Union fined for failing to enforce collective agreement peace clauses during strike.
Legislator summary
AI generatedThe Labour Court ruled that the Union and its branch must pay liquidated damages for violating the collective agreement's peace clause. The court found the Union failed to take necessary steps to restore peace while its representatives actively supported a strike to demand higher wages. Consequently, the court held the Union liable for the breach of its duty to maintain industrial peace.
Legislator headnote
AI generatedSection 4 of the Collective Agreement; Section 8 and 9 of the Collective Agreement Act: Trade unions and their sub-unions are liable for liquidated damages if they fail to ensure their members do not engage in strike actions or otherwise violate the collective agreement.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Alueen autoliikkeiden korjaamotyöntekijät olivat palkankorotusvaatimusten tukemiseksi panneet toimeen työtaisteluja. Osa ammattiosaston työpaikalle asettamista luottamusmiehistä oli osan aikaa ottanut osaa työtaisteluun. Ammattiosasto taikka sen edustajat eivät olleet ryhtyneet työrauhan säilyttämiseksi tai palauttamiseksi toimenpiteisiin, vaan sen edustajia oli lakkotoimikuntana pikemminkin ollut lakon tuella ajamassa palkankorotusvaatimusta. Työntekijäliitto ei toimenpiteillään lakon pitkän kestoajan huomioon ottaen ollut riittävän tehokkaasti huolehtinut sille kuuluvasta valvontavelvollisuudesta, olkoonkin, että sen toimitsijat olivat olleet sidottuja muihinkin kiireellisiin tehtäviin. Ammattiosasto ja liitto tuomittu hyvityssakkoihin.
Kanne katsottu riittävästi yksilöidyksi. Kiellettyä kanteen laajennusta ei ollut vaatimusten esittäminen haastehakemuksen jättämisen jälkeen olleiden työtaistelujen perusteella, kun haastehakemuksessa oli varattu mahdollisuus siihen.
Asianosaiset: Autoalan Työnantajaliitto r.y. Metallityöväen Liitto r.y.
RATKAISU
Asianosaisliittojen välillä 1.4.1974 voimaan tulleessa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:
I YLEISTÄ
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
4 § Työrauhavelvoite
Työrauha
Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
II TYÖPALKAT
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
7 § Palkkaperusteet
Vähimmäistuntipalkat
18 vuotta täyttäneet työntekijät
Mom. 1. Täysin työkykyisten 18 vuotta täyttäneiden työntekijäin vähimmäistuntipalkat ovat penneinä:
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Yksinomaan aikapalkalla työskentelevien työntekijöiden palkkoja tarkistetaan siten, että ko työntekijäin tuntipalkkojen keskiarvo palkkaryhmittäin on 1.11.1974 1,5 % ja 1.8.1975 2 % lähinnä voimassaolevaa taulukkopalkkaa korkeampi.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa sanotaan muun ohessa:
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
1 §
A. Työpalkat ja palkkaperusteet
Kaikkien työntekijäin palkkoja korotetaan alla mainituilla yleiskorotuksilla sen palkanmaksukauden alusta lukien, jonka alkamispäivä on lähinnä:
a) huhtikuun 1. päivää 1974, 55 penniä tunnilta,
b) syyskuun 1. päivää 1974, 20 penniä tunnilta,
c) huhtikuun 1. päivää 1975, 50 penniä tunnilta ja
d) syyskuun 1. päivää 1975, 15 penniä tunnilta.
Tämän d-kohdan korotus suoritetaan erillisenä lisänä.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
B. Vähimmäistuntipalkat
Vähimmäistuntipalkoissa on mukana aikaisemmin sovelletut työkohtaisuuslisät, mahdolliset aikatyölisät sekä nk. korjaamolisä, 24 penniä.
Todettiin, että vähimmäistuntipalkoissa suoritettu ylimääräinen korotus on tapahtunut siinä tarkoituksessa, että niiden ja todellisten ansioiden väliset erot supistuisivat. Vähimmäistuntipalkkojen ylimääräinen korotus ei aiheuta aika- eikä suorituspalkkatyössä palkkojen korottamista yli yleiskorotuksen, mikäli työpalkat näillä yleiskorotuksilla korotettuina täyttävät uuden työehtosopimuksen määräykset.
