Labor court dismisses claim because application guidelines are not employment contracts and lack required negotiation participation.
Legislator summary
AI generatedThe labor court dismissed the union's claim to enforce specific interpretations of postal service application guidelines. The union argued these guidelines constituted a binding employment contract, but the court found they were merely administrative instructions lacking the necessary negotiation framework. Since the union was not a party to the negotiations that produced these guidelines, the court ruled the guidelines could not form the basis of a contractual claim for damages or contract breach penalties. Consequently, the request to validate the guidelines' content and impose penalties was rejected as procedurally inadmissible.
Legislator headnote
AI generateds. 10 of the Civil Procedure Code; s. 1 of the Collective Agreements Act: Application guidelines issued by an authority without the union's participation cannot be treated as a collective agreement or employment contract, and thus claims based on their alleged breach are inadmissible.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Posti- ja lennätinhallituksen posti- ja lennätinlaitosta varten antamia työaikalain ja työaikasopimuksen soveltamisohjeita ei voitu pitää virkaehtosopimuksena. Soveltamisohjeiden sisältö oli ennen niiden antamista hyväksytty toisaalta posti- ja lennätinhallituksen ja toisaalta eräiden kantajayhdistyksen jäsenyhdistysten välisissä neuvotteluissa. Kantajayhdistys ei kuitenkaan ollut osallisena neuvotteluissa eikä neuvottelutulosta ollut edes väitetty saatetun valtioneuvoston hyväksyttäväksi.
Kanteessa esitetty myös yksilöimätön suoritusvaatimus.
Asianosaiset: TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V r.y. Valtiovarainministeriö
RATKAISU
Valtiovarainministeriön ja toiselta puolen valtion virkamiehiä edustavien virkamiesyhdistysten keskusjärjestöjen, muun muassa TVK:n Virkamiesjärjestöt TVKV:n kesken 13.4.1972 työaikalain alaisten valtion virkamiesten työajoista tehdyssä työaikasopimukseksi kutsutussa virkaehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:
4 § Säännöllinen työaika työaikalain 5 §:n mukaisessa työssä
1. Säännöllinen työaika työaikalain 5 §:n mukaisessa työssä on enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa, kuitenkin siten, että säännöllinen työaika voi olla keskimäärin 40 tuntia viikossa
Päivätyössä ja kaksivuorotyössä enintään 3 viikon pituisena ajanjaksona;
keskeytyvässä kolmivuorotyössä 6 viikon pituisena ajanjaksona;
sekä keskeytymättömässä vuorotyössä enintään vuoden pituisena ajanjaksona, edellyttäen, että työtä varten on ennakolta laadittu työtuntijärjestelmä vähintään ajaksi, jonka kuluessa viikottainen säännöllinen työaika tasoittuu sanottuun keskimäärään.
2. Säännöllinen vuorokautinen työaika voidaan tilapäisesti pidentää 9 tuntiin edellyttäen, että viikkotuntien lukumäärä enintään 3 viikon pituisena ajanjaksona tasoittuu keskimäärin 40 tuntiin. Pidennettyä työaikaa ajanjaksossa ensi kertaa sovellettaessa on siitä ilmoitettava viimeistään edellisenä työpäivänä.
5 § Erinäiset työaikakorvaukset
1. Ylityökorvaukset lasketaan työaikalain (713/65) 17 §:ssä säädettyjä perusteita noudattaen kuitenkin siten, että ylityökorvausten laskemisesta eräissä tapauksissa annetaan tähän sopimukseen liittyvässä pöytäkirjassa ohjeita.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
7 § Vapaapäivät
1. Pääsääntönä pidetään sitä, että virkamiehellä on viikon aikana kaksi peräkkäistä vapaapäivää ja vapaapäivät mahdollisimman tasaisesti jokaista viikkoa kohden. Jos toiseksi vapaapäiväksi määrätään kiinteä viikonpäivä, tulee sen mikäli mahdollista, olla lauantai.
2. Edellisessä kohdassa tarkoitettu toinen vapaapäivä työaikalain 5 §:n mukaisessa työssä voidaan pimeänä vuoden aikana erityisissä olosuhteissa hallinnonaloittain järjestää käytettäväksi työntekoon. Tällöin on muiden arkipäivien päivittäistä työaikaa vastaavasti lyhennettävä.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Valtiovarainministeriön julkaisemissa työaikasopimuksen soveltamisohjeissa sanotaan muun muassa:
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
1 luku
1 § Soveltamisala ja yleisiä säännöksiä
Näitä soveltamisohjeita sovelletaan niihin valtion virkamiehiin, joiden työaika määräytyy työaikalain soveltamisesta valtion virkamiehiin annettujen asetusten (472/68, 290/70) mukaan.
Lähinnä nämä ohjeet koskevat työaikalain 6 §:n alaisissa tehtävissä toimivia virkamiehiä. Sanotussa pykälässä on lueteltu ne tehtävät, joissa säännöllinen työaika saadaan järjestää vuorokautta ja viikkoa pitemmän ajan jakson puitteissa.
Yleissäännös työajan pituudesta muiden kuin edellä 2 momentissa mainittujen virkamiesten osalta sisältyy työaikalain 5 §:ään, jonka mukaan saannollinen työaika on enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
2 luku
Työaika ja sen laskeminen
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
4 §
Säännöllinen työaika työaikalain 5 §:n mukaisessa työssä on enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa, kuitenkin siten, että säännöllinen työaika voi olla keskimäärin 40 tuntia viikossa
- päivätyössä ja kaksivuorotyössä enintään 3 viikon pituisena ajanjaksona;
- keskeytyvässä kolmivuorotyössä enintään 6 viikon pituisena ajanjaksona; sekä
- keskeytymättömässä vuorotyössä enintään vuoden pituisena ajanjaksona edellyttäen, että työtä varten on ennakolta laadittu työtuntijärjestelmä vähintään ajaksi, jonka kuluessa viikottainen saannollinen työaika tasottuu sanottuun keskimäärään.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
4 luku
Lepoajat
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
17 §
Pääsääntönä pidetään sitä, että edellä 16 §:ssä määrätyn viikkolevon lisäksi virkamiehelle annetaan kalenteriviikkoa kohden yksi vapaapäivä, ja että hänellä tällöin viikon aikana on kaksi peräkkäistä vapaapäivää ja vapaapäivät mahdollisimman tasaisesti jokaista viikkoa kohden. Jos toiseksi vapaapäiväksi määrätään kiinteä viikonpäivä, tulee sen, mikäli mahdollista, olla lauantai. Jollei viikkolevon yhteyteen järjestettyyn yhdenjaksoiseen vapaa-aikaan sisälly kahta kokonaista kalenterivuorokautta, tulee sen pituuden olla vähintään 54 tuntia.
Edellä mainitusta vapaa-ajasta on ilmoitettava viimeistään vuorokautta ennen sen alkamista. Jo ilmoitettua vapaa-aikaa ei voida siirtää eikä vapaana olevaa virkamiestä kutsua työhön muusta kuin pätevästä, ennalta arvaamattomasta syystä. Tällöin on vastaava vapaa-aika järjestettävä viimeistään seuraavan viikon tai saman työjakson aikana.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Posti- ja lennätinhallituksen 22.6.1972 vahvistamat työaikalain ja työaikasopimuksen soveltamisohjeet posti- ja lennätinlaitoksessa sisältävät muun ohessa seuraavat määräykset:
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
1 luku
Soveltamisala ja määritelmiä
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
2 §
Näissä ohjeissa tarkoitetaan
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
b) työjaksolla kolmen viikon pituista ajanjaksoa, jonka kuluessa työaikalain 6 §:n mukaisissa tehtävissä toimivien työaika lasketaan, työjaksot alkavat sunnuntaina kello 00.00 ja päättyvät työjakson viimeisenä vuorokautena, lauantaina kello 24.00.
c) tasoituskaudella kahta peräkkäistä työjaksoa, joiden kuluessa työajan on tasoituttava työaikalain 6 §:ssä säädettyyn kolmen viikon keskimääräiseen tuntimäärään,
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
h) ylityöllä
1. vuorokautisella ylityöllä sitä työtä, joka työaikalain 5 §:n mukaisessa työssä ylittää säädetyn päivittäisen säännöllisen työajan,
2. viikoittaisella ylityöllä sitä työtä, joka työaikalain 5 §:n mukaisessa työssä ylittää säädetyn viikoittaisen säännöllisen työajan, mutta joka ei ole vuorokautista ylityötä,
3. työjakson ylityöllä sitä työtä, joka työaikalain 6 §:n mukaisessa työssä ylittää 120 tuntia tai tasoituskautta sovellettaessa 126 tuntia kolmen viikon työjaksossa ja
4. tasoituskauden ylityöllä sitä työtä, joka työaikalain 6 §:n mukaisessa työssä ylittää 240 tuntia tasoituskaudessa, mutta joka ei ole työjakson ylityötä,
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
2 luku
3 § Työaikalain 5 ja 6 §:ien sekä tasoituskausien soveltaminen
Postivirkamiehiin, lennätinvirkamiehiin, puhelinvirkailijoihin, radiosähköttäjiin ja viestiasemilla palveleviin ns. teknisiin apulaisiin sovelletaan työaikalain 5 §:n mukaista vuorokautista ja viikoittaista työaikaa. Heidän työaikansa määräytyy kuitenkin työaikalain 6 §:n mukaan, jos heidän työvuoronsa on järjestetty ympärivuorokautisiksi, jos he tekevät työaikalaissa tarkoitettua yötyötä (kello 21 00-06.00), jos he kuuluvat matkustavaan henkilökuntaan taikka jos heidän työvuorojaan muusta syystä ei voida tai niitä ei ole tarkoituksenmukaista järjestää vuorokautisen ja viikoittaisen työajan mukaisesti.
Työaika määräytyy työaikalain 5 §:n mukaisesti asennus ja rakennustöissä, autovarikoissa korjaustöissä (lukuunottamatta huoltotehtäviä), korjauspajoissa ja varastoissa (lukuunottamatta päävaraston kaukokuljetustehtäviä). Puhelinpiireissä, puhelinrakennuspiirissä ja radio-osaston töissä palvelevien autonkuljettajien työaika määräytyy työaikalain 5 §:n mukaisesti.
Muissa tapauksissa posti- ja lennätinlaitoksen virkamiesten työaika määräytyy työaikalain 6 §:n mukaan.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
5 luku
20 § Lepoajat
Virkamiehelle on viikkolepona annettava kalenteriviikoittain sunnuntain ajaksi tai, jollei se ole mahdollista, muuna viikon aikana vähintään 30 tuntia kestävä yhdenjaksoinen viikkolepo.Ellei viikkolepoon sisälly kokonaista kalenterivuorokautta, on sen vähimmäispituus 36 tuntia.
Viikkolevon antamista koskevista määräyksistä voidaan poiketa;
1. hätätyössä,
2. milloin työn teknillinen laatu ei salli joidenkin virkamiesten täydellistä työstä vapauttamista sekä
3. milloin virkamiestä tarvitaan tilapäisesti työhön hänen viikkoleponsa aikana laitoksessa suoritettavan työn säännöllisen kulun ylläpitämiseksi.
Viikkolevosta on virkamiehelle annettava tieto viimeistään vuorokautta ennen sen alkamista Pätevästä, ennalta arvaamattomasta syystä saadaan jo määrätty viikkolepo siirtää tai vapaana oleva virkamies kutsua työhön, jos viikkolepo voidaan hänelle järjestää muuna aikana samalla kalenteriviikolla.
21 §
Pääsääntönä pidetään sitä, että edellä 20 §:ssä määrätyn viikkolevon lisäksi virkamiehelle annetaan kalenteriviikkoa kohden yksi vapaapäivä, ja että hänellä tällöin viikon aikana on kaksi peräkkäistä vapaapäivää ja vapaapäivät mahdollisimman tasaisesti jokaista viikkoa kohden. Jos toiseksi vapaapäiväksi määrätään kiinteä viikonpäivä, tulee sen, mikäli mahdollista, olla lauantai. Mikäli se ei ole mahdollista, annetaan toiseksi vapaapäiväksi maanantai tai poikkeustapauksissa kaksi muuta peräkkäistä viikonpäivää. Jos viikkolevon yhteyteen järjestettyyn yhdenjaksoiseen vapaa-aikaan ei sisälly kahta kokonaista kalenterivuorokautta, tulee sen pituuden olla vähintään 54 tuntia.
Mikäli kirjeenkannossa toimivien postimiesten ja postinkantajien vapaapäiviä ei voida järjestää edellä selostetulla tai muuten tarkoituksenmukaisella tavalla, voidaan vapaapäiväjärjestely suorittaa pitäen päämääränä sitä, että sunnuntain lisäksi ja sen yhteydessä annetaan kerran työjaksossa kolme peräkkäistä muuta vapaapäivää.
