Labor court orders unions to pay fines for violating work peace obligations and supervisory duties.

Autokorjaamon työntekijäin urakka- ja ylityökielto sekä lakot olivat pyrkineet tukemaan palkkavaatimuksia ja toisaalta olleet vastatoimenpiteitä työnantajan toimeenpanemien samoihin palkkavaatimuksiin liittyvien toimenpiteiden johdosta.

Työnantajan toimeenpanemat korjaamon sulkeminen ja työntekijäin omien autojen korjauskielto muodostivat vastatyötaistelutoimenpiteen.

Ammattiosasto ja työnantaja tuomittu hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta sekä työnantajaliitto valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä. Hyvityssakkovaatimus työntekijäliittoa vastaan hylätty.

Asianosaiset: Autoalan Työnantajaliitto r.y. ja Metallityöväen Liitto r.y. puolin ja toisin kantajana ja vastaajana

RATKAISU

Asianosaisliittojen välillä voimassa olevassa 1.4.1974, solmitussa auto ja konekorjaamoalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3 § Sopimuksen sitovuus ja noudattamisvelvollisuus

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Sopimukseen sidotut ovat velvolliset tarkoin noudattamaan tätä sopimusta ja huolehtimaan siitä, että niiden alaiset yhdistykset ja niihin kuuluvat työnantajat ja työntekijät eivät riko sen määräyksiä.

4 § Työrauhavelvoite

Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

II TYÖPALKAT

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

7 § Palkkaperusteet

Vähimmäistuntipalkat

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Viikko- ja kuukausipalkat

Mom. 8. Viikko- tai kuukausipalkasta sovittaessa noudatetaan 7 §:n edellyttämiä vähimmäistuntipalkkoja palkan perustana.

Soveltamisohje:

Muutettaessa aikatuntipalkkaa kuukausipalkaksi korotetaan voimassa olevaa tuntipalkkaa ensiksi 3,5 %, joka vastaa erillisesti maksettujen arkipyhäkorvausten vaikutusta ansioon. Näin saatu luku kerrotaan kuukauteen sisältyvällä keskimääräisellä työehtosopimuksen mukaisella säännöllisen työajan tuntimäärällä 170.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

29 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

Mom. 1. Jos työnantajan ja työntekijäin välillä ilmaantuu erimielisyyttä tämän sopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa, on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijäin kesken. Neuvottelut on aloitettava ensi tilassa ja viimeistään viikon kuluessa siitä, kun neuvotteluesitys on tehty. Neuvottelut on käytävä tarpeetonta viivytystä välttäen. Asian johdosta ei saa ryhtyä työnseisaukseen eikä muuhunkaan toimenpiteeseen toisen osapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun häiritsemiseksi. Ellei asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, voidaan se alistaa ao. liittojen ratkaistavaksi. Jos toinen paikallinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, on asiasta laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavan ja jossa on selostettu erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta yksityiskohtaisine perusteluineen. Muistiosta on annettava molemmille paikallisille osapuolille kappale.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kieltäytymisen tarkoitus oli selvästi ollut työnantajan painostaminen suostumaan mainittuihin työehtosopimuksen ylittäviin korotuksiin. Ensimmäisen istumisen tapahduttua 11.12.1974 oli korjaamopäällikkö Kuisma ottanut välittömästi yhteyden Autoalan Työnantajaliittoon. Sieltä oli taas otettu heti yhteys Metallityöväen Liittoon ja vaadittu työrauhan palauttamista. Vaatimus oli myös aina toistettu kun pistelakkoja oli korjaamolla esiintynyt. Lakkojen jakautuminen pitkälle ajanjaksolle osoitti selvästi, ettei työrauhaa ollut pyritty mitenkään takaamaan, puhumattakaan että työntekijäpuolen liitto olisi tehnyt selväksi, kuinka vaatimukset olivat ylittäneet sopimukset. Pistelakkojen jatkuttua tammikuulle oli täysi lakko alkanut 23.1.1975 kello 11.00 luottamusmiehen käytyä sitä ennen uhkailemassa kovilla otteilla, ellei vaatimuksiin suostuttaisi. Työt olivat sitten olleet pysähdyksissä helmikuun 2 päivään saakka. Lakko oli päättynyt, kun Metallityöväen Liiton edustaja oli tällöin saatu yhteiseen neuvotteluun.

