Labour court allows 25% surcharge for small rooms but dismisses union's penalty claims due to lack of knowledge.
Legislator summary
AI generatedThe labour court ruled that the employer must pay a 25% surcharge for wallpapering rooms under 25 square meters, rejecting the union's argument for a universal small-surface rule. While the employer was not liable for penalties as they lacked knowledge of prior collective bargaining outcomes, the union was found negligent for failing to investigate conflicting interpretations after learning of the negotiations. Consequently, the court allowed the financial claim but dismissed the punitive damages against both parties.
Legislator headnote
AI generatedSection 102.6 of the collective agreement; Section 107.1 of the collective agreement: Where collective bargaining results establish a specific interpretation of a wage regulation, an employer unaware of these results is not in breach of the agreement by following the literal text, whereas the union must actively investigate conflicting interpretations upon learning of the negotiations.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Kysymys urakkahinnoittelun ns. pienenpinnan korotusta koskevan määräyksen tulkinnasta. Asia ratkaistu liittojen aikaisempien vuosien työehtosopimusneuvotteluissa omaksuman yhteisen tulkinnan mukaan.
Työnantaja, jonka ei ollut väitettykään tienneen mainitusta neuvottelutuloksesta, ei päinvastaista tulkintaa noudattaessaan ollut tietensä rikkonut työehtosopimusta.
Työnantajaliiton olisi tullut viimeistään saadessaan tietoonsa työntekijäpuolen neuvottelumuistiinpanot sanotuista aikaisemmista neuvotteluista ryhtyä omalta osaltaan tarkemmin selvittämään riidanalaisen määräyksen tulkintaan vaikuttavia perusteita. Kun työnantajaliitto kuitenkin oli voinut nojautua työehtosopimuksen sanamuotoon ja oman kantansa mukaiseen käytäntöön, ei sanottua laiminlyöntiä voitu lukea liiton syyksi edes tuottamuksellisena valvontavelvollisuuden laiminlyöntinä.
Asianosaiset: Rakennustyöläisten Liitto r.y. Suomen Maalarimestariliitto r.y. ja Maalausliike R. Terho ja K:nit, kommandiittiyhtiö
RATKAISU
Asianosaisliittojen väliseen 26.5.1972 tehtyyn maalarinalan työehtosopimukseen liittyvässä urakkahinnoittelussa on muun muassa seuraavat määräykset:
102. Tapetoimistyöt
1) Tapettitöissä lasketaan ovi- ja ikkuna-aukot mittaan mukaan.
2) Milloin huoneessa käytetään erilaatuisia tapetteja tai 1-2 seinää tapetoidaan, maksetaan uudistyössä 10 % ja korjaustyössä 30 % lisää perushintaan. Korotukset maksetaan normaalihuoneista, joiksi katsotaan huone, jossa on tapetoitavaa pintaa enintään 55 m2. Tätä suuremmissa huoneissa sovittakoon korvauksen maksamisesta erikseen.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Uudistöissä
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Korjauksissa
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
6) Tapetinkiinnitys eteisissä, keittiöissä, ym., joissa seinäpinta-ala on alle 25 m2, sekä rappukäytävissä, maksetaan 25 % korotus perushintaan.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
107. Öljymaali- ja lakkaustyöt
1) Kaikissa katto- ja seinätöissä missä samassa huoneessa tehty pinta-ala on alle 30 m2 maksetaan 25 % korotus perushintaan ja huoneissa, joissa tehty pinta-ala on alle 10 m2 maksetaan 35 % korotus perushintaan. Säiliötiloissa (komerot) noudatetaan kuitenkin vain 25 % korotusta
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Sanotuilla perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Maalausliike R. Terho ja K:nit, kommandiittiyhtiö on velvollinen maksamaan urakkahinnoittelun 102. 6) kohdan tarkoittaman 25 %:n määräisen korotuksen puheena olevassa työkohteessa olevien kaikkien tapetoitujen huoneiden osalta, joiden seinäpinta-ala on alle 25 m2. Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut sanotun kommandiittiyhtiön tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta, jos yhtiön menettely katsottiin tällaiseksi, sekä Suomen Maalarimestariliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.
