Labor court dismisses joint case request but fines unions for violating collective agreement peace obligations.

Lentokonetehtaan ja kondensaattoritehtaan työntekijäin lakot oli pantu toimeen palkankorotusvaatimusten tukemiseksi. Sen estämättä, että palkat jo ennen työnseisauksia olivat ylittäneet työehtosopimuksen mukaisen vähimmäistason, työtuomioistuin vakiintuneen käytäntönsä mukaisesti katsoi työnseisausten kohdistuneen työehtosopimuksen palkkamääräyksiin. Ammattiosastot tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoihin.

Vaatimus jutun käsittelemisestä yhdessä eräiden muiden kanteiden kanssa hylätty.

Asianosaiset: Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä Arbetsgivarnas i Finland Allmänna Grupp r.y. Metallityöväen Liitto r.y.

RATKAISU

Asianosaisliittojen välillä 8.4.1974 solmituissa konepajoja ja laivatelakoita koskevassa työehtosopimuksessa ja kaapeliteollisuutta koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 § Työrauhavelvoite

Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

II TYÖPALKAT

6 § Paikkakuntakalleusluokat

Mom. 1. Paikkakuntakalleusluokittelun suhteen noudatetaan valtioneuvoston 29.12.1973 antamallaan päätöksellä vahvistamaa kuntien yleistä kalleusluokitusta sellaisena kuin se on voimassa sopimuksen allekirjoituspäivänä.

Soveltamisohje:

Tapauksissa, joissa paikkakunnan kalleusluokka em. päätöksen perusteella muuttuu ja asianomaiset palkat eivät täytä uuden luokituksen edellyttämää vähimmäistasoa, suoritetaan palkkojen tarkistus sanottuun määrään asti.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

7 §

Palkkaperusteet

Ohjetuntipalkat

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

8 § Aikapalkka

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

9 § Suorituspalkka

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

10 § Erilliset lisät

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

IV TYÖAIKAMÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

14 § Ylityö, sunnuntaityö ja viikkolevon aikana tehty työ

Mom. 1. Ylityötä tehdään työaikaan nähden laissa säädetyin rajoituksin ja maksetaan siitä työpalkka ja ylityökorvaus siten kuin tässä pykälässä on määrätty.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

VIII ERINÄISET MÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Mainittujen työehtosopimusten allekirjoituspöytäkirjoissa on lisäksi muun ohessa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

1 § A. Työpalkat ja palkkaperusteet

Kaikkien työntekijäin palkkoja korotetaan alla mainituilla yleiskorotuksilla sen palkanmaksukauden alusta lukien, jonka alkamispäivä on lähinnä:

a) maaliskuun 26. päivää 1974, 55 penniä tunnilta,

b) syyskuun 1. päivää 1974, 20 penniä tunnilta,

c) huhtikuun 1. päivää 1975, 50 penniä tunnilta ja

d) syyskuun 1. päivää 1975, 15 pennillä tunnilta.

Tämän d-kohdan korotus suoritetaan erillisenä lisänä.

Työehtosopimuksen 10 §:n mukaiset olosuhde- ja vuorotyölisät tulevat vol maan edellä kohdissa a ja c mainituista ajankohdista lukien.

B. Palkkaperusteiden ylimääräinen korotus

Todettiin, että ohjetuntipalkoissa suoritettu ylimääräinen korotus on tapahtunut siinä tarkoituksessa, että palkkaperusteiden ja todellisten ansioiden väliset erot supistuisivat. Palkkaperusteiden ylimääräinen korotus ei aiheuta aika- eikä suorituspalkkatyössä palkkojen korottamista yli yleiskorotuksen, mikäli työpalkat näillä yleiskorotuksilla korotettuina täyttävät uuden työehtosopimuksen määräykset.

C. Uudet palkkaperusteet

Sovittiin, että työehtosopimuksen mukaiset suorituspalkkatyön hinnoitteluperusteet ja perustuntipalkat on edellä kappaleessa B mainitun tarkoituksen toteuttamiseksi A-kappaleen a-, bja c-kohdissa mainituista ajankohdista lukien korotettava niin, että ne asettuvat prosentuaalisesti samaan suhteeseen uusiin ohjetuntipalkkoihin kuin missä ne ovat olleet aikaisempiin ohjetuntipalkkoihin.

