Legislator Case Law & Legislation
TT:1974-40 AI generated

Labor court dismisses union claim that unpriced work waiting time must be paid at collective agreement rates.

Case Number TT:1974-40
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The labor court dismissed the union's claim that waiting time during unpriced work must be paid according to the collective agreement's central hourly rate. The court found that the parties had explicitly agreed in their specific work contract that such waiting time would be compensated at the contracted rate of 18 marks per hour. Since the collective agreement's provision for waiting time had not been amended despite negotiation attempts, the specific contract's terms remained binding and excluded the application of the higher collective rate.

Legislator headnote

AI generated

16 § 3 kapp. työehtosopimus; Specific work contract terms prevail over general collective agreement provisions when explicitly agreed upon by the parties, thereby excluding the application of broader waiting time compensation rules.

Keywords

AI generated
collective agreement specific work contract unpriced work waiting time compensation labor dispute hourly rate contractual override

Cited Legislation

AI generated
16 § 3 kapp. työehtosopimus

Cited Case Law

AI generated
työtuomioistuin tuomio n:o 1/1969
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Työehtosopimusta oli edelleen sovellettava työtuomioistuimen tuomion n:o 1/1969 mukaisella tavalla, ja tehtäessä työsopimusta hinnoittelemattomasta työstä voitiin siis sopia, mitkä kaikki tunnit kuuluivat sovitun urakkatyön piiriin. Sopimuksen piiriin näin luettuja tunteja ei voitu pitää urakan ulkopuolelle jäävinä odotustunteina. Määräyksen soveltamiskäytännön ei ollut näytetty muuttuneen, ja työehtosopimusneuvottelussa määräystä oli pyritty muuttamaan.

Asianosaiset: Rakennustyöläisten Liitto r.y. Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. ja Oy Yleinen Insinööritoimisto - Allmänna Ingeniörbyrån Ab

RATKAISU

Asianosaisliittojen välillä 15.5.1972 tehdyssä rakennusalan työehtosopimuksessa oli muun muassa seuraavat määräykset:

16 § Urakkapalkat

1. Urakkapalkat määräytyvät eri kalleusluokissa tähän sopimukseen liittyvien hinnoittelujen perusteella. Kaikki hinnoiteltu työ suoritetaan etupäässä urakkatyönä. Sellaisesta työstä, jota ei ole hinnoiteltu tässä sopimuksessa, saavat työnantaja ja työntekijä keskenään sopia. Tavoiteansio urakkatyössä pyritään saamaan sellaiseksi, että se eri ammateissa muodostuu noin 50 % asianomaisen ammattiryhmän perustuntipalkkaa ammattitaitolisineen korkeammaksi.

Hinnoittelemattomat urakkatyöt pyritään hinnoittelemaan työehtosopimusosapuolten kesken tarvittaessa työntutkimuksen avulla niin, että tavoiteansioksi tulee 1 kohdan 1 kappaleessa mainittu palkkataso.

2. Urakkapalkat määräytyvät ensimmäisen kalleusluokan mukaan siten, että toinen kalleusluokka on 98 ja kolmas 95 prosenttia ensimmäisestä luokasta.

3. Jos urakkatyötä suorittava työntekijä joutuu odottamaan työaineita tai muuten hänestä itsestään riippumattomista syistä olemaan työtä vailla, on hänelle sinä aikana järjestettävä muuta hänen ammattiaan vastaavaa urakka- tai tuntityötä ja maksetaan hänelle siitä hänen omassa ammatissaan hänen urakka-ansiotaan vastaava palkka, joka maksetaan myöskin urakan yhteydessä ja aikana tehdystä tuntityöstä. Siinäkin tapauksessa, jos muuta työtä ei voida järjestää maksetaan odotusajalta urakassa saadun keskiansion mukainen palkka. Jos työnseisaus kestää enemmän kuin 3 päivää, voidaan työsopimus jommankumman vaatimuksesta purkaa. Täksi 3 päivän ajaksi on järjestettävä muuta työtä tai maksettava odotusajan palkka.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Vastaavat määräykset sisältyvät asianosaisliittojen välillä 16.6.1973 allekirjoitettuun rakennusalan työehtosopimukseen.

Rakennustyöläisten Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että joukko liiton jäseniä oli 20.3.-12.9.1973 välisenä aikana työskennellyt työkuntana Suomen Rakennusteollisuusliiton jäsenyrityksen, Oy Yleisen Insinööritoimiston palveluksessa sen urakoimalla Oy Alko Ab:n alkoholitehtaan rankinkuivaamon laajennustyömaalla Rajamäellä. Työkunta oli suorittanut urakkatyönä kuivaamon laajennusosan lattian laatoituksen tehden urakkatyön aikana työnantajan määräyksestä muitakin töitä kuten muurausta, rappausta ja sementtitöitä. Työkunta oli urakkatyön aikana osaksi joutunut ilman omaa syytään olemaan kokonaan työtä vaillakin.

Kysymyksessä oleva työehtosopimuksen rikkomisasia oli ollut esillä liittojen välillä lokakuussa ja marraskuussa 1973 pidetyissä kahdessa neuvottelussa. Neuvotteluissa työnantajaliiton edustajat olivat vedonneet työsopimuksen ehtoon 18 markan tuntipalkasta ja kieltäytyneet sen vuoksi ryhtymästä työntekijäliiton vaatimiin toimenpiteisiin asiassa. Rakennustyöläisten Liiton edustajat olivat taas ilmoittaneet työsopimuksen ehdon olevan työehtosopimuslain 6 §:n nojalla mitätön, koska se oli ristiriidassa työehtosopimuksen 16 §:n 3 kohdan kanssa.