C. Aikapalkat
Työehtosopimuksen mukaisia aikapalkkoja on korotettava siten kuin kappaleessa A on sanottu, huomioon ottaen, että mainitun kappaleen d-kohdan mukainen 15 pennin korotus tunnilta suoritetaan erillisenä lisänä.
Mikäli näin korotettu aikapalkka ei täytä uuden työehtosopimuksen vähimmäistuntipalkkoja, on sitä korotettava vielä tähän rajaan asti.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Autoalan Työnantajaliitto on työtuomioistuimessa, mainiten haastehakemuksessaan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjoineen sisältävän mm. määräykset sopimuskauden aikana toteutettavista palkankorotuksista ja työehtosopimuksen 29 §:n sisältävän määräyksen työrauhasta, lausunut, että siihen kuuluivat Rovaniemen seudulla jäseninä muun muassa seuraavat yritykset: Eino Aho Oy, Aineen Autoyhtiö, Kuuselan Autoyhtiö, Auto-Vaara Ky, Kone Leinonen Ky, Lapin Auto Oy, Pohjolan Auto Oy ja Rovaniemen Hankkija. Sanottujen yritysten korjaamotyöntekijät kuuluivat jäseninä Metallityöväen Liiton jäsenyhdistykseen Rovaniemen Korjaamotyöntekijäin ammattiosastoon. Mainittujen jäsenyritysten piirissä oli kuluvana keväänä syntynyt työtaisteluita seuraavasti:
Eino Aho Oy:n työntekijäin luottamusmies Esko Revonniemi oli 17.5.1974 esittänyt työnantajalle työehtosopimuksen ylittäviä palkankorotusvaatimuksia. Kun työnantaja oli ilmoittanut, etteivät sopimuksen ylittävät korotukset olleet mahdollisia, oli luottamusmies lausunut, että täytyy ryhtyä toisiin toimenpiteisiin. Lausunto sinänsä oli työtaistelutoimenpiteeksi käsitettävissä. Samana päivänä työntekijäin kokouksen jälkeen noin kello 13 aikaan Revonniemi oli ilmoittanut työnantajalle, että kun korotuksiin ei suostuttu, niin nyt alkaa lakko. Kaikki yrityksen 36 korjaustyöntekijää olivat aloittaneet lakon välittömästi. Työntekijät yhtä lukuunottamatta kuuluivat alussa sanottuun ammattiosastoon. Yhtiön varaluottamusmies Jaakko Kotila ja pääluottamusmies Revonniemi olivat tosin 20.5.1974 aamusta alkaen aloittaneet työnteon. Tämä oli ilmeisesti tapahtunut vain ammattiosaston vastuun välttämiseksi. Luottamusmiehet eivät nimittäin olleet pyrkineet töiden käyntiin saamiseen.
Aineen Autoyhtiössä olivat työntekijät 20.5.1974 alkaneella viikolla luottamusmies Veli Rannan johdolla esittäneet työehtosopimuksen ylittäviä palkankorotusvaatimuksia. Vaatimuksensa tukemiseksi olivat kaikki 21 työntekijää, jotka myös kaikki kuuluivat jäseninä sanottuun ammattiosastoon, 28.5.1974 kello 9 aikaan ryhtyneet lakkoon. Lakkoon olivat ottaneet osaa myös ammattiosaston luottamusmies Ranta ja varaluottamusmies Einari Tiernas, jotka kuitenkin olivat palanneet työhön muiden työntekijäin lakon jatkuessa. Ammattiosaston toimihenkilöt taikka luottamusmiehet eivät olleet tehneet mitään työrauhan palauttamiseksi.
