Labor court allows union claim that permanent residence, not temporary job site, determines daily allowance entitlement under collective agreement.

Kysymys työehtosopimuksen päivärahamääräyksen tulkinnasta. Jutun käsittelyn yhteydessä ei ollut esitetty mitään sellaista selvitystä, joka olisi antanut aiheen muuttaa työtuomioistuimen tuomion n:o 5/1973 mukaista määräyksen tulkintaa.

Kysymys myös paikallisen matka- ja päivärahan laskentapistettä koskeneen sopimuksen voimaantuloajasta ja työmatkan pituutta koskeneen päivärahan maksamisedellytystä koskevan määräyksen tulkinnasta.

Asianosaiset: Rakennustyöläisten Liitto r.y. Suomen Maarakentajien Keskusliitto r.y.

RATKAISU

Asianosaisliittojen välillä 16.5.1972 tehdyssä, 1.4.1972 alkaen sovellettavassa maa ja vesirakennusalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

17 § Päivärahat ja matkakorvaukset

Jos työntekijä työnantajan määräyksestä matkustaa työhön sellaiseen paikkaan, jonka etaisyys on vähintään 50 kilometriä työntekijän asuinpaikasta tai vieraalle paikkakunnalle, josta hän ei voi saapua yöksi takaisin asuinpaikkaansa, maksetaan hänelle paitsi hinnoittelussa määrättyä palkkaa myöskin päivärahaa kahdelta ensimmäiseltä viikolta 19,50 mk päivältä ja sen jälkeen 16,50 mk päivältä. Päiväraha maksetaan kaikilta päiviltä, jos matka työpaikalta asuinpaikkaan on yli 150 kilometriä ja vain työpäiviltä, jos edellä mainittu matka on enintään 150 kilometriä tai työnantaja on kustantanut matkan asuinpaikkaan ja takaisin työmaalle. Jos työnantajan puolesta järjestetään työntekijälle asunto tai muita etuja, vähennetään päivärahasta niitä vastaava kohtuullinen osa.

Mikäli työntekijä otetaan työhön asuinpaikkakuntansa ulkopuolelle eikä päivä- ja matkarahaa tällöin sovita maksettavaksi, pidetään päivä- ja matkarahan maksuperustana asuinpaikan sijasta työhönottopaikkaa.

Päivä- ja matkarahasta on sovittava ennen työsuhteen alkamista.

Matkoista, jotka tehdään työnantajan toimeksiannosta, maksaa työnantaja sekä matkakustannukset 2 luokassa että palkan kultakin matkapäivältä korkeintaan 12 tunnilta henkilökohtaisen tuntipalkan mukaan. Jos matka tapahtuu yön aikana, maksetaan myöskin makuuvaunupaikan hinta eikä matka-ajan palkkaa makseta kello 21.00-06.00 väliseltä ajalta. Päivärahaa maksetaan myöskin matkapäiviltä, mutta ensimmäiseltä matkapäivältä vain siinä tapauksessa, että matka alkaa ennen kello 12.00 päivällä.

Jos työntekijä muussa kuin 4 momentissa mainitussa tapauksessa työnantajan määräyksestä matkustaa työhön sellaiseen paikkaan, jonka etäisyys asuinpaikasta on vähintään 20 km mutta enintään 50 km eikä työnantaja ole järjestänyt vapaata kuljetusta, maksetaan hänelle matkakulujen korvauksena 7 markkaa päivältä. Jos työkohteeseen ei pääse yleistä kulkuneuvoa käyttäen tai työnantajan järjestämää kuljetusta käyttäen, ja on sovittu, että työn tekijä käyttää omaa autoa, maksetaan oman auton käytöstä korvauksena 26 penniä juoksukilometriltä. Mikäli samassa autossa kulkee useampia henkilöitä, maksetaan lisämaksua 2 penniä henkilöltä/ juoksukilometri.

Jos työntekijälle maksetaan kilometrikorvausta oman auton käytöstä tai hän on oikeutettu saamaan päivärahaa edelläolevien säännösten perusteella, ei hänelle makseta tämän pykälän 5 momentin ensimmäisen lauseen mukaista matkakulujen korvausta.

Matkatyössä korvataan työntekijälle jouluna ja juhannuksena sekä vuosiloman aikana ellei loma satu edellämainittujen pyhien aikana, matka kotiin ja takaisin, jos hän on vieraalla paikkakunnalla tehnyt työtä vähintään kolme kuukautta. Samoin korvataan matka kotiin ja takaisin työntekijän käydessä kotonaan sellaisissa sairaustapauksissa, joiden osalta hänellä on oikeus lainmukaiseen sairauspäivärahaan.

Vesitse tapahtuvista matkoista sovitaan kussakin tapauksessa erikseen.

Päivärahat ja matkakorvaukset suoritetaan joka tilinmaksun yhteydessä eikä niitä merkitä palkaksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimuksen täsmennys- ja soveltamisneuvottelujen pöytäkirjassa on sovittu muun muassa seuraavaa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 §

Päätettiin, että tämän sopimuksen voimaantulo ei saa merkitä työntekijän aikaisempien taloudellisten tai muiden etuisuuksien huonontumista.

Edelläoleva ei estä vanhan käytännön muuttamista tämän työehtosopimuksen säännöksiin soveltuvaksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

6 §

TES 17 §. Asuinpaikkakunnalla tarkoitetaan tässä pykälässä paikkaa, jossa asianomainen työntekijä on kirjoilla.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Rakennustyöläisten Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että liiton jäsen, kaivinkoneenkuljettaja Yrjö Johannes Juutinen, Mikkelin kaupungista, oli syksyllä 1971 mennyt vastaajaliiton jäsenen, urakoitsija Kalervo Hännikäisen palvelukseen. Hänet oli työsuhteen alkaessa komennettu tietyömaalle Otavaan ja sieltä Hirvensalmelle. Urakoitsija Hännikäisen toiminnan keskipisteenä oli Mäntyharjun kunnassa Mynttilässä sijaitseva keskuskorjaamo. Juutinen oli komennettu tälle korjaamolle 4.4.-14.4., 1.6.-2.6., 24.8.-4.9., 11.9. ja 4.12.12.12.1972 niin, että hän oli työskennellyt keskuskorjaamolla 27 työpäivää.

Juutisen työsopimus oli syksyllä 1971 syntynyt niin, että hän oli soittanut urakoitsija Hännikäiselle Mynttilään tiedustellen työtä. Juutinen oli työnsä alettua käynyt Mynttilässä ensi kertaa vasta palkkaansa nostamassa. Juutinen oli vaatinut Hännikäiseltä päivärahaa myös niiltä päiviltä, jotka hän oli ollut Mynttilässä komennettuna vieraalle paikkakunnalle, josta hän ei voinut saapua yöksi kotiinsa. Juutisen vakituinen asunto oli Mikkelin kaupungissa, vaikka hän työnsä liikkuvan luonteen vuoksi joutui asumaan paljon tilapäismajoituksessa. Urakoitsija Hännikäinen ei kuitenkaan ollut suostunut Juutisen vaatimukseen, perustellen kieltäytymistä sillä, että Juutisen työhönottopaikka oli Mynttilän korjaamo, jossa olon ajalta ei ollut sovittu maksettavaksi päivärahaa.

Kun asiasta ei käydyissä neuvotteluissa ollut päästy yksimielisyyteen, Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Juutisen työhönottopaikkana ei työehtosopimuksen 17 §:n 2 momentin mielessä ole pidettävä Mynttilän keskuskorjaamoa, vaan Juutisen oikeus päivärahaan on määrättävä hänen asuinpaikkansa eli Mikkelin kaupungin mukaan. Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on, vaadittuaan kirjallisessa haastehakemuksessa todettavaksi, että Hännikäinen on velvollinen maksamaan Juutiselle päivärahaa niinä aikoina, joina tämä on ollut komennettuna Mynttilän korjaamolle, eli 27 päivältä 19,50 markkaa päivää kohden ja yhteensä 526,50 markkaa, jutun suullisessa käsittelyssä ilmoittanut vaatimuksen olevan yhteensä 337,50 markkaa, sillä Hännikäinen oli suorittanut 7 markkaa päivältä ja suorittamatta oli siis enää 12,50 markkaa päivältä.

Kanteeseen vastatessaan Suomen Maarakentajien Keskusliitto on lausunut, että Juutisen työsuhde syksyllä 1971 oli alkanut siten että Juutinen oli puhelimitse pyytänyt Hännikäiseltä työtä. Kun oli sovittu, että Juutinen käy Mynttilässä, oli tämä siellä käynytkin 5.9.1971, minkä jälkeen työsuhde oli alkanut 20.9.1971. Ensimmäinen työpaikka oli ollut Otavassa, mistä Juutiselle ei ollut suoritettu päivärahaa, koska matkaa sinne oli Mynttilästä vain 12 kilometriä. Lokakuussa Juutinen oli siirretty Hirvensalmelle, mistä hänelle oli maksettu päivärahaa, koska työmaa oli ollut vaikeapääsyinen Vaikkei Juutinen olisi ennen työsuhteen alkamista käynytkään Mynttilässä, olisi hänen työehtosopimuksen mukaisena työhönottopaikkanaan silti pidettävä Mynttilää, vaikka työsopimus olikin tehty puhelimitse. Näillä perusteilla Suomen Maarakentajien Keskusliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Urakoitsija Kalervo Hännikäinen on ollut jutussa kuultavana ja tällöin yhtynyt Suomen Maarakentajien Keskusliiton vastineessa esitettyyn.

Asianosaiset ja Kalervo Hännikäinen ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi kanteen siten hyväksyen vahvistaa, että Yrjö Juutisen päivärahan laskemisperusteena hänen työsuhteessaan urakoitsija Hännikäiseen on, työhönottopaikan vaikuttamatta asiaan, ollut pidettävä hänen asuinpaikkaansa Mikkelin kaupunkia ja että Hännikäinen siten on velvollinen maksamaan Juutiselle maksamatta olevan osan tälle kuuluvasta päivärahakorvauksesta eