Labour Court ruled it lacks jurisdiction to interpret collective agreement scope under Section 17 of the Employment Contracts Act.

Asiassa on kysymys siitä, oliko riitajutun asianosaisten välisessä työsopimuksessa ollut noudatettava puutarha-alan työehtosopimusta. Noudattamisvelvollisuus saattoi perustua, paitsi osapuolten keskinäiseen sopimukseen, joka työehtosopimuksen normaaliin sitovuuteen työehtosopimuslain säännösten nojalla tai työehtosopimuksen yleissitovuuteen työsopimuslain 17 §:n 1 ja 2 momentin nojalla.

Työsuhteen kuuluminen työehtosopimuksen yleissitovuuspiiriin riippui toisaalta mainitun pykälän tulkinnasta, toisaalta taas sen soveltamiseen vaikuttavien tosiasioiden selvittämisestä. Pykälän tulkitseminen taas ei kuulunut työtuomio istuimen toimivaltaan.

Asianosaiset: Lausunto Itä-Suomen hovioikeudelle Nurmeksen kihlakunnanoikeudesta vedottuun juttuun (Sirpa Hannele Torvinen/Joel ja Alli Gunilla Patrikainen)

RATKAISU

Maaseudun Työnantajaliitto r.y:n ja Suomen Maaseututyöväen Liitto r.y:n välillä ajan 1.5.197331.3.1974 voimassa olleessa puutarhaalan työehtosopimuksessa oli muun muassa seuraavat määräykset:

1 § Soveltamisala

1. Tämän työehtosopimuksen määräyksiä noudatetaan kaikkien Maaseudun Työnantajaliittoon kuuluvien työnantajien omistamissa kauppapuutarhoissa työnantajien ja työntekijöiden välisiin työsuhteisiin.

2. Mikäli joku tähän työehtosopimukseen sidottu työnantaja, joka harjoittaa muutakin kuin kauppapuutarhaliikettä, on vain kauppapuutarhan osalta Maaseudun Työnantajaliiton jäsen sovelletaan tätä työehtosopimusta vain tässä osayrityksessä työskentelevien työntekijöiden työsuhteisiin.

Huomautus:

Kauppapuutarhoiksi katsotaan sellaiset vihannes-, kukka- tai taimistoviljelmät joiden tuotteet pääasiassa myydään ulkopuolelle omassa taloudessa tapahtuvan kulutuksen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Sirpa Hannele Torvinen on Nurmeksen kihlakunnanoikeudessa toiminimellä Kauppapuutarha J. A. Patrikainen kauppapuutarhaliikettä harjoittavia Joel ja Alli Gunilla Patrikaista vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että hän oli ollut vastaajien palveluksessa marraskuusta 1973 tammikuuhun 1974. Työnantaja oli jättänyt suorittamatta hänelle palkkaa esitetyn laskelman mukaisesti yli- ja sunnuntaityökorvauksen, vuosilomakorvauksen sekä sairaus- ja irtisanomisajan palkan huomioon ottaen yhteensä 1 488 markkaa 94 penniä.

Torvinen on esittänyt kihlakunnanoikeudelle työsuojelutarkastajan selvityksen palkasta ja vuosilomakorvauksesta. Sen mukaan Maaseudun Työnantajaliitto r.y:n ja Suomen Maaseututyöväen Liitto r.y:n välinen puutarha-alan työehtosopimus oli alalla työsopimuslain 17 §:ssä tarkoitettu yleissitova työehtosopimus. Selvityksen mukaan Torvinen oli otettu työsopimussuhteeseen nimikkeellä kotiapulainen, mutta kuitenkin tehnyt pääasiallisesti puutarha-alan työtä. Työnantajan oli selvityksen mukaan noudatettava työntekijään nähden puutarhaalan työehtosopimusta palkka- ja muine ehtoineen. Työsuojelutarkastaja oli katsonut työnantajan velvolliseksi suorittamaan Torviselle tämän esittämän laskelman mukaisen palkan. Torvinen on kihlakunnanoikeudessa vaatinut vastaajien velvoittamista suorittamaan sanotun palkan laillisine korkoineen.

Joel Patrikainen on vaatinut kanteen hylkäämistä omalta osaltaan sillä perusteella, ettei hän ollut sanotun toiminimen omistaja.

Alli Patrikainen on vastineessaan lausunut, että Torvinen oli otettu 18.11.1973 kotiapulaiseksi. Palkaksi oli sovittu 250 markkaa kuukaudessa asunnon ja ruoan käsittävine luontoisetuineen. Torviselle oli maksettu marraskuulta 1973 rahana 150 markkaa ja saman vuoden joulukuulta 400 markkaa sekä tammikuussa 1974 irtisanomisajan palkkana 112 markkaa sekä lomakorvauksena 56,27 markkaa. Torvinen oli sattuneen tapaturman yhteydessä eronnut omavaltaisesti palveluksesta. Torvinen oli ollut tapaturman takia pois työstä 5 päivää ja saanut sanotulta ajalta tapaturmavakuutuslain nojalla korvauksen. Kotiapulaislain säännöksiin viitaten Patrikainen on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Vastaaja Alli Patrikainen puolestaan on katsonut Torvisen olleen kotiapulainen ja tehneen sivutyönään työtä kauppapuutarhassa. Torvinen oli sanonut itse itsensä irti samana päivänä kuin loukkasi sormensa. Vastaaja oli kehottanut Torvista olemaan työssä koko irtisanomisajan, minkä vuoksi Torvinen oli tullut työhön yhdeksi päiväksi kesken irtisanomisajan.

Nurmeksen kihlakunnanoikeus on 14.5.1974 pöytäkirjan 80 §:n kohdalla julistamallaan päätöksellä katsonut selvitetyksi, että Torvinen oli ollut 18.11.1973-8.1.1974 välisen ajan Joel ja Alli Patrikaisen omistaman toiminimen Kauppapuutarha J. A. Patrikaisen palveluksessa suorittaen pääasiassa puutarhatyötä ja että Torvinen oli saamassa tuosta työsuhteesta johtuen vastaajilta työpalkkaa, ylityö- ja vuosilomakorvausta sekä sairausajan palkkaa, kun kanteessa mainituista määristä oikeuden harkinnan mukaan vähennettiin työnantajan maksamien palkan ja lomakorvauksen lisäksi kantajan ruokana ja asunnon korvauksena 10 markan mukaan päivältä yhteensä 450 markkaa, 1038,94 markkaa, minkä vuoksi kihlakunnanoikeus on, hyläten kanteen enemmälti, velvoittanut vastaajat yhteisvastuullisesti suorittamaan kantajalle ylityö- ja vuosilomakorvausta sekä sairausajan palkkaa yhteensä sanotut 1038,94 markkaa 5 %:n korkoineen haastepäivästä 30.4.1974 lukien.

Torvinen on hakenut muutosta kihlakunnanoikeuden päätökseen ja vetokirjelmässään lausunut, että työnantaja oli vähentänyt hänen palkastaan vuokrana joulukuulta 1973 150 markkaa ja tammikuulta 1974 132,67 markkaa, joten kihlakunnanoikeuden tekemä vähennys ei ollut paikallaan. 150 markan määräistä vähennystä kuukaudessa oli pidettävä Torvisen saamien luontoisetujen koko korvauksena. Tämän vuoksi Torvinen on vaatinut kihlakunnanoikeuden päätökseen sellaista muutosta, että vastaajat velvoitettaisiin suorittamaan hänelle myös kihlakunnanoikeuden vähentämät 450 markkaa laillisine korkoineen.

Joel ja Alli Patrikainen ovat myös hakeneet muutosta kihlakunnanoikeuden päätökseen ja lausuneet, että he olivat suorittaneet palveluksessaan kotiapulaisena olleelle Torviselle lain, työehtosopimuksen ja työsopimuksen edellyttämän palkan. Mitä sairausajan palkkaan tuli, siitä Torvinen oli saanut korvauksen tapaturmavakuutuslain nojalla, minkä erän työnantaja oli oikeutettu vähentämään hänen maksettavastaan korvauksesta. Torvinen ei myöskään ollut esittänyt näyttöä siitä, että olisi tehnyt väittämänsä ylityöt. Torvisen ammattitaito ei ollut riittävä kauppapuutarhatyön tehokkaaseen tekemiseen. Tämän vuoksi palkkaa oli alennettava 5 §o niin kuin työehtosopimus edellytti. Vaikka Torvisen katsottaisiin tehneen pääasiallisesti puutarhatyötä, kanne olisi hylättävä sillä perusteella, ettei Torvinen ollut näyttänyt kanteen perusteena olevan työehtosopimuksen olevan työsopimuslain 17 §:ssä tarkoitettu yleissitova työehtosopimus.