Sanotuilla perusteilla ja kun Oy Yleinen Insinööritoimisto ei vieläkään ollut suorittanut Niilo Liukkoselle ja Kaarlo Lillelle keskituntiansion mukaista palkkaa ko. tunneilta, Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Oy Yleinen Insinööritoimisto on velvollinen maksamaan Liukkoselle ja Lillelle kaikesta puheena olevan urakkatyön aikana suoritetusta työstä ja odotusajasta urakkatyön keskituntiansion eli 33,04 markan määräistä tuntipalkkaa ja suorittamaan Liukkoselle kysymyksessä olevilta 62 tunnilta ja Lillelle kysymyksessä olevilta 45 tunnilta sanotun keskituntiansion mukaisen palkan. Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Oy Yleisen Insinööritoimiston tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta työehtosopimuslain 7 §:n nojalla ja Suomen Rakennusteollisuusliiton tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Kanteeseen vastatessaan Suomen Rakennusteollisuusliitto on lausunut, että niin kuin liittojen välisestä pöytäkirjasta ja työtä koskevasta työsopimuksesta selvisi, työsopimus oli tehty kokonaisuudessaan urakkahinnoittelussa hinnoittelemattomasta työstä. Työsopimuksessa oli sovittu eri töiden urakkahinnat samoin kuin se, että urakan ulkopuolisista töistä maksetaan 18 markkaa tunnilta. Näin sekä varsinainen urakka että tehdyt urakan ulkopuoliset työt koskivat hinnoittelemattomia töitä. Tästä ei osapuolten välillä ollutkaan erimielisyyttä niin kuin ei siitäkään, että tehdyn työsopimuksen hinnoittelulla oli saavutettu työehtosopimuksen vaatima tavoiteansio. Erimielisyys oli varsinaisesti siis siitä, miten laajan sopimusvapauden talonrakennusalan työehtosopimus salli hinnoittelemattomista töistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja toteaa riidanalaista tapausta koskevien tosiasioiden tulleen asianosaisten toimesta täsmennetyiksi siten, että kysymyksessä olevassa hinnoittelematonta laatoitustyötä koskevassa työsopimuksessa on sovittu maksettavaksi urakan ulkopuolella olevista töistä 18 markkaa tunnilta ja että työkunnan jäsenille on maksettu sopimuksen käsittämästä laatoitustyöstä sopimuksen mukainen urakkapalkka sekä urakkatyön kestäessä syntyneistä odotustunneista ja muuhun työhön käytetyistä tunneista osaksi urakkatyön keskituntiansion mukainen palkka, mutta osaksi työsopimuksen mukainen 18 markan tuntipalkka. Erimielisyys asianosaisten kesken koskee kysymystä onko mainittu työsopimuksen määräys pätevä vai seuraako työehtosopimuksen 16 §:n 3 kohdasta, että niiltäkin tunneilta, joilta työsopimuksen määräystä soveltaen on maksettu 18 markan tuntipalkka, olisi maksettava urakkatyön keskituntiansion mukainen palkka.

Rakennustyöläisten Liitto on kanteensa perusteeksi ilmoittanut, että työehtosopimusta on työtuomioistuimen sanotun tuomion jälkeenkin käytännössä sovellettu siten, että hinnoittelemattomista töistäkin on odotusajalta työehtosopimuksen odotusajan palkkaa koskevan ja edelleen siis entisen sisältöisen määräyksen perusteella maksettu keskituntiansion mukainen palkka. Rakennustyöläisten Liiton taholta on edelleen esitetty työtuomioistuimelle näyttöä siitä, että hinnoittelemattomia töitä tehtäessä odotusajalta on laajalti suoritettu keskituntiansion mukaista palkkaa. Niissä tapauksissa, joita työtuomioistuimelle tässä tarkoituksessa on selvitelty, ei kuitenkaan ole tehty työntekijän kanssa muuta sopimusta odotusajan palkasta. Suomen Rakennusteollisuusliitto on työtuomioistuimessa myöntänytkin, että milloin eri sopimusta odotustuntien palkasta ei ole tehty, on niistä myös hinnoittelemattoman urakkatyön yhteydessä maksettava keskituntiansion mukaan.

Suomen Rakennusteollisuusliiton taholta toisaalta on työtuomioistuimelle esitetty Rakennustyöläisten Liiton vuonna 1970 käydyissä työehtosopimusneuvotteluissa puheena olevaan työehtosopimusmääräykseen tekemä muutosesitys, jonka mukaan silloisen työehtosopimuksen 11 §:n 1 kohdan ensimmäisen kappaleen jälkeen olisi ollut lisättävä virke siitä, että sovitun urakan aikana tai välillä suoritettavasta hinnoittelemattomasta työstä maksetaan urakan keskiansion mukaan. Tämä esitys on selvästi aiheutunut työtuomioistuimen edellä käsitellystä tuomiosta, minkä Rakennustyöläisten Liittokin siis on silloin ilmeisesti ymmärtänyt edellä selostetulla tavalla. Kun esitys ei ole aiheuttanut muutosta työehtosopimukseen, työtuomioistuin katsoo, että työehtosopimusta on edelleen sovellettava edellä mainitun työtuomioistuimen tuomion 1/1969 mukaisella tavalla.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen. Asian laatuun nähden saavat Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Oy Yleinen Insinööritoimisto itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Järvenpää, Sirkiä, Nordström, Riski, Hyppönen, Kaski ja Lankinen.

Tuomio oli yksimielinen.