Construction site classification requires unified organization beyond shared supervision to determine wage rates.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Labour Court ruled that the vanadium plant construction site must be treated as a single work area for wage classification purposes. Although the water intake, pipeline, and road had separate management and distinct from the main factory, the court found their joint organization extended significantly beyond mere shared supervision. Consequently, the employer union failed to fulfill its duty of care in supporting the employer's position on this ambiguous application question.
Legislator headnote
AI generatedSection 13 of the Collective Agreement; A work area must be classified as a single site for wage purposes if its joint organization extends substantially beyond shared supervisory leadership.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Kysymys siitä oliko työehtosopimuksen paikkakuntakalleusluokitusta koskevaa määräystä tulkittaessa vanadiinitehtaan rakentamista ja toisaalta siihen liittyvien vedenottamon, vesijohdon ja tien rakentamista pidettävä kaikkia yhtenä työmaana.
Ratkaisuperusteista tärkein ollut, että työn yhteinen järjestely on ulottunut olennaisesti pitemmälle kuin vain yhteiseen vastaavaan työnjohtoon.
Asian tulkinnanvaraisuuden huomioon ottaen ei työnantajaliitto työnantajan kantaa tukiessaan ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan
Asianosaiset: Rakennustyöläisten Liitto r.y. Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y.
RATKAISU
Asianosaisten välillä voimassa olevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:
13 § V. Työpalkkoja koskevat määräykset
1. Paikkakuntaluokittelulla tarkoitetaan valtioneuvoston päätöstä kuntien yleisen kalleusluokituksen vahvistamisesta.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
3. Jos työmaa sijaitsee kahden paikkakuntaluokan alueella, noudatetaan työmaalla kalliimman paikkakuntaluokan edellyttämiä palkkamääräyksiä.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Oy Yleinen Insinööritoimisto on ollut jutussa kuultavana.
Asiassa esitetyn selvityksen mukaan on kanteen perusteena oleva työehtosopimusmääräys alun perin laadittu koskemaan voimalaitos- ja suuria siirtotyömaita. Voimalaitostyömaiden osalta on katsottu, että jos laitosta varten rakennettavat rantapadot ulottuvat kalliimman paikkakuntakalleusluokan alueelle, on samaa kalleusluokkaa sovellettava myös itse voimalaitosrakennusta rakentavien työntekijöiden palkkaukseen. Sittemmin on määräys siirretty työehtosopimuksen kalleusluokitusta koskevaan pykälään ja tullut näin koskemaan muitakin kuin voimalaitos- ja suuria siirtotyömaita. Mitään selvitystä ei ole esitetty siitä miten määräystä on laajennetulla soveltamisalallaan tarkoitettu sovellettavaksi tai käytännössä sovellettu.
Työtuomioistuimen mielestä eivät vedenottamo ja vesijohto kuulu vanadiinitehtaan tehdasrakennuksiin teknillisesti yhtä kiinteästi kuin voimalaitosallasta rajoittavat rantapadot voimalaitosrakennukseen. Vedenottamo-, vesijohto- ja tietyö on myös ollut maastossa selvästi erotettavissa tehtaan rakennustyöstä ja sillä on ollut oma alempi työnjohtonsa, omat sosiaalitilansa ja suurelta osalta myös omat työntekijänsä, osaksi tehtaan rakennustöistä siirtyneinä ja osaksi suoraan tähän työhön otettuina.
Toisaalta on vedenottamoa, vesijohtoa ja tietä varten vastaajapuolen työtuomioistuimelle esittämän kartan mukaan muodostettu kaivoslain 22 §:n 4 momentissa tarkoitettu kaivospiirin apualue. Työkohteilla on ollut yhteinen työpäällikkö jonka johtoon tosin on samanaikaisesti kuulunut myös Raahessa olevia työkohteita - ja sama vastaava mestari sekä yhteiset työsuojeluelimet, ja jossakin määrin on tehdasrakennusten työntekijöitä, varsinkin ammattityöntekijöitä käytetty etenkin vedenottamon rakentamisessa. Mitään selvitystä ei ole esitetty siitä, onko urakkatarjouspyynnöt, urakkatarjoukset ja urakkasopimukset tehty näistä työkohteista yhdessä vai erikseen, eikä siitäkään, miten työkohteita on käsitelty Oy Yleisen Insinööritoimiston laskentatoimessa.
Työtuomioistuimen mielestä ei mikään edellä käsitellyistä seikoista yksinään riitä kiistakysymyksen ratkaisuperusteeksi. Tämä koskee erityisesti myös yhteistä vastaavaa työnjohtoa, sillä aivan selvästikin erillisinä pidettävillä työmailla voi esitetyn selvityksen mukaan olla yhteinen vastaava työnjohto. Kuitenkin on työtuomioistuin kummankin ratkaisuvaihtoehdon puolesta puhuvia seikkoja punnitessaan tullut siihen tulokseen, että kysymyksessä olevia työkohteita on kiistanalaisen työehtosopimusmääräyksen soveltamisessa pidettävä yhtenä työmaana. Tärkeimpänä perusteena on työtuomioistuimelle tällöin ollut, että työn yhteinen järjestely on ulottunut olennaisesti pitemmälle kuin vain yhteiseen vastaavaan työnjohtoon. Toisaalta on kiistanalainen soveltamiskysymys ollut selvästi niin tulkinnanvarainen, ettei Suomen Rakennusteollisuusliitto ole Oy Yleisen Insinööritoimiston kantaa tukiessaan laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.
Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi kanteessa tehdyn hyvityssakkovaatimuksen hyläten selittää, että Oy Yleinen Insinööritoimisto on velvollinen alkaen 29.7.1974 soveltamaan myös Mustavaaran vanadiinitehtaan rakennustyössä I paikkakuntakalleusluokan palkkausta. Jutun nain päättyessä saavat asianosaiset puolin ja toisin itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.
Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Järvenpää, Vihma, Riski, Äimälä, Hyppönen, Kaski ja Lankinen.
Tuomio oli yksimielinen.