Torvisen muutoksenhakuun vastatessaan Patrikaiset ovat vielä kiinnittäneet huomiota siihen, että he olivat maksaneet Torviselle paljon enemmänkin kuin mitä tämä olisi työsopimuksen mukaan ollut oikeutettu saamaan. Torvinen ei ole vastannut Patrikaisten muutoksenhakemukseen.

Itä-Suomen hovioikeus on, havaiten että jutun päättäminen edellytti erityistä työehtosopimusolojen tuntemusta, katsonut tarpeelliseksi saada työtuomioistuimelta lausunnon siitä, onko Torvisen ja Patrikaisten välisessä työsopimuksessa ollut noudatettava kanteen perusteena olevaa Maaseudun Työnantajaliiton ja Suomen Maaseututyöväen Liiton välistä puutarha-alan työehtosopimusta. Tämän vuoksi hovioikeus on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n mukaisesti pyytänyt asiassa työtuomioistuimen lausunnon.

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Maaseudun Työnantajaliitolle ja Suomen Maaseututyöväen Liitolle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi. Sanotut liitot ovat työtuomioistuimelle toimittamassaan yhteisessä lausunnossaan esittäneet seuraavaa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Maaseudun Työnantajaliiton ja Suomen Maaseututyöväen Liiton välisen puu tarha-alan työehtosopimuksen 1 §:n mukaan sopimusta sovelletaan kauppapuutarhoissa työnantajien ja työntekijöiden välisiin työsuhteisiin. Kauppapuutarhaksi katsotaan määräykseen liittyvän huomautuskohdan mukaan sellaiset vihanneskukka- tai taimistoviljelmät, "joiden tuotteet pääasiassa myydään ulkopuolelle omassa taloudessa tapahtuvan kulutuksen." Siltä osin kun lausunnon kohteena olevassa riitajutussa on kysymys kauppapuutarhassa tehdystä työstä, allekirjoittaneet järjestöt katsovat työn kuuluvan tämän sopimuksen sovellutusalueeseen.

Edellä mainittu työehtosopimus on alallaan ainoa ja valtakunnallinen.

Sopimusosapuolilla ei ole käytettävissään tilastoa erikseen vakinaisia ja tilapäisiä työntekijöitä käyttävistä kauppapuutarhoista. Alan n. 6 000 työntekijästä lienee vakinaisluonteisessa työsuhteessa 2 §00. Kauppapuutarhoista valtaosa on perheyrityksiä. Vakinaista työvoimaa käyttävistä kauppapuutarhoista kuuluu suurin osa työnantajaliittoon. Näiden palveluksessa olevan työvoiman määrästä ei ole varmoja lukuja. Työntekijäin enemmistö on järjestäytynyt.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työtuomioistuin on päättänyt antaa asiasta seuraavan lausunnon:

Työtuomioistuin toteaa hovioikeuden pyytävän lausuntoa siitä, onko asianosaisten välisessä työsopimuksessa ollut noudatettava edellä mainittua puutarha-alan työehtosopimusta. Tällainen noudattamisvelvollisuus saattaa perustua - paitsi siihen, että työsopimuksen osapuolet olisivat keskenään sopineet tietyn työehtosopimuksen noudattamisesta, mistä asiassa ilmeisesti ei kuitenkaan ole kysymys - joko työehtosopimuksen normaaliin sitovuuteen työehtosopimuslain säännösten nojalla tai työehtosopimuksen yleissitovuuteen työsopimuslain 17 §:n 1 ja 2 momentin nojalla.

Työsuhteen kuuluminen työsopimuslain 17 §:n mukaiseen työehtosopimuksen yleissitovuuspiiriin riippuu toisaalta mainitun pykälän tulkinnasta, toisaalta taas pykälän soveltamiseen vaikuttavien tosiasioiden selvittämisestä Viimeksi mainitulta osalta työtuomioistuin lausuntonaan viittaa Maaseudun Työnantajaliiton ja Suomen Maaseututyöväen Liiton yhteiseen lausuntoon sisältyviin edellä selostettuihin tietoihin Työsopimuslain 17 §:n tulkitsemisen työtuomioistuin ei sitä vastoin katso kuuluvan niihin työehtosopimusolojen erityistä tuntemusta edellyttäviin seikkoihin, joista työtuomioistuin voi työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n mukaan antaa lausuntoja.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa Suviranta, puheenjohtaja, Lampi Peltola, Riski, Airaksinen, Mickwitz, Hyppönen, Kaski ja Lankinen.

Tuomio oli yksimielinen.