maatilapuutarhoissa noudatetaan tämän työehtosopimuksen määräyksiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Liisa Alanen oli Porin raastuvanoikeudessa Antti Seppälää vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että hän oli ollut Seppälän palveluksessa nautakarjan ja sikojen hoitajana 8.9.1967-8.6.1974 välisen ajan. Työnantaja oli työsuhteen kestäessä rikkonut Alasen kohdalla työoikeudellisia säännöksiä seuraavalla tavalla:

1. Alanen oli saanut pitää vain kaksi viikkolepopäivää kuukaudessa, vaikka niitä maatalouden työaikalain 10 §:n nojalla olisi pitänyt antaa neljä jokaista neljän viikon pituista jaksoa kohden eli 52 viikkolepopäivää vuodessa. Näin Alaselta oli jäänyt pitämättä 28 viikkolepopäivää vuonna 1973 ja 12 viikkolepopäivää vuonna 1974.

2. Alaselle oli työsopimuslain 17 §:n säännöksestä huolimatta vuoden 1971 alusta lukien maksettu pienempää palkkaa kuin karjanhoitajalle Maaseudun Työnantajaliitto r.y:n ja Suomen Maaseututyöväen Liitto r.y:n välisen työehtosopimuksen mukaan vähintään olisi ollut maksettava.

3. Alasen työaika työsuhteen kestäessä oli ollut keskimäärin 280-290 tuntia kuukaudessa, mistä huolimatta Alaselle ei ollut maksettu lainkaan ylityökorvausta.

4. Alaselle ei koko työsuhteen kestoaikana ollut annettu vuosilomaa eikä korvattu vuosiloman poisjäämistä.

Sanotuilla perusteilla Alanen on vaatinut Seppälän velvoittamista seuraaviin suorituksiin:

1. Vuosien 1973 ja 1974 ajalta saamatta jääneistä viikkolepopäivistä Alaselle oli suoritettava 100 prosentilla korotettu palkka eli yhteensä 3 568 markkaa.

2. Kun Alaselle oli vuoden 1971 alusta lukien maksettu koko ajan palkkaa 3 780 markkaa vuodessa, oli Seppälä työsopimuslain 17 §:n perusteella velvollinen suorittamaan hänelle 1.1.1971-31.5.1974 väliseltä ajalta palkkaa vielä 31 134,30 markkaa.

3. Vuosien 1973 ja 1974 aikana oli ylityökorvauksia jäänyt saamatta yhteensä 15 892,80 markkaa.

4. Kun Alanen ei ollut työssäoloaikanaan pitänyt lainkaan vuosilomaa, oli hänellä oikeus yhteensä 1 634,40 markan vuosilomakorvauksiin lomanmääräytymisvuosilta 1972-1973 ja 1973-1974 sekä ajalta 1.4.-8.6.1974.

Yhteensä oli Seppälä siis velvoitettava maksamaan Alaselle 52 229,50 markkaa.

Asianosaisten raastuvanoikeudessa kuulemat todistajat ovat kertoneet Alasen työskentelyä koskevista havainnoistaan. Vastaaja oli myös hankkinut työsuojeluhallitukselta näin kuuluvan lausunnon siitä, oliko Maaseudun Työnantajaliiton ja Suomen Maaseututyöväen Liiton välistä maatalouden työehtosopimusta pidettävä asianomaisen alan yleiseksi katsottavana valtakunnallisena työehtosopimuksena vuosina 1971, 1972, 1973 ja

1974:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Maatalouden työehtosopimus on asianomaisen alan ainoa valtakunnallinen työehtosopimus. Sen työsopimuslain 17 §:n 1 momentin tarkoittama yleissitovuus on kuitenkin epäselvä. Korkein oikeus on 17.5.1974 antamassaan ratkaisussaan nimittäin katsonut, että mainitussa säännöksessä on yleissitovalta työehtosopimukselta katsottava edellytetyn sellaista edustavuutta asianomaisella alalla, että sopimuksen työehtosopimuslain mukaiseen soveltamispiiriin, huomioon ottaen työehtosopimuslain 4 §:n säännökset, kuuluu ainakin noin puolet alan työntekijöistä.

Työsuojeluhallitus ei ole toistaiseksi pystynyt selvittämään ko. työehtosopimuksen edellä tarkoitettua edustavuutta. Tähän mennessä saadun selvityksen perusteella voidaan kuitenkin todeta, että mikäli vertailukohdaksi otetaan esim. korkeintaan noin 2-3 kk vuodessa asianomaisella alalla työskentelevä työvoima varsinkin jos mukaan luetaan tilalla työskentelevät muut perheen jäsenet kuin viljelijä ja hänen aviopuolisonsa, joista perheenjäsenistä ainakin osan on katsottava tehneen työtä työsuhteessa, on ilmeistä ettei mainitun työehtosopimuksen työehtosopimuslain 4 §:n mukaiseen soveltamisalaan kuulu noin puolta alalla toimivista työntekijöistä.