Pääluottamusmiehen esittämät vaatimukset, joita oli tuettu urakkatyökiellolla, ylityökiellolla ja pistelakoilla sekä lopuksi kokoaikaisella lakolla, olivat selvästi kohdistuneet työehtosopimuksen 7 §:n 8 momentin palkkamääräystä vastaan. Samoin työtaisteluun ryhtyminen oli rikkonut työehtosopimuksen 4 §:n työrauhamääräystä. Mitään neuvottelutietä ei ollut edes yritetty käyttää asian selvittämiseksi sopimusmääräysten mukaisesti, joten työtaistelu oli kohdistunut myös työehtosopimuksen 29 §:n neuvottelumääräyksiin. Työntekijäjärjestö tai sen orgaanit eivät olleet tehneet mitään asiallisen ratkaisun saavuttamiseksi ilman työtaistelua. Näillä perusteilla Autoalan Työnantajaliitto on työtuomioistuimessa vaatinut, että Metallityöväen Liitto ja Kuopion Autokorjaamotyöntekijäin ammattiosasto molemmat tuomittaisiin työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Työntekijäpuolelta mainittu 3,5 %:n korotusvaatimus oli esitetty välittömästi uuden työehtosopimuksen tultua voimaan huhtikuun ensimmäisellä viikolla, ja asiasta oli pyritty sekä kevään että syksyn aikana useaan otteeseen neuvottelemaan työnantajapuolen kanssa. Viime syyskuun lopussa työntekijäpuolelle oli esitetty työnantajaliiton kirjallinen tulkinta mainitun sopimuskohdan soveltamisesta. Työntekijäpuolta ei tulkinta ollut tyydyttänyt mm. sen vuoksi, että eräillä muilla SOK:n autokorjaamoilla sopimusta oli vastaavilta osin tulkittu työntekijäpuolen tarkoittamalla tavalla.

Metallityöväen Liiton palkkasihteeri Kämäräinen oli soittanut välittömästi ensimmäisestä pistelakosta tiedon saatuaan eli joulukuun 12 päivänä aamulla pääluottamusmies Ollille ja varmistunut siitä, että työt olivat olleet käynnissä. Tämän jälkeen Kämäräinen oli todennut että edellisenä päivänä eivät työt olleet tainneet maistua, minkä Olli oli myöntänyt ja selittänyt erimielisyyksien aiheen. Kämäräinen oli todennut, ettei liittojen välisissä neuvotteluissa ollut päästy yksimielisyyteen, minkä vuoksi työnantajapuoli tuskin tulisi perääntymään, joten istumiseen ei ollut aihetta jo tämänkään vuoksi. Lisäksi Kämäräinen oli todennut Ollin tietävän hyvin työehtosopimuslain määräykset työrauhavelvollisuudesta ja velvoittanut pääluottamusmiehen ilmoittamaan työntekijöille, ettei liitto voinut näissä oloissa olla heidän työtaistelutoimenpiteidensä takana.

Vastaajaliiton edustajien toiminta oli täten ratkaisevalla tavalla vaikuttanut siihen, että sekä lakko että samanaikaisesti toimeenpantu työsulku oli saatu lopetetuiksi. Vielä oli todettava, että osaston puheenjohtaja oli saanut tiedon työnseisauksista vasta 23.1.1975 Savon Sanomien toimittajalta, joka oli soittanut heti aamulla hänelle työhön. Tämän jälkeen puheenjohtaja Rissanen oli ollut yhteydessä sekä pääluottamusmies Olliin että palkkasihteeri Juntuseen. Tässä haastattelussa kuten muutoinkin puheenjohtaja oli ilmoittanut osaston irtisanoutuvan tukemasta kyseistä työehtosopimuksen vastaisesti toimeenpantua työntekijäpuolen työnseisausta. Työntekijäin mieliä ei myöskään ollut omiaan lämmittämään havainto, että samanaikaisesti kun Savon Sanomissa oli ollut uutinen työpaikan erimielisyyksistä, lehdessä oli ollut työnantajan ilmoitus, jolla oli haettu uutta työvoimaa työpaikalla maksettua palkkaa korkeammin palkkaeduin.

