Labor court dismisses claim that collective agreement termination was void due to political economic linkage.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Labor Court dismissed the union's claim that the collective agreement was voidly terminated because it was tied to a broader economic policy resolution. The union argued that the agreement should have been one year, but the employer insisted on a two-year term contingent on reaching a specific political outcome by February 1975. The court ruled that the contract's clear text and the parties' explicit agreement during negotiations validated the termination procedure.
Legislator headnote
AI generatedSection 25 of the Collective Agreement; The court held that a collective agreement provision linking its validity to a specific political resolution does not render the agreement void if the termination procedure was clearly agreed upon and followed according to the contract's explicit terms.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Työehtosopimuksen irtisanomisen mitättömäksi julistamista koskenut kanne hylätty. Työehtosopimuksen voimassaolo oli työehtosopimuksessa kytketty sillä tavalla tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun, että jos sitä ei määräpäivään mennessä saavutettu kumpikin osapuoli voi irtisanoa työehtosopimuksen yhden kuukauden pituisin irtisanomisajoin. Ratkaisua perusteltu työehtosopimuksen voimassaoloaikaa koskevan työehtosopimusmääräyksen syntyvaiheista esitetyillä näkökohdilla ja työehtosopimuksen sanamuodolla.
Asianosaiset: LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto r.y. Suomen Satamatyönjohtajien Liitto r.y.
RATKAISU
Asianosaisliittojen välillä 2.5.1974 allekirjoitetussa tullaajia ja huolintatyönjohtajia koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:
25 § Voimassaoloaika
1. Tämä sopimus on voimassa 31 päivään tammikuuta 1976 saakka jatkuen senkin jälkeen vuoden kerrallaan, ellei sitä viimeistään kahta kuukautta ennen sen päättymistä ole kummaltakaan puolelta kirjallisesti irtisanottu.
2. Sen johdosta, että keskeiset työmarkkinajärjestöt 19.3.1974 allekirjoittamallaan sopimuksella työmarkkinaratkaisujen ja eräiden talouspoliittisten toimenpiteiden perusteista ovat sitoutuneet tammikuussa 1975 sanotun sopimuksen 2 §:n mukaiseen neuvottelumenettelyyn, noudatetaan edellisestä kappaleesta huolimatta tämän työehtosopimuksen osana sitä neuvottelutulosta, johon ahtausalalle vaikuttavat keskusjärjestöt ovat edellä mainitussa neuvottelumenettelyssä päätyneet, siitä päivästä lukien, joka neuvotteluratkaisussa mainitaan.
3. Mikäli tämän pykälän edellisessä kappaleessa mainittu neuvottelumenettely ei johda tulokseen 16.2.1975 mennessä, voi kumpikin osapuoli tämän pykälän ensimmäisestä kappaleesta riippumatta sanoa irti tämän työehtosopimuksen yhden kuukauden pituista irtisanomisaikaa noudattaen päättymään 31.3.1975.
4. Irtisanominen on toimitettava kirjallisesti ja on samalla esitettävä yksilöity muistio vastapuolelle niistä seikoista, joihin tulevissa neuvotteluissa halutaan kiinnittää huomiota. Ellei näin menetellä on irtisanominen mitätön.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Kanteeseen vastatessaan Suomen Satamatyönjohtajien Liitto on lausunut, että työehtosopimuksessa ei ollut sovittu muuta kuin mitä työehtosopimuksen teksti osoitti. Suomen Satamatyönjohtajien Liitto oli neuvotteluissa halunnut solmia yksivuotisen työehtosopimuksen. Työnantajan haluttua sopimuksesta kaksivuotista ja sen sitomista keskitettyyn kokonaisratkaisuun Suomen Satamatyönjohtajien Liitto, joka piti tällaisen ratkaisun kestämistä epätodennäköisenä, oli vaatinut kaksivuotiseen sopimukseen purkumahdollisuutta. Neuvotteluissa ei ollut puhuttu mitään siitä, ettei sopimukseen otettu päivämäärä 16.2.1975 pitäisi.
Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja toteaa, että työehtosopimuksen 25 §:n 2 kohdan mukaan siinä tarkoitettu keskitetty neuvottelutulos tulee työehtosopimuksen osana noudatettavaksi ilman että tältä osin olisi määrätty mitään määräaikaa, jossa neuvottelutulokseen olisi päästävä, mutta että saman pykälän 3 kohta antaa sopimuspuolille oikeuden sopimuksen irtisanomiseen, mikäli neuvottelutulokseen ei päästä 16.2.1975 mennessä. Irtisanominen aiheuttaa toisaalta sen, että mikäli 2 kohdassa tarkoitettu neuvottelutuloksen voimaantulopäivä ei ole aikaisempi kuin 3 kohdan mukainen irtisanomisen voimaantulopäivä 31.3.1975, 2 kohta jää vaikutuksettomaksi eikä neuvottelutulos siis tule työehtosopimuksen osana noudatettavaksi.
Työtuomioistuin pitää työehtosopimuksen edellä käsiteltyjen määräysten sanamuotoa selvänä ja yksiselitteisenä. Kantajaliiton käsityksen mukaan ei työehtosopimusneuvotteluissa kuitenkaan lainkaan otettu huomioon sitä mahdollisuutta, että 2 kohdassa tarkoitettu neuvottelutulos tosin saavutettaisiin, mutta myöhemmin kuin 3 kohdassa mainittuun yleisratkaisussa edellytettyyn päivämäärään mennessä, vaan osapuolten kesken todettiin nimenomaan, että työehtosopimus voitaisiin sanoa irti päättymään 31.3.1975 ainoastaan sillä edellytyksellä, että tulopoliittinen kokonaisratkaisu kokonaisuudessaan raukeaisi keväällä 1975. Vastaajaliitto puolestaan on kiistänyt, että työehtosopimusneuvotteluissa olisi irtisanomisoikeudesta sovittu työehtosopimuksen sanamuodosta poikkeavalla tavalla.
Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että Suomen Satamatyönjohtajien Liiton toimittama irtisanominen olisi kanteessa mainitulla perusteella mitätön, ja harkitsee sen vuoksi oikeaksi hylätä kanteen. Jutun laatuun katsoen saa Suomen Satamatyönjohtajien Liitto itse kärsiä juttukulunsa.
Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta puheenjohtaja, Lampi, Järvenpää, Vihma, Tiitola, Äimälä, Lankinen, Suominen ja Kenraali.
Tuomio oli yksimielinen.