Labor court dismisses union claim that business transfer termination violates 1966 dismissal protection agreement.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe labor court dismissed the union's complaint regarding the termination of employment contracts following a business transfer. The union argued that dismissing employees without cause violated the 1966 dismissal protection agreement, while the employer contended that the transfer itself constituted a valid economic reason. The court ruled that a business transfer qualifies as an economic justification under the law, thereby exempting the termination from the strict protections of the 1966 agreement.
Legislator headnote
AI generatedTyösopimuslaki 40 § 2 momentti; 1966 Irtisanomissuojasopimus: A business transfer constitutes a valid economic reason for dismissal, rendering the termination compliant with the 1966 dismissal protection agreement.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Työsopimuksen irtisanominen liikkeen luovutuksen yhteydessä työsopimus lain 40 §:n 2 momentin nojalla ei ollut vastoin vuoden 1966 irtisanomissuojasopimusta.
Kysymys myös työtuomioistuimen toimivallasta.
Asianosaiset: Metallityöväen Liitto r.y. Autoalan Työnantajaliitto r.y. ja Suomen Maanviljelijäin Kauppa Oy
RATKAISU
Asianosaisliittojen välillä 31.3.1971 asti voimassa olleessa auto ja konekorjaamoalan työehtosopimuksessa oli muun muassa seuraavat määräykset:
2 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset
Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:
Yleissopimus 15.5.1946
Yleissopimus irtisanomissuojasta 22.2.1966
Irtisanomissuojasopimuksen pöytäkirja 22.2.1966
Sopimus irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n voimaansaattamisesta ja työnantajan velvollisuudesta maksaa sairausajan palkkaa
1.2.1968
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Työehtosopimuksen 2 §:ssä tarkoitetussa irtisanomissuojasta tehdyssä yleissopimuksessa on muun ollessa seuraavat määräykset:
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
3 §
Työnantaja älköön irtisanoko tai lomauttako yksityistä työntekijää ilman asiallista perustetta. Jos hän syyllistyy tällaiseen toimenpiteeseen, hän on velvollinen maksamaan työntekijälle korvauksen. Asiallisina perusteina pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, joiden perusteella yrityksen työntekijämäärää joudutaan supistamaan. Tällaisina perusteina pidetään myös mm. sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestys määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.
4 §
Päätettäessä 3 §:ssä mainitun korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, joka hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa.
5 § Jos kysymyksessä on taloudellisista tai tuotannollisista syistä tapahtuva työ voiman vähentäminen taikka lomauttaminen, on siitä ilmoitettava työntekijäliiton paikalliselle ammattiosastolle heti, kun tällaisen toimenpiteen välttämättömyys on tullut työnantajan tietoon ja mikäli mahdollista kuukautta ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista. Jos toimenpide kohdistuu vähintään kymmeneen työntekijään, on siitä samalla ilmoitettava myös julkiselle työvoimaviranomaiselle.
Milloin kysymyksessä on 1. momentissa mainittu irtisanominen tai lomauttaminen, on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, että viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Jutun suullisessa esivalmistelussa vastaajien puolesta on pyydetty, että työtuomioistuin käsittelisi jutun prosessuaalisen puolen ensin erikseen, minkä jälkeen vasta palattaisiin jutun asiapuoleen. Kantajaliiton puolelta ei ole ollut mitään huomautettavaa pyydetyn käsittelyjärjestyksen suhteen.
Työtuomioistuimen presidentti on suullisessa esivalmistelussa 13.10.1975 määrännyt pääkäsittelyssä erikseen käsiteltäväksi sekä mahdollisella välituomiolla ratkaistavaksi kysymyksen siitä, sitooko irtisanomissuojasopimus uutta omistajaa liikkeen luovutustapauksessa ja onko liikkeen luovutusta pidettävä sellaisena asiallisena perusteena, joka oikeuttaa irtisanomiseen.
Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei työsopimuksen irtisanominen liikkeen luovutuksen yhteydessä työsopimuslain 40 §:n 2 momentin nojalla ole vastoin vuoden 1966 irtisanomissuojasopimusta. Näin ollen ja kun niillä kysymyksillä, joita ei ole siirretty välituomiolla ratkaistavaksi, ei ole enää merkitystä jutussa, työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen. Jutun laatuun katsoen saavat vastaajat itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.
Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Riski, Mickwitz, Parkkinen, Hyppönen, Kaski ja Lankinen
Tuomio oli yksimielinen.