D. Aikapalkat

Työehtosopimuksen mukaisia aikapalkkoja on korotettava siten kuin kappaleessa A on sanottu, huomioon ottaen, että mainitun kappaleen d-kohdan mukainen 15 pennin korotus tunnilta suoritetaan erillisenä lisänä. Mikäli näin korotettu aikapalkka ei täytä uuden työehtosopimuksen mukaisia määräyksiä, on sitä korotettava vielä tähän rajaan asti.

E. Suorituspalkat

1 §:n A-kappaleen a-, b- ja c-kohdissa mainittujen ajankohtien jälkeen käytäntöön otettavien uusien urakkahintojen ja muiden suorituspalkkojen tulee perustua sanottuina päivinä voimaan tuleviin hinnoitteluperusteisiin.

Vanhoja urakkahintoja ja muita suorituspalkkoja käytettäessä sanottujen päivien jälkeen on niitä siten tarkistettava, että ansio nousee A-kappaleessa mainituin tavoin. Milloin näin korjattu suorituspalkka ei kuitenkaan täytä uuden työehtosopimuksen määräyksiä, on sitä korotettava vielä tähän rajaan asti. Mitä edellä on sanottu, ei kuitenkaan koske A-kappaleen d-kohdan tapausta, jonka mukaan myös suorituspalkkatyöntekijöille maksetaan erillinen 15 pennin suuruinen lisä tunnilta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Ylityökiellon loputtua 17.12. oli pidetty neuvottelu 19. joulukuuta. Työntekijäin vaatimukset olivat tällöin olleet entiset. Tammikuun 14 päivänä 1975 pidetyssä uudessa neuvottelussa työnantaja oli ilmoittanut voivansa tehdä tiettyjä aikapalkkatarkistusten ennakointeja. Neuvottelutarjouksen jälkeen oli lakkoja pantu toimeen siten, että 14.1. naiset olivat olleet lakossa 2 tuntia, jolloin oli menetetty 180 työtuntia. Tammikuun 15 ja 22 päivänä lakot olivat kestäneet 4 tuntia, jolloin oli kumpanakin päivänä menetetty 4 594 työtuntia. Samanaikaisesti työntekijät olivat olleet ylityökiellossa, joka oli jatkunut tammikuun loppuun. Kaikki 21 osastonluottamusmiestä olivat osallistuneet lakkoihin, ja ammattiosasto oli ollut lakkojen takana. Työnantajan yritykset työrauhan palauttamiseksi olivat olleet turhia.

Oy Nokia Ab:n Kaapelitehtaan kondensaattoriosaston työntekijät olivat samoin esittäneet marraskuussa 1974 palkkoihinsa 1,50 markan yleiskorotusvaatimuksen. Työnantajan ilmoitettua, ettei työehtosopimuksen vastaisiin yleiskorotuksiin voitu suostua, olivat kaikki työntekijät ryhtyneet lakkoon. Lakkoja oli ollut 21. ja 28. marraskuuta sekä 4. joulukuuta kestäen kukin 2 tuntia ja aiheuttaen 380 työtunnin menetyksen. Työntekijät olivat uudistaneet palkankorotusvaatimuksen tammikuun 1975 puolivälissä. Työnantajan edelleen torjuttua vaatimuksen oli tammikuun 23 päivänä oltu lakossa 3,5 tuntia, mistä oli aiheutunut 665 työtunnin menetys. Seuraavana päivänä oli 8 tunnin lakossa menetetty 1520 työtuntia. Tammikuun 28 päivänä oli pääluottamusmies ilmoittanut työhuonekunnan päättäneen, että töihin tultaisiin vasta 3.2.1975, ellei palkkoja korotettu 75 pennillä.

Lakot olivat päättyneet 3. helmikuuta, ja niihin olivat ottaneet osaa pääluottamusmies ja kaikki osastojen luottamusmiehet. Työhuonekunta oli lisäksi ollut lakkojen takana. Työnantajan kehotukset lakkoilun estämiseksi olivat olleet turhat.