Kuuselan Autoyhtiössä olivat työntekijät myös toukokuun lopulla esittäneet työehtosopimuksen ylittäneitä palkankorotusvaatimuksia. Luottamusmies tässä yrityksessä oli tosin 21.5.1974 ilmoittanut, etteivät työntekijät yrityksessä ryhdy avoimeen työtaisteluun, mutta palkankorotusvaatimus pysyy jatkuvasti voimassa. Kuitenkin työntekijät olivat 28.5.1974 kello 14 ryhtyneet lakkoon, johon myös luottamusmiehet Matti Ylikangas ja Veikko Eskola olivat ottaneet osaa. Tässä yrityksessä oli työntekijöitä ollut lakossa 36. Pääluottamusmies Ylikangas oli 31.5.1974 ilmoittanut työnantajalle, että mikäli neuvotteluhalukkuutta palkankorotusvaatimuksesta ilmenee, tästä tulisi ilmoittaa lakkotoimikunnalle.
Auto-Vaara Ky:n luottamusmiesten toimesta oli 21.5.1974 esitetty työnantajalle palkankorotusvaatimus, joka ylitti 30 pennillä työehtosopimuksen mukaisen palkan. Samalla luottamusmiehet olivat luvanneet töiden voivan jatkua 24.5.1974 kello 14 saakka, jos työnantaja ilmoittaa siihen mennessä, suostuiko se vaatimukseen. Työnantaja ei ollut hyväksynyt korotuksia ja 30.5.1974 luottamusmies oli esittänyt uudet, entistä korkeammat palkankorotusvaatimukset. Saman päivän iltapäivällä työntekijät olivat pitäneet yhteisen kokouksen ja kello 16.30 luottamusmies oli ilmoittanut, että työntekijät eivät tule aamulla työhön. Luottamusmies oli kuitenkin itse tullut työhön 31.5.1974.
Kone Leinosella oli luottamusmies Kalevi Leinonen 31.5.1974 noin kello 12 aikaan esittänyt samansuuntaisen vaatimuksen kuin aikaisemmin esitetytkin. Luottamusmiehen ilmoituksen mukaan lakko alkaisi 3.6.1974, ellei vaatimukseen suostuttaisi. Tämä lakolla uhkaaminen jo oli työehtosopimuslaissa kielletty toimenpide. Kone Leinosen palveluksessa oli kolme korjaamotyöntekijää.
Lapin Autossa oli pääluottamusmies Väinö Salow 30.5.1974 jättänyt työehtosopimuksen ylittävän palkankorotusvaatimuksen. Työntekijät olivat saman päivän aamupäivällä olleet lakossa kello 9-12 välisen ajan ja 31.5.1974 kieltäytyneet korjaamasta erästä Fiat-merkkistä autoa, koska sen edustaja oli lakossa. Palkankorotusesityksen olivat allekirjoittaneet ammattiosaston puheenjohtaja sekä lakkotoimikunnan sihteeri Pentti Fest.
Pohjolan Autossa olivat yrityksen pääluottamusmies Reino Kuusisto ja varapääluottamusmies Harri Lapo 16.5.1974 kello 12 esittäneet työnantajalle 15 %:n määräisen palkankorotusvaatimuksen. Samalla luottamusmiehet olivat ilmoittaneet että jollei korotusvaatimukseen suostuttaisi työt pysähtyisivät. Lakko oli alkanut välittömästi tämän jälkeen, ja siihen oli osallistunut työpaikan 47:stä työntekijästä 45, jotka kaikki kuuluivat sanottuun ammattiosastoon. Edellä mainittu lakkotoimikunnan sihteeri Pentti Fest toimi Pohjolan Auton työntekijänä.
Rovaniemen Hankkijan työntekijät olivat 28.5.1974 esittäneet ylimääräisiä palkankorotuksia. Työntekijät olivat ryhtyneet istumalakkoon kello 9-11 ja kello 14-15 välisiksi ajoiksi. 29.5.1974 olivat kaikki työntekijät kello 10 lähteneet pois työstä luottamusmiehen kehottamatta heitä työnantajan kehotuksesta huolimattapalaamaan työhön. Istumalakko oli 30.5.1974 jatkunut kello 14-16 välisen ajan ja 31.5.1974 kello 9:stä lähtien. Työnantajalle oli 31.5.1974 annettu Rovaniemen Autokorjaamoalan lakkotoimikunnan allekirjoittama palkankorotusvaatimus, ja työntekijät olivat aloittaneet lakon edelleen 31.5.1974.
