Labor court dismisses claim for return-of-leave pay when collective agreement is not yet in force.

Kysymys työntekijän oikeudesta lomaltapaluurahaan.

Työntekijän vuosiloman päättyessä oli hänen työpaikallaan vallinnut sekä työnantajapuolen toimeenpanema työsulku että työntekijäpuolen toimeenpanema lakko. Kun työsulku oli sekä julistettu että alkanut aikaisemmin kuin lakko, pidettiin työsulkua työntekijän poissaolon ensisijaisena syynä ja hänen katsottiin olleen poissa työstä työnantajan suostumuksella. Työehtosopimuksen mukaan olisi työntekijän oikeus lomaltapaluurahaan syntynyt sinä päivänä, joka olisi ollut hänen ensimmäinen työpäivänsä loman jälkeen, mikäli työsulkua ei olisi ollut.- Tuona päivänä ei työehtosopimus kuitenkaan vielä ollut voimassa. Myöskään lakon lopettamissopimuksessa ei ollut sellaisia takautuvia määräyksiä, joihin vaatimus lomaltapaluurahan saamiseen olisi voitu perustaa.

Kysymys myös siitä, oliko kanteessa kysymys työtuomioistuimelle kuuluvasta asiasta.

Asianosaiset: Rakennustyöläisten Liitto r.y. Putkijohtotyönantajainliitto r.y.

RATKAISU

Asianosaisten välillä 16.6.1973 allekirjoitetussa putkieristysalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

13 § VUOSILOMA

1. Työntekijä saa voimassa olevan lain mukaisen vuosiloman.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4. Vuosilomaltaan työhön palaavalle työntekijälle suoritetaan lomaltapaluurahana 20 % hänen vuosilomapalkastaan. Lomaltapaluurahan saamisen edellytyksenä on, että työntekijä aloittaa vuosilomansa ilmoitettuna tai sovittuna ajankohtana ja palaa työhön heti vuosiloman päätyttyä. Lomaltapaluuraha suoritetaan kuitenkin, mikäli työntekijä välittömästi ennen vuosiloman alkamista tai vuosiloman päätyttyä työsuhteen kestäessä on ollut poissa työstä työnantajan suostumuksella tai on ollut estynyt saapumasta työhön vuosilomalain 3 §:n 2. momentissa (uuden vuosilomalain 3 §:n 4. momentissa) mainitun syyn takia.

Lomaltapaluuraha suoritetaan sen palkanmaksun yhteydessä, jolloin työntekijän palkka lomaltapaluupäivältä maksetaan tai olisi maksettu, mikäli hän ei 3. momentissa mainitusta syystä olisi ollut estynyt saapumasta työhön.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Rakennustyöläisten Liiton ja muun muassa Putkijohtotyönantajainliiton kesken 16.6.1973 tehdyssä työtaisteluiden lopettamissopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 §

Työsulku ja kaikki lakot, olivatpa ne sitten valtakunnallisia tai paikallisia lopetetaan maanantaina kesäkuun 18 päivänä 1973 kello 06.00 siten, että kukin työntekijä palaa normaalille työvuorolleen ja työt aloitetaan niin nopeasti kuin se käytännössä on mahdollista. Tästä poiketen voidaan kalkki- ja sementtiteollisuudessa ryhtyä tekemään valmiustöitä jo sunnuntaina 17.6.1973 kello 06.00 lähtien sekä 3 vuorotyötä samana päivänä kello 22.00 lähtien.

Lakoissa ja työsulussa olleet työntekijät otetaan entisiin tehtäviinsä ns vanhoina työntekijöinä. Heidän tulee kuitenkin ilmoittautua työpaikoilleen viimeistään maanantaina 25. päivänä kesäkuuta 1973 kello 12.00

Ne työntekijät, jotka olivat vuosilomalla lakkojen tai työsulun päättyessä voivat kuitenkin ilmoittautua vielä kolmen päivän kuluttua vuosilomansa päättymisestä lukien.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Sanotuilla perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Hyttisen Eristysliike Kommandiittiyhtiö on velvollinen työehtosopimuksen ja työtaistelujen lopettamissopimuksen määräykset huomioon ottaen maksamaan varastomies Olavi Rimpiläiselle työehtosopimuksen 13 §:n 4 kohdan mukaisen vuosilomapalkasta laskettavan 20 %:n suuruisen lomaltapaluurahan. Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Putkijohtotyönantajainliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyönnistä.