Puhelinvirkailijoiden vapaapäivät annetaan pääsäännöstä poiketen siten, että joka toinen viikko on kaksi peräkkäistä vapaapäivää, joista toinen on sunnuntai ja toinen ensisijaisesti lauantai ja joka toinen viikko on yksi liikkuva vapaapäivä. Liikkuva vapaapäivä voidaan korvata kahdella liikkuvalla vapaapäivällä, mikäli toimipaikan henkilökunta niin haluaa ja se toimipaikan henkilökuntaa lisäämättä on mahdollista.
Edellä mainitusta vapaa-ajasta on ilmoitettava viimeistään vuorokautta ennen sen alkamista. Jo ilmoitettua vapaa-aikaa ei voida siirtää eikä vapaana olevaa virkamiestä kutsua työhön muusta kuin pätevästä, ennalta arvaamattomasta syystä. Tällöin on vastaava vapaa-aika järjestettävä viimeistään seuraavan viikon tai saman työjakson aikana.
Tässä pykälässä tarkoitettu vapaapäivä voidaan työaikalain 5 §:n mukaisessa työssä pimeänä vuodenaikana erityisissä olosuhteissa järjestää käytettäväksi työntekoon. Tällöin on muiden arkipäivien päivittäistä työaikaa vastaavasti lyhennettävä.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
6 luku
23 § Korotettu palkka
Työaikalain 5 §:n alaisissa tehtävissä maksetaan
- vuorokautisen ylityön kahdelta ensimmäiseltä tunnilta 50 %:lla ja seuraavilta tunneilta 100 %:lla korotettu tuntipalkka sekä
- viikoittaisen ylityön kahdeksalta ensimmäiseltä tunnilta 50 %:lla ja seuraavilta tunneilta 100 %:lla korotettu tuntipalkka.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
24 §
Niiden viikkojen ja työjaksojen, joina uudenvuodenpäivä, vapunpäivä tai itsenäisyyspäivä sattuu muulle päivälle kuin lauantaille tai sunnuntaille, ylityökorvaukset lasketaan 23 §:stä poiketen siten, että
- työaikalain 5 §:n mukaisesti järjestetyssä työssä viikoittaisesta ylityöstä maksetaan ylityökorvaus 32 tuntia ylittävältä työajalta. Viikoittaisen ylityön 16 ensimmäiseltä tunnilta maksetaan 50 %:lla ja seuraavilta 100 %:lla korotettu tuntipalkka; ja
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V on työtuomioistuimessa lausunut, että sen jäsenjärjestön Virkamiesliitto r.y:n jäsenjärjestöjen Postivirkamiesliitto PVL r.y:n ja Puhelinvirkailijaliitto r.y:n sekä toiselta puolen posti- ja lennätinhallituksen kesken oli 24.5.1972 ja 30.5.1972 neuvoteltu työaikalain ja työaikasopimuksen soveltamisohjeista posti- ja lennätinlaitoksessa. Neuvotteluissa oli osapuolten kesken päädytty yhteisymmärrykseen. Valtiovarainministeriön antamien ohjeiden mukaan soveltamisohjeet oli alistettava vielä valtiovarainministeriön vahvistettavaksi, koska valtion neuvotteluviranomaisena toimii valtion virkaehtosopimuslain ja sen soveltamisesta annetun asetuksen nojalla valtiovarainministeriö. Valtiovarainministeriön vahvistettua soveltamisohjeet postija lennätinhallitus oli antanut ohjeet kiertokirjeellään 62/1972, ja niitä oli ryhdytty soveltamaan 30.7.1972 lukien.