Metallityöväen Liitto on vastineessaan kiistänyt kanteen ja pyytänyt, että juttu ainakin kondensaattoritehtaan osalta käsiteltäisiin yhdistettynä työtuomioistuimessa parhaillaan vireillä oleviin vastaaviin Lokomon ja Tampellan tehtaita koskeviin kanteisiin, koska jutussa kuultavana olevan Tampereen Metallityöväen Ammattiosaston kannalta kyse oli samasta väitetystä työtaistelusta, jota mainitut kanteet koskivat. Se seikka, että tässä kanteessa oli eri työnantajaliitto, ei estänyt käsittelemästä juttuja yhdistettyinä.

Lentokonetehtaan osalta oli aikapalkkojen korotustarve työehtosopimuksen mukaan 1.10.1974 mennessä todettu vain 5 penniksi, vaikka palkkoja oli paikallisen sopimuksen perusteella korotettu ensin 40 penniä tunnilta ja sen jälkeen vielä keskimäärin 6,8 penniä. Urakkatyön osalta, jota oli tehty aikaurakoina, oli peruspalkkoja korotettu yli syksyisen 20 pennin 5. palkkaryhmässä 15 penniä ja muissa 10 penniä, vaikka työvauhti ei ollut vastaavasti kasvanut. Tämän jälkeen oli entisestä työvauhdista huolimatta tapahtunut keskimäärin 12 §:n palkkaliukuma.

Kondensaattoritehtaan osalta oli paikallisesti sovittu kirjallisella sopimuksella syksyn työehtosopimuksia suuremmista palkankorotuksista sekä aika- että urakkapalkkatyöntekijöille. Yleiset paikalliset korotukset olivat moneen kertaan ylittäneet aikapalkkatarkistuksen edellyttämät määrät. Tässäkään sopimuksessa ei ollut edellytetty, että urakkatyövauhti olisi noussut samassa suhteessa kuin palkkoja oli ylimääräisesti korotettu.

Väitteet siitä, että työtaistelujen kohdistumisobjektina olisivat olleet myös ylityömääräykset, olivat käsittämättömät, koska työehtosopimus ei velvoittanut tekemään ylityötä. Sopimuksen 14 §:ssä oli ainoastaan todettu työaikalain säännösten olemassaolo, mikä puolestaan edellytti työntekijän täyttä vapaaehtoisuutta ylityön tekemiseen. Haluttomuus ylityön tekemiseen saattoi tietenkin olla varsin yleistä, koska ammattiyhdistysliike oli perinteisesti suhtautunut torjuvasti ylityön tekemiseen. Se seikka, että työsäännöt käsittelivät myös ylitöitä ja ehkä yrittivät tarkoituksellisesti poiketa työaikalain vapaaehtoisuutta edellyttävästä säännöksestä, eivät aiheuttaneet sitä, että asia voitaisiin käsitellä väitetyn työsääntöjen rikkomuksen osalta työtuomioistuimessa. Molemmissa työpaikoissa oli tehty jonkin verran ylitöitä. Mitään kollektiivista ylityökieltoa ei ollut tehty, eikä ylityöhaluttomuudella ollut tarkoitettu vaikuttaa palkankorotuksiin, minkä vuoksi kanne olisi tältä osin hylättävä.

Mikäli kyseisten työriitaisuuksien katsottaisiin kohdistuneen johonkin työehtosopimuksen määräykseen, ei kyse ollut ollut mistään ammattiosastojen velvollisuuksien laiminlyönnistä, vaan passiivisen työrauhavelvollisuuden rikkomisesta, koska täysin samansuuruisena esitetty vaatimus 1,50 markkaa tunnilta koko Tampereen metallialan työpaikoilla oli toteutettu puheenaolevien ammattiosastojen toimesta ja tuella.

Asianosaiset ovat vaatineet kulujensa korvaamista.

Tampereen Lentokonetyöväen ammattiosasto r.y. ja Tampereen Metallityöväen Ammattiosasto r.y. ovat olleet jutussa kuultavina.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Tampereen Lentokonetyöväen ammattiosaston maksamaan Suomen Työnantajain Yleiselle Ryhmälle hyvityssakkona työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 3 000 markkaa ja Tampereen Metallityöväen Ammattiosaston vastaavasti 2 000 markkaa sekä kummankin erikseen maksamaan Suomen Työnantajain Yleiselle Ryhmälle oikeudenkäyntikulujen korvausta 200 markkaa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Lappalainen, Nordström, Leiponen, Riski, Kaski, Lankinen ja Suominen.

Tuomio oli yksimielinen.