Tapetoimistöistä olisi käytetty vastaavaa sanontaa kuin maalaustöistä 107. 1) kohdassa on käytetty, jos pienen pinnan korotus olisi tarkoitettu maksettavaksi kaikista pienistä huoneista. Koska tapetoinnin osalta on hinnoittelussa erilaiset huonetyypit ryhmitelty kahteen eri kohtaan, oli selvästi tahdottu poiketa yleisestä kaikkiin pintoihin soveltuvasta pienen pinnan korotuksen käsitteestä.
Sanotuilla perusteilla Suomen Maalarimestariliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.
Maalausliike R. Terho ja K:nit, kommandiittiyhtiö on yhtynyt Suomen Maalarimestariliiton lausumaan ja lisännyt, että muutkin Porin talousalueen maalausliikkeet olivat noudattaneet hinnoittelun puheena olevan määräyksen soveltamisessa samaa käytäntöä kuin sekin.
Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
Mainittujen neuvottelujen jälkeen tämä urakkahinnoittelun kohta on säilynyt ennallaan, eikä siihen ole ilmoitettu asianosaisliittojen kesken puututun työehtosopimusneuvotteluissa eikä muutenkaan. Vuosien 1958 ja 1961 neuvottelutuloksista tienneiden kantajaliiton toimihenkilöiden opastuksella ovat liiton jäsenet varsin laajalti vaatineet ja saaneet palkkansa kantajaliiton tulkinnan mukaisesti. Toisaalta on eräillä seuduilla noudatettu päinvastaista, lähinnä työehtosopimuksen sanamuodosta johdettua tulkintaa, ja esitetystä selvityksestä päätellen on näin ollut laita muun muassa Maalausliike R. Terho ja K:nit, kommandiittiyhtiön toiminta-alueella. Tällaisen käytännön esiintymisestä ei kantajaliiton ole kuitenkaan näytetty olleen tietoinen.
Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että urakkahinnoittelun riidanalaista kohtaa on edelleen tulkittava vuosien 1958 ja 1961 neuvottelutuloksen mukaan, mutta että Maalausliike R. Terho ja K:nit, kommandiittiyhtiö, jonka ei ole väitettykään tienneen mainitusta neuvottelutuloksesta, ei ole päinvastaista tulkintaa noudattaessaan tietensä rikkonut työehtosopimusta. Suomen Maalarimestariliitolla taas olisi työtuomioistuimen mielestä ollut syytä viimeistään saadessaan liittojen välisissä neuvotteluissa tietoonsa edellä selostetut työntekijäpuolen neuvottelumuistiinpanot ryhtyä omalta osaltaan tarkemmin selvittämään riidanalaisen urakkahinnoittelumääräyksen tulkintaan vaikuttavia perusteita. Kun liitto kuitenkin on voinut nojautua työehtosopimuksen sanamuotoon ja edellä selostettuun oman kantansa mukaiseen käytäntöön, työtuomioistuin katsoo, ettei mainittua laiminlyöntiä voida lukea Suomen Maalarimestariliiton syyksi edes tuottamuksellisena valvontavelvollisuuden laiminlyömisenä.
Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä tehdyt hyvityssakkovaatimukset, mutta kanteen muuten hyväksyen selittää, että Maalausliike R. Terho ja K:nit, kommandiittiyhtiö on velvollinen suorittamaan urakkahinnoittelumääräyksen 102. 6) mukaisen 25 %:n korotuksen kanteessa tarkoitettujen seinäpinta-alaltaan alle 25 m2:n suuruisten huoneiden tapetoinnista. Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saavat asianomaiset puolin ja toisin itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.
Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Sarkko, Järvenpää, Svartström, Vihma, Sirkiä, Hyppönen, Kaski ja Lankinen.
Tuomio oli yksimielinen.