Posti- ja lennätinhallituksen sekä järjestöjen välisissä neuvotteluissa oli selvästi enemmistöpäätöksellä hyväksytty ylityökorvauksen maksaminen myös niissä tapauksissa, joissa peruutettu vapaapäivä annetaan vasta seuraavan viikon aikana. Tätä kantaa tukivat myös virkaehtosopimuksen soveltamisesta annettujen posti- ja lennätinlaitosta koskevien soveltamisohjeiden 2, 3, 23 ja 24 §. Kun osapuolten kesken oli siis sovittu, että postivirkamiehiin ja puhelinvirkailijoihin sovelletaan työaikalain 5 §:n mukaista vuorokautista ja viikottaista työaikaa, viikottaisen ylityön korvaaminen tapahtuu soveltamisohjeen 23 §:n 1 momentin mukaan lukuunottamatta 24 §:ssä erikseen sovittuja poikkeustapauksia ja säännölliseksi viikottaiseksi työajaksi on soveltamisohjeen 5 §:ssä määrätty 40 tuntia, ei posti- ja lennätinhallitus voinut menetellä yhteisesti sovittujen soveltamisohjeiden vastaisesti edellä tarkoitetuissa vapaapäivän peruuttamistapauksissa.
Kun asiasta käydyt paikallis- ja keskusneuvottelut eivät olleet johtaneet tulokseen, TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan työaikalain ja työaikasopimuksen posti- ja lennätinlaitosta koskevien ja 30.7.1972 voimaan tulleiden soveltamisohjeiden 21 §:n 4 momentin ja 23 §:n 1 momentin oikean sisällön 24 §:n sisältämin poikkeuksin olevan, että niissä töissä, joissa sovelletaan työaikalain 5 §:n mukaista työaikajärjestelyä, viikkolevon lisäksi annettavan vapaapäivän siirtäminen seuraavalle viikolle ei aiheuta viikkoylityökorvauksen menettämistä sen viikon osalta, jonka toinen vapaapäivä on siirretty. Lisäksi TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V on vaatinut valtiovarainministeriön velvoittamista suorittamaan ylityökorvaukset mainitun tulkinnan mukaisesti ja ministeriön tuomitsemista hyvityssakkoon virkaehtosopimuksen tieten rikkomisesta.
TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V:n haastehakemuksen johdosta antamassaan selityksessä valtiovarainministeriö on lausunut, että sen sekä posti- ja lennätinhallituksen antamat soveltamisohjeet olivat ns. viikkovapaapäivän osalta yhdenmukaiset työaikalain 15 §:n säännösten kanssa. Erona oli, että valtion virkamiesten työaikasopimuksen mukaan pitämättä jäänyt viikkolepo oli annettava saman kalenteriviikon aikana ja työaikalain mukaan viimeistään seuraavan kalenterikuukauden aikana. Työaikalain 15 §:n säännökset edellytyksistä, joilla viikkolepo voidaan siirtää, ja säännös erillisen rahakorvauksen suorittamisesta, milloin viikkolepoa työntekijän suostumuksella ei anneta, eivät koskeneet ns. toista vapaapäivää.
Vaadittuaan TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V:n haastehakemuksen johdosta antamassaan selityksessä kanteen hylkäämistä edellä olevilla perusteilla on valtiovarainministeriö jutun suullisessa käsittelyssä vaatinut kanteen jättämistä tutkimatta, koska siinä oli vaadittu posti- ja lennätinhallituksen antaman soveltamisohjeen sisällön vahvistamista ja seuraamusta sen rikkomisesta eikä asiassa siis ollut kysymys virkaehtosopimuksen sisällöstä ja sen määräysten rikkomisesta.
TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V on väitteen johdosta lausunut, että soveltamisohjeiden tulkinta tosiasiassa oli virkaehtosopimuksen tulkintaa ja että valtiovarainministeriö oli puheena olevassa asiassa rikkonut työaikasopimuksen ylityökorvauksia koskevia määräyksiä.
TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
Työtuomioistuin on käsitellyt jutun ja havaitsee, että kanteessa on vaadittu työtuomioistuinta vahvistamaan posti- ja lennätinhallituksen 22.6.1972 posti- ja lennätinlaitosta varten antamien työaikalain ja työaikasopimuksen soveltamisohjeiden eräiden määräysten oikea tulkinta kanteessa esitetyn mukaiseksi, velvoittamaan valtiovarainministeriö suorittamaan ylityökorvaukset mainitun tulkinnan mukaisesti ja tuomitsemaan ministeriö virkaehtosopimuksen tieten rikkomisesta säädettyyn hyvityssakkoon sen johdosta, että posti- ja lennätinlaitoksessa on menetelty sanotun tulkinnan vastaisesti.
Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi jättää kanteen tutkimatta.
Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Lappalainen, Vihma, Sirkiä, Ahtola, Kaski, Lankinen ja Schrey.
Tuomio oli yksimielinen.