Sen sijaan jos vertailukohdaksi otetaan pidemmän ajanjakson vuodessa asianomaisella alalla työskentelevät, mainittu sidonnaisuus ilmeisesti kasvaa koko ajan niin e*ä koko vuoden asianomaisella alalla työskentelevän tilan ulkopuolisen työvoiman osalta mainittu edustavuus on jo huomattavan suuri.

Edellä tarkoitettu työehtosopimuksen sidonnaisuus vaihtelee myös kausiluontoisesti Lausuntopyynnössä tarkoitettuina vuosina em. sidonnaisuus on pysynyt edellä esitetyn tavoin jokseenkin muuttumattomana.

Maaseudun Työnantajaliitto r.y. ja Suomen Maaseututyöväen Liitto r.y. katsovat saadun tiedon mukaan, että maatalouden työehtosopimus on työsopimuslain 17 §:n 1 momentin tarkoittama yleissitova työehtosopimus.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kantajan pyydettyä raastuvanoikeudessa työtuomioistuimen lausunnon hankkimista puheena olevan työehtosopimuksen sitovuudesta kanteessa tarkoitettuna aikana ja vastaajan asiamiehen yhdyttyä esitettyyn lykkäyspyyntöön, raastuvanoikeus on 17.6.1975 pöytäkirjan 533 §:n kohdalla julistamallaan päätöksellä, samalla kun asian käsittelyä raastuvanoikeudessa on lykätty, päättänyt viran puolesta hankkia työtuomioistuimen lausunnon työehtosopimuksen soveltamisesta kysymyksessä olevassa tapauksessa kanteessa tarkoitettuna aikana.

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Maaseudun Työnantajaliitolle ja Suomen Maaseututyöväen Liitolle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi. Sanotut liitot ovat työtuomioistuimelle toimittamassaan yhteisessä lausunnossaan esittäneet seuraavaa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Maatalouden työehtosopimus on soveltamisalaa koskevan määräyksensä perusteella valtakunnallinen.

Maatalouden työehtosopimusta, joka käsittää maatilatalouden yleiset työt (peltotyöt) ja kotieläinten hoitotyöt, on pidettävä lausuntopyynnöstä ilmenevän alan työehtosopimuksena.

Sopimusosapuolet ovat tarkoittaneet maatalouden työehtosopimuksen yleissitovaksi. Sopimusosapuolilta kuitenkin puuttuu, johtuen muun muassa siitä että työnantajaliiton jäsenmaksu perustuu tilan pinta-alaan eikä maksettuihin työpalkkoihin, tilasto järjestäytyneiden maataloustyönantajien palveluksessa olevan työvoiman määrästä. Tästä johtuen työehtosopimuksen osapuolet eivät ole vakuuttuneita siitä, täyttääkö maatalouden työehtosopimus yleissitovuuden tätä koskevan ehdon.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työtuomioistuin on päättänyt antaa asiasta seuraavan lausunnon:

Työtuomioistuin toteaa raastuvanoikeuden pyytäneen työtuomioistuimen lausuntoa "työehtosopimuksen soveltamisesta kysymyksessä olevassa tapauksessa kanteessa tarkoitettuna aikana". Sikäli kuin raastuvanoikeuden pöytäkirjasta selviää, on raastuvanoikeuden lausuntopyynnön aiheena ollut kantajan esitys siitä, että asiaan hankittaisiin työtuomioistuimen lausunto "puheena olevan alan työehtosopimuksen sitovuudesta kanteessa tarkoitettuna aikana", ja asianosaisten erimielisyys tältä osin taas koskee sitä kysymystä, onko Antti Seppälä ollut työsopimuslain 17 §:n nojalla velvollinen noudattamaan kanteessa tarkoitetussa työsuhteessa vuoden 1971 alusta lukien vähintään niitä palkka- ja muita ehtoja, joista on sovittu kanteessa mainituissa Maaseudun Työnantajaliiton ja Suomen Maaseututyöväen Liiton välisissä maatalouden työehtosopimuksissa. Tätä kysymystä työtuomioistuin siis katsoo raastuvanoikeuden lausuntopyynnönkin koskevan.

Työsuhteen kuuluminen työsopimuslain 17 §:n mukaiseen työehtosopimuksen yleissitovuuspiiriin riippuu toisaalta mainitun pykälän tulkinnasta, toisaalta taas pykälän soveltamiseen vaikuttavien tosiasioiden selvittämisestä. Viimeksi mainitulta osalta työtuomioistuin lausuntonaan viittaa Maaseudun Työnantajaliiton ja Suomen Maaseututyöväen Liiton työtuomioistuimelle antamaan yhteiseen lausuntoon sisältyviin edellä selostettuihin tietoihin. Työsopimuslain 17 §:n tulkitsemisen työtuomioistuin ei sitä vastoin katso kuuluvan niihin työehtosopimusolojen erityistä tuntemusta edellyttäviin seikkoihin, joista työtuomioistuin voi työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n mukaan antaa lausuntoja.

Työtuomioistuimessa läsnä lausuntoasiaa ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Peltola, Riski, Airaksinen, Mickwitz, Hyppönen, Kaski ja Lankinen.

Lausunto oli yksimielinen.