Autoalan Työnantajaliittoon kuuluvia jäsenyrityksiä oli Rovaniemellä 11 ja lakkoja oli ollut niistä yhdeksässä. Lakkojen laajuuden vuoksi oli Rovaniemellä 20.5.1974 pidetty neuvottelu, jossa Autoalan Työnantajaliittoa oli edustanut sen toimitusjohtaja Kalliala ja Metallityöväen Liittoa palkkasihteeri Kämäräinen. Työnantajapuolen työrauhan palauttamista tarkoittaneeseen vaatimukseen oli Kämäräinen vastannut esittämällä työehtosopimuksen ylittävän palkankorotusvaatimuksen. Samalla Kämäräinen oli ilmoittanut, että mikäli vaatimukseen suostuttaisiin, työrauha olisi taattu vuoden 1975 alkuun saakka. Metallityöväen Liiton edustajan taholta ei ollut edes ilmoitettu ryhdyttävän työrauhan palauttamistoimiin ellei korotusvaatimuksiin suostuttaisi.
Tilanteen luonnetta kuvasi edellä mainitun Rovaniemen Autokorjaamoalan lakkotoimikunnan perustaminen ja sen toimiminen omissa nimissään työehtosopimuksen vastaisten palkankorotusvaatimusten läpiajamiseksi. Siihen olivat kuuluneet Reino Kuusisto, Esko Revonniemi, Matti Ylikangas ja Pentti Halttu. Esko Revonniemi oli Rovaniemen Korjaamotyöntekijäin ammattiosaston puheenjohtaja ja muutkin lakkotoimikunnan jäsenet Halttua lukuunottamatta olivat toimineet luottamusmiehinä yrityksissä, joissa työtaistelu oli myös toimeenpantu.
Sanotuilla perusteilla Autoalan Työnantajaliitto on vaatinut Rovaniemen Korjaamotyöntekijäin ammattiosaston ja Metallityöväen Liiton tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja laiminlyönnistä.
Varattuaan haastehakemuksessa tilaisuuden työtaistelun mahdollisesti jatkuttua haastehakemuksen jättämisen eli 3.6.1974 jälkeen esittää jutun suullisessa käsittelyssä vaatimuksia myös työtaistelun siltä osin, Autoalan Työnantajaliitto on jutun suullisessa käsittelyssä ilmoittanut työtaistelujen jatkuneen 7.6.1974 saakka, jolloin työntekijät olivat palanneet työhön.
Kanteen johdosta Metallityöväen Liitto on ensin lausunut, ettei kannetta riittämättömästi yksilöitynä voitaisi tutkia. Olihan kanteessa viitattu ylimalkaisesti työehtosopimuslain 8 §:ään, jossa säädettiin vähintään kolmenlaisesta työrauhavelvollisuudesta. Haastehakemuksessa ei ollut lainkaan otettu kantaa siihen, mitä työrauhavelvollisuutta Metallityöväen Liiton taikka ammattiosaston oli katsottu rikkoneen. Kannetta ei voitu tutkia siltäkään osin kuin siinä oli esitetty varattavaksi tilaisuus vaatimusten tekoon haastehakemuksen laatimisen jälkeiseltä ajalta.
Autoalan Työnantajaliitto on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
Rovaniemen Korjaamotyöntekijäin ammattiosasto, jonka jäsenmääräksi on ilmoitettu noin 300 henkeä, on kutsuttu jutussa kuultavaksi sen kuitenkaan käyttämättä tätä tilaisuutta hyväkseen.
Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Peltola, Nordström, Riski, Hyppönen ja Kaski.
Tuomio oli yksimielinen.