Autoalan Työnantajaliitto on Metallityöväen Liiton kanteeseen vastatessaan myöntänyt, että kielto korjata työntekijäin autoja työnantajan tiloissa oli annettu, mutta se oli tapahtunut vasta sen jälkeen, kun työntekijät olivat ilmoittaneet kieltäytyvänsä urakka- ja ylitöistä. Olisi ollut täysin turhaa pitää työnjohtoa valvomassa autojen korjausta ja sen vuoksi pitää korjaamon ovet auki normaalin työajan jälkeen, koska samaan aikaan oli kieltäydytty tavanomaisten ylitöiden suorittamisesta. Kysymyksessä ei ollut ollut mikään työtaistelutoimenpide.

Mitä saunan käyttöön tuli, oli sen lämmityksestä vastannut kaksi yrityksen palveluksessa olevaa laitosmiestä annettujen ohjeiden mukaisesti. Kyseisenä päivänä 8.1.1975 oli tapahtumien kulku ollut se, että työntekijät olivat omavaltaisesti lämmittäneet saunan kesken työpäivää ja sitten saunoneet. Työnantaja oli tulkinnut tilanteen siten, että viikottainen saunavuoro oli tullut käytetyksi eikä saunaa tästä syystä saman viikon torstaina enää lämmitetty. Mitään saunomiskieltoa ei ollut annettu.

Pitkään jatkuneet istumalakot ja ylityökiellot olivat häirinneet yrityksen normaalia toimintaa siinä määrin, että työnantajan oli ollut 23.1.1975 pakko pyytää luottamusmieheltä takeita töiden jatkumisesta ilman häiriöitä, koska työnantaja oli ollut joutumassa vaikeuksiin asiakkaiden kanssa näiden autojen viipyessä korjaamolla, kun luvattuja toimitusaikoja ei lakon vuoksi ollut voitu noudattaa. Tämä puolestaan oli aiheuttanut sen, että asiakaskato oli ollut todellisuutta, eikä töitä enää ollut varmuudella voitu tarjota mainitusta päivästä lukien. Toisaalta ei työnantaja voinut ottaa vastuuta siitä, että asiakkaan mahdollisesti kiireisestäkin korjauspyynnöstä huolimatta korjattava auto saattaisi jäädä korjaamolle pitkäksikin aikaa yli luvatun toimitusajan. Viitaten vielä työnantajan mahdolliseen siviilioikeudelliseen korvausvastuuseen asiakasta kohtaan tällaisissa tapauksissa Autoalan Työnantajaliitto on pyytänyt, että vastakanne kokonaisuudessaan aiheettomana hylättäisiin.

Asianosaiset ovat pyytäneet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Kuopion Autokorjaamotyöntekijäin ammattiosasto on ollut Autoalan Työnantajaliiton kanteen johdosta ja Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta Metallityöväen Liiton kanteen johdosta kuultavana.

Pääluottamusmies on keskusteluissa työntekijäin kanssa pyrkinyt saamaan nämä luopumaan painostustoimenpiteistään tässä kuitenkaan onnistumatta. Pyrkien pitämään asian työpaikan sisäisenä hän ei ole ilmoittanut työpaikan tilanteen kehittymisestä sen enempää ammattiosaston johdolle kuin Metallityöväen Liitollekaan. Näin menetellessään hän on myös ottanut ammattiosaston edustajana vastuun siitä, ettei tehokkaampiin toimenpiteisiin työtaistelun lopettamiseksi ole ryhdytty. Metallityöväen Liitolla ei ole selvitetty olleen työpaikan tilanteesta sellaista tietoa, jonka perusteella sen olisi pitänyt ryhtyä enempiin toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi kuin on tapahtunut. Autoalan Työnantajaliiton ei ole edes väitetty tienneen omien autojen korjauskiellosta. Korjaamon sulkeminen on sitä vastoin perustunut ohjeeseen jonka työnantajaliitto on antanut hankkimatta sitä ennen riittävää selvitystä tilanteesta työpaikalla.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, hyläten kanteet enemmälti, työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Kuopion Autokorjaamotyöntekijäin ammattiosaston maksamaan Autoalan Työnantajaliitolle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 2 500 markkaa, Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan Metallityöväen Liitolle työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 1 500 markkaa ja Autoalan Työnantajaliiton Metallityöväen Liitolle valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 1 000 markkaa. Juttujen näin päättyessä ja niiden laatuun katsoen saavat asianosaiset puolin ja toisin itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Järvenpää, Airaksinen, Salonius, Lankinen ja Suominen.

Tuomio oli yksimielinen.