Kanteen johdosta Putkijohtotyönantajainliitto on ensin lausunut, että putkijohtoalan vuoden 1972 työehtosopimuksen voimassaoloaika oli päättynyt 31.3.1973 Rakennustyöläisten Liiton sanottua sopimuksen irti. Varastomies Rimpiläisen vuosiloma oli alkanut 2.5.1973, sulkuvaroitus annettu 8.5.1973 ja lakkovaroitus seuranneena päivänä. Sulku oli alkanut 23.5.1973 ja lakko sitä seuranneena päivänä. Kun Rimpiläisen vuosiloma päättyi 2.6.1973, piti ensimmäisen työpäivän olla seuranneena maanantaina 4.6.1973. Vuoden 1973 työehtosopimus oli allekirjoitettu 16.6.1973 ja ensimmäinen työtaistelun jälkeinen työpäivä ollut 18.6.1973. Varastomies Rimpiläisen vuosiloma oli siis sattunut sopimuksettomalle ajalle. Kun lomaltapaluurahasta oli sovittu työehtosopimuksessa eikä sellaista ollut voimassa Rimpiläisen vuosiloman aikana eikä silloin kun hänen loman päätyttyä olisi pitänyt palata työhön, ei kannetta työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n säännökset huomioon ottaen voitu tutkia työtuomioistuimessa.

Hyttisen Eristysliike Kommandiittiyhtiö ja sen vastuunalainen yhtiömies Alpo Aarre Hyttinen ovat olleet jutussa kuultavina.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Työtuomioistuin on käsitellyt jutun; ja koska kanteessa tehdyissä vaatimuksissa on nojauduttu vuoden 1973 työehtosopimukseen ja kanteessa työehtosopimukseksi katsottuun lakon lopettamissopimukseen, työtuomioistuin työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n 1 momentin 1, 2 ja 3 kohtaan nojautuen hylkää kanteen tutkimista vastaan esitetyn väitteen. Jutun näin ollen tutkiessaan työtuomioistuin toteaa vuoden 1973 työehtosopimuksessa määrättävän lomaltapaluurahaa suoritettavaksi silloinkin, kun työntekijä on vuosilomansa päättyessä ollut poissa työstä työnantajan suostumuksella. Olavi Rimpiläisen vuosiloman päättyessä on hänen työpaikallaan vallinnut sekä työnantajapuolen toimeenpanema työsulku että työntekijäpuolen toimeenpanema lakko. Kun työsulku on sekä julistettu että alkanut aikaisemmin kuin lakko, työtuomioistuin pitää työsulkua Rimpiläisen poissalon ensisijaisena syynä ja katsoo, että Rimpiläinen on näin ollen ollut poissa työstä työnantajan suostumuksella.

Työehtosopimuksen 13 §:n 4 kohdan 2 kappaleesta selviää kuitenkin edelleen, että lomaltapaluuraha työstä edellä mainituin tavoin poissa olleelle työntekijälle on maksettava siitä riippumatta, palaako työntekijä heti esteen lakattua työhön vai eikö. Näin ollen olisi Rimpiläisen oikeus lomaltapaluurahaan syntynyt sinä päivänä, joka olisi ollut hänen ensimmäinen työpäivänsä loman jälkeen, mikäli työsulkua ei olisi ollut. Tuona päivänä ei vuoden 1973 työehtosopimus kuitenkaan vielä ollut voimassa. Lakon lopettamissopimus puolestaan on selvästi myös työehtosopimus, mutta siinäkään ei ole annettu sellaisia takautuvia määräyksiä, joihin vaatimus lomaltapaluurahan saamiseen työehtosopimuksen nojalla voitaisiin perustaa.

Kun Rimpiläisellä näin ollen ei ole kanteessa tarkoitettua työehtosopimukseen perustuvaa oikeutta lomaltapaluurahan saamiseen eikä Putkijohtotyönantajainliitolla siten ole myöskään ollut tällä perusteella velvollisuutta huolehtia siitä, että lomaltapaluuraha Rimpiläiselle maksettaisiin, työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen. Jutun laatuun katsoen saa Putkijohtotyönantajainliitto kärsiä oikeudenkäyntikulunsa itse.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa. Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Järvenpää, Heiniö, Riski, Leiponen, Hyppönen, Kaski ja Kenraali.

Tuomio oli yksimielinen.