Labour court dismisses union claim that Ministry of Finance wage statistics should be replaced by departmental reports for wage comparisons.

Kysymys siitä, oliko palkkavertailussa tilastona käytettävä valtiovarainministeriön työpalkkatilastoa vaiko valtiovarainministeriön laitos- ja piirikohtaista työpalkkaraporttia.

Riitakysymyksen ratkaisuun vaikuttanut osapuolen menettely erimielisyysneuvotteluissa ja oikeudenkäynnissä.

Asianosaiset: Metallityöväen Liitto r.y. Posti- ja lennätinhallitus

RATKAISU

Asianosaisten välillä toukokuun 2 päivänä 1974 solmitussa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 § Työehtosopimuksen soveltamisala

Tämän työehtosopimuksen määräyksiä sovelletaan posti- ja lennätinhallituksen alaisten puhelinpiirien, puhelinrakennuspiirin, puhelinlaboratorion, radio osaston, Helsingin puhelinkonttorin ja Helsingin lennätinkonttorin töissä yksityisoikeudellisessa työ- tai oppisopimussuhteessa valtioon oleviin työntekijöihin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimukseen liittyvässä huhtikuun 6 päivänä 1974 päivätyssä neuvottelupöytäkirjassa sanotaan muun muassa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

28 §

Jotta sopimuksen soveltamisalalla voitaisiin verrata muulla vastaavalla alalla tapahtuvaa palkkakehitystä, sovittiin, että sopimuksen piiriin kuuluvien palkkausta verrataan metalliteollisuuden palkkoihin sopimuskauden aikana tapahtuvan mahdollisen liukuman kompensoimiseksi. Vertailuajankohtina pidetään metalliteollisuuden osalta vuoden 1974 II ja IV, vuoden 1974 IV ja vuoden 1975 II sekä vuoden 1975 II ja IV vuosineljännestä ja sopimuksen piiriin kuuluvien osalta vastaavia touko- ja marraskuita. Vertailu suoritetaan Tilastokeskuksen julkaise man palkkatilaston ja valtiovarainministeriön työpalkkatilaston nojalla.

Mahdollisista liukumista sovitaan edellä mainitut tilastot sekä poikkeukselliset tilanteet huomioonottaen tilastojen valmistuttua osapuolten kesken yhteisesti ja niihin perustuvat palkkojenkorotukset toteutetaan 1.4.1975, 1.9.1975 ja 1.4 1976 lukien aikatyölisää vastaavasti korottamalla.

Mikäli tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun sisältyvän ansiokehitystakuun mukainen korotus muodostuu suuremmaksi kuin tämän pykälän 1 ja 2 momentissa tarkoitettu liukuma vastaavana aikana, niin tältä osin noudatetaan takuulausekkeen edellyttämää menettelyä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Metallityöväen Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että käytäessä edellä mainitun pykälän tarkoittamia liukumaneuvotteluja oli sopijapuolien välille syntynyt erimielisyyttä siitä, mitä tilastoa palkkavertailussa oli käytettävä edellä tarkoitetun työehtosopimuksen piiriin kuuluvien työntekijäin osalta. Erimielisyyspöytäkirjasta ilmenevin tavoin oli postija lennätinhallitus katsonut, että vertailussa käytettävä tilasto oli asianomaisen neuvottelupöytäkirjan pykälän sanamuodon mukaisesti valtiovarainministeriön työpalkkatilasto, kun taas Metallityöväen Liitto oli katsonut, että liukuman määrittämisessä oli käytettävä valtiovarainministeriön laitos- ja piirikohtaista työpalkkaraporttia.

