Refusal of overtime constitutes a strike action if done jointly for pressure, regardless of contractual duty.
Legislator summary
AI generatedThe labour court dismissed the union's request for additional evidence and case consolidation, ruling that the union must pay damages. The court found that employees jointly refused overtime to support wage increases already exceeding the contractual minimum, classifying this as a strike action under established practice. Consequently, the union was ordered to pay a fine and cover the employer's legal costs.
Legislator headnote
AI generatedTyöehtosopimuslain 4, 8, 9 ja 10 §:n nojalla: Ylityöstä kieltäytyminen on työtaistelutoimenpide, jos se tehdään yhteistuimin painostustarkoitukseen, eikä riipu velvollisuudesta; palkkakeruun tukemiseen kohdistuva toimenpide kohdistuu vähimmäistason määrittäviin määräyksiin.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Ylityöstä kieltäytyminen käsitti työtuomioistuimen täysin vakiintuneen käytännön mukaan työtaistelutoimenpiteen silloin, kun se pantiin toimeen yhteistuumin ja sillä pyrittiin painostustarkoitukseen, eikä tämä riippunut siitä, oliko asianomaisten työntekijäin työsuhteidensa ehtojen perusteella katsottava olevan velvollisia tekemään ylityötä vai eikö.
Työtaistelutoimenpide, jolla pyrittiin tukemaan sellaisten palkkojen korottamista, jotka jo ennestään ylittivät työehtosopimuksessa määrätyn vähimmäistason, kohdistui niin ikään vakiintuneen käytännön mukaan niihin työehtosopimusmääräyksiin, joilla mainitusta vähimmäistasosta oli sovittu.
Ammattiosasto, joka ei ollut ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin työrauhan säilyttämiseksi tai palauttamiseksi ja joka vastasi edustajiensa osallistumisesta siihen, tuomittu hyvityssakkoon.
Vastaajan lykkäyspyyntö lisäselvitysten esittämiseksi samoin kuin pyyntö jutun yhdistämisestä toiseen työtuomioistuimessa vireillä olleeseen juttuun hylätty.
Asianosaiset: Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Metallityöväen Liitto r.y.
RATKAISU
Asianosaisliittojen välillä voimassa olevassa työehtosopimuksessa ja sen allekirjoituspöytäkirjassa on muun muassa seuraavat määräykset:
I YLEISTÄ
1 § Sopimuksen soveltamisala
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
3 § Sopimuksen sitovuus ja noudattamisvelvollisuus
Tämä työehtosopimus sitoo allekirjoittaneita liittoja ja niiden alayhdistyksiä sekä työnantajia ja työntekijöitä, jotka ovat tai sopimuksen voimassaoloaikana ovat olleet niiden yhdistysten jäseniä.
Sopimukseen sidotut ovat velvolliset tarkoin noudattamaan tätä sopimusta - ja huolehtimaan siitä että niiden alaiset yhdistykset ja niihin kuuluvat työnantajat ja työntekijät eivät riko sen määräyksiä.
4 § Työrauhavelvoite
Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
II TYÖPALKAT
6 § Paikkakuntakalleusluokat
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
7 § Palkkaperusteet
Ohjetuntipalkat
Mom. 1. Täysin työkykyisten 18 vuotta täyttäneiden työntekijäin ohjetuntipalkat ovat penneinä:
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
8 § Aikapalkka
Mom. 1. Aikatyössä maksetaan työntekijälle vähintään perustuntipalkka.
Mom. 2. Perustuntipalkan lisäksi voidaan pääasiassa aikatyötä suorittaville, 18 vuotta täyttäneille täysin työkykyisille työntekijöille maksaa aikatyölisää.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Mom. 3. Aikapalkalla työskenteleville palkkaryhmään 5 kuuluville ammattityöntekijöille maksetaan palkka, joka vähintään 15 %:lla ylittää työntekijän perustuntipalkan.
Mom. 4. Aikapalkalla työskentelevien työntekijöiden palkkojen kehityksen tulee vastata ao. teollisuuslaitoksen suorituspalkkojen kehitystä.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
9 § Suorituspalkka
Mom. 1. Mikäli työn laatu sen sallii ja jos se teknillisesti on mahdollista, on työntekijälle varattava tilaisuus suorittaa työtä suorituspalkalla. Suorituspalkkatyön hinnoittelun on perustuttava 7 §:n 6 tai 7 momentin mukaisiin työkohtaisiin tuntipalkkoihin.
Urakkatyössä on hinnoittelun oltava sellainen että työntekijän urakka-ansio nousee normaalilla urakkatyövauhdilla 20 % hinnoitteluperustetta eli työkohtaista palkkaa korkeammaksi ja kasvaa työsuorituksen tai työtehon lisääntyessä vähintään samassa suhteessa.
Töissä, joissa edellisen kappaleen mukainen suora urakointi tuottaa vaikeuksia, sovitaan muiden suorituspalkkojen käytöstä työnantajan ja työntekijän välillä ja noudatetaan niiden suhteen soveltuvin osin tämän pykälän määräyksiä.
Mom. 2. Sellaisesta urakasta jota varten ei ole kiinteää työhinnoittelua, sovitaan työnantajan ja sen työntekijän tai niiden työntekijöiden välillä, joille urakkaa tarjotaan, mikäli mahdollista jo ennen työn alkamista yksikkö- eli urakkahinta.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
VIII ERINÄISET MÄÄRÄYKSET
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
30 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Pöytäkirja, joka laadittiin Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton ja Metallityöväen Liiton välillä solmitun metalliteollisuuden työehtosopimuksen allekirjoitustilaisuudessa Helsingin kaupungissa 8. päivänä huhtikuuta 1974.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
1 § A. Työpalkat ja palkkaperusteet
Kaikkien työntekijäin palkkoja korotetaan alla mainituilla yleiskorotuksilla sen palkanmaksukauden alusta lukien, jonka alkamispäivä on lähinnä:
a) maaliskuun 26. päivää 1974, 55 penniä tunnilta,
b) syyskuun 1. päivää 1974, 20 penniä tunnilta,
c) huhtikuun 1. päivää 1975, 50 penniä tunnilta ja
d) syyskuun 1. päivää 1975, 15 penniä tunnilta.
Tämän d-kohdan korotus suoritetaan erillisenä lisänä. Työehtosopimuksen 10 §:n mukaiset olosuhde- ja vuorotyölisät tulevat voimaan edellä kohdissa a ja c mainituista ajankohdista lukien.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Kanteeseen vastatessaan Metallityöväen Liitto on lausunut, että Tampereen kaupunki oli vuoden 1974 alusta lukien kuulunut ensimmäiseen paikkakuntakalleusluokkaan, mikä oli merkinnyt työntekijäin menojen kasvua. Palkankorotuksia ei tuosta syystä kuitenkaan ollut työpaikan työntekijöille tullut. Metallityöväen Liitto on yhtynyt ammattiosaston asiassa antamaan lausuntoon ja vaatinut kanteen hylkäämistä. Kun kanteessa ei ollut vaadittu Metallityöväen Liitolle seuraamuksia, liittoa vastaan haastehakemuksessa esitetty oikeudenkäyntikuluvaatimus olisi hylättävä.
Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut ammattiosaston velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulunsa. Jutun pääkäsittelyssä sanottu liitto on luopunut aikaisemmin esittämästään vaatimuksesta, että myös Metallityöväen Liitto velvoitettaisiin korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut. Tampereen Metalli- ja Autokorityöväen ammattiosasto on myös vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
Työtuomioistuin on ensin tutkinut Metallityöväen Liiton pyynnöt tilaisuuden saamisesta lisäselvityksen esittämiseen ja jutun yhdistämiseen toiseen juttuun, jonka Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on 7.3.1975 pannut työtuomioistuimessa vireille Metallityöväen Liittoa vastaan ja jossa on kysymys valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä samojen työtaistelutoimenpiteiden yhteydessä, mistä tässä jutussa on kysymys. Kun tarjottu lisäselvitys ei kuitenkaan vaikuta asiaan ja kun juttujen yhdistäminen ei työtuomioistuimen mielestä ole tarkoituksenmukaista, kun otetaan huomioon se käsittelyvaihe, missä tämä juttu jo on, työtuomioistuin on hylännyt pyynnöt; mainitun toisen jutun yhteydessä ratkaistaan, mikä vaikutus oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuteen on sillä, että jutut on pantu erillisinä vireille.
Näin ollen ja samalla kun lausunnon antaminen raukeaa siltä osin kuin kanteesta on luovuttu, työtuomioistuin on muutoin tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että Ajokki Oy:n työntekijät ovat kanteessa mainittua palkankorotusvaatimusta tukeakseen yhteistuumin toimeenpanneet kanteessa tarkoitetut lakot ja ylityökiellon ajalla 19.11.1974-11.3.1975. Ylityöstä kieltäytyminen käsittää työtuomioistuimen täysin vakiintuneen käytännön mukaan työtaistelutoimenpiteen silloin, kun se toimeenpannaan yhteistoimin ja sillä pyritään painostustarkoitukseen, eikä tämä riipu siitä, onko asianomaisten työntekijäin katsottava työsuhteidensa ehtojen perusteella olevan velvollisia tekemään ylityötä vai eikö. Työtaistelutoimenpide, jolla pyritään tukemaan sellaisten palkkojen korottamista, jotka jo ennestään ylittävät työehtosopimuksessa määrätyn vähimmäistason, taas kohdistuu työtuomioistuimen niin ikään vakiintuneen käytännön mukaan niihin työehtosopimusmääräyksiin, joilla edellä mainitusta vähimmäistasosta on sovittu.
Työtaisteluihin on osallistunut Ajokki Oy:n noin 250 työntekijää, heidän joukossaan kanteessa mainitut Tampereen Metalli- ja Autokorityöväen ammattiosaston toimihenkilöt ja työpaikalle asettamat luottamusmiehet sekä suurin osa ammattiosaston jäsenistä. Osaston ei ole edes väitetty ryhtyneen mihinkään toimenpiteisiin työrauhan säilyttämiseksi tai palauttamiseksi.
Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla oikeaksi tuomita Tampereen Metalli- ja Autokorityöväen ammattiosaston maksamaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 4 000 markkaa sekä Korvaamaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 500 markalla.
Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Järvenpää, Leiponen, Riski, Äimälä, Kaski, Suominen ja Virtanen.
Tuomio oli yksimielinen.