Liiton kanta perustui erityisesti siihen, että puheena olevan pykälän tarkoittamia neuvotteluja käytäessä oli esillä ja käytettävissä ollut ainoastaan viime mainittu työpalkkaraportti. Neuvottelutuloksen pohjana oli liiton käsityksen mukaan kaiken aikaa ollut työpalkkaraportista ilmenevä palkkakehitys. Kysymyksessäolevan kaltainen neuvottelu liukumasta oli saatu työehtosopimukseen vuoden 1972 neuvotteluissa, mistä alkaen oli myös muodostunut edellä kuvattu vakiintunut käytäntö ministeriön työpalkkaraportin käyttämisestä neuvottelujen pohjana. Käytännön syntyminen osoitti sen, että sopijapuolet olivat myös tarkoittaneet sopimustekstin sanonnalla valtiovarainministeriön työpalkkatilaston nimenomaan laitosja piirikohtaista työpalkkaraporttia.

Valtiovarainministeriön työpalkkatilastoja ei voitu myöskään pitää täysin luotettavina sen vuoksi, että eri tilastokausina työntekijäin vahvuudet vaihtelivat niissä 400-1000 välillä, mitkä määrät jatkuvasti poikkesivat paitsi todellisesta lukumäärästä myös työpalkkaraportissa ilmoitetuista määristä. Syystä, jota posti- ja lennätinhallitus ei ollut pystynyt selittämään, työpalkkatilastot osoittivat todellista pienempiä lukumääriä.

Kun posti- ja lennätinhallitus ei näin ollen ollut suostunut suorittamaan liukumakompensaatiota Metallityöväen Liiton vaatimalla tavalla, Metallityöväen Liitto on työtuomioistuimessa vaatinut vahvistettavaksi, että huhtikuun 6 päivänä 1974 allekirjoitetun työehtosopimusneuvottelupöytäkirjan 28 §:ssä mainitulla valtiovarainministeriön työpalkkatilastolla tarkoitetaan ministeriön laitos- ja piirikohtaista työpalkkaraporttia.

Posti- ja lennätinhallitus on vastineessaan katsonut, että työehtosopimuksen sanamuodosta poikkeavan käytännön vakiintuminen edellytti useiden vuosien ajan samansisältöisenä jatkunutta yhteisesti hyväksyttyä soveltamista. Nyt kyseessä olevan työehtosopimusneuvottelupöytäkirjan 28 §:n soveltamisessa ei ollut vakiintunut mitään sanamuodosta poikkeavaa käytäntöä. Mainitun pykälän sisältämä liukumalauseke oli otettu ensimmäisen kerran, tosin hiukan eri sisältöisenä, posti- ja lennätinhallituksen ja Metallityöväen Liiton väliseen työehtosopimukseen vuonna 1972. Asiallisesti samansisältöisenä kuin voimassaolevassa sopimuksessa liukumalauseke oli ollut vain vuoden 1973 sopimuksessa.

Näillä perusteilla posti- ja lennätinhallitus katsoi, ettei liukumasta aikaisempina vuosina sovittaessa ollut muodostunut mitään viime mainitun pykälän sanamuodosta poikkeavaa käytäntöä. Mikäli osapuolet eivät siis muunlaisesta menettelystä sopineet, oli vertailu suoritettava käyttäen neuvottelupöytäkirjan 28 §:ssä mainittuja tilastoja. Asiaan vaikuttamatonta sen sijaan oli vastoin kantajan väitettä se, että posti- ja lennätinhallitus oli jakanut työpalkkaraporttia Metallityöväen Liiton pää- ja piiriluottamusmiehille. Tämä oli tapahtunut luottamuksellisessa tarkoituksessa ainoastaan osapuolten välillä 24.5.1974 solmitussa luottamusmiessopimuksessa mainittujen luottamusmiestehtävien hoitoa varten.

Mitä tuli valtiovarainministeriön työpalkkatilastossa ja työpalkkaraportissa mainittujen työntekijäin lukumääriin, postija lennätinhallitus on huomauttanut että ensinmainitun tilaston työntekijämäärä tarkoitti niitä työntekijöitä, jotka olivat olleet työssä koko ilmoituskauden. Tällä luvulla ei ollut merkitystä laskettaessa keskituntiansiota, jonka pohjana olivat kaikki ilmoituskauden työtunnit. Työpalkkaraportin ensimmäinen sarake ilmoitti niiden työntekijäin lukumäärän, jotka olivat olleet työssä ilmoituskauden päättyessä, ja toinen sarake taas ilmoitti työsuhteiden kokonaismäärän ilmoituskauden aikana. Näilläkään lukumäärillä ei ollut merkitystä keskituntiansiota laskettaessa, vaan niillä pyrittiin selvittämään työntekijämäärien vaihtelua.

Neuvottelupöytäkirjan 28 §:n säännös oli otettu työehtosopimukseen alunperin sitä silmälläpitäen, että voitaisiin seurata metalliteollisuuden yleistä palkkakehitystä, liukumaa, sopimuskauden aikana. Kun oli todettu, ettei sovitulla tilastovertailulla sellaisenaan aina päästy tarkoitettuun tulokseen, oli vuoden 1973 työehtosopimuksessa sovittu poikkeuksellisten olosuhteiden huomioon ottamisesta liukumasta sovittaessa tilastojen lisäksi. Näin ollen puheenaolevassa neuvottelupöytäkirjassa mainittu tilastovertailu oli ainoastaan apukeino mahdollisen liukumakompensaation määrän toteamiseksi ja sen pohjalta suoritettava palkkojen korottaminen oli osapuolten välinen sopimusasia, jossa pöytäkirjassa mainitut tilastot ja niiden mahdolliset virheet ja muut poikkeukselliset tilanteet otettiin huomioon.

Näillä perusteilla posti- ja lennätinhallitus on pyytänyt, että kanne kaikilta osiltaan hylättäisiin.

Asianomaiset ovat pyytäneet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja toteaa, että riidanalainen määräys on tullut työehtosopimusneuvottelupöytäkirjaan alun perin vuonna 1972 ja nykyisessä muodossaan vuonna 1973. Vastaajapuoli on pääkäsittelyssä kertonut kirjallisesta, vuoden 1972 sopimuksen soveltamista ja vuoden 1973 sopimuksen solmimista koskevasta aineistosta, joka, jos se olisi esitetty riitakysymyksestä käydyissä neuvotteluissa tai työtuomioistuimesta annetun lain 18 §:n 2 momentin ja 21 §:n edellyttämällä tavalla työtuomioistuimelle ja havaittu oikeaksi, olisi saattanut muodostua riitakysymyksen käsittelyssä ratkaisevaksi. Nyt sillä ei ole muuta merkitystä kuin että se omalta vähäiseltä, mutta ei välttämättömältä osaltaan tukee sitä käsitystä, mikä seuraavassa omaksutaan sen selvityksen merkityksestä jutun ratkaisulle, mikä kantajapuolelta on esitetty vuoden 1974 sopimuksen solmimista ja soveltamista koskeneista neuvotteluista.

Palkkaraportin ja työpalkkatilaston laskuperusteissa olevan edellä mainitun eron johdosta on palkkatilasto eikä palkkaraportti vastineessa osoitetulla tavalla vertailukelpoinen liukumien eroja laskettaessa tilastokeskuksen julkaisemaan metalliteollisuuden palkkatilastoon. Vastaajapuolelta on myös annettu tyydyttävä selvitys kanteessa mainittujen eri tilastoissa esiintyvien työntekijämäärien erojen johdosta, eivätkä nämä erot siten osoita valtiovarainministeriön työpalkkatilastoa epäluotettavaksi.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että vuoden 1974 työehtosopimusneuvottelupöytäkirjan 28 §:ssä mainitulla valtiovarainministeriön työpalkkatilastolla tarkoitettaisiin laitos- ja piirikohtaista työpalkkaraporttia, ja harkitsee sen vuoksi oikeaksi hylätä kanteen. Asian laatuun sekä erimielisyysneuvotteluissa ja oikeudenkäynnissä noudattamaansa menettelyyn nähden saa posti- ja lennätinhallitus itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Peltola, Heiniö, Leiponen, Äimälä, Hyppönen Kaski ja Lankinen.

Tuomio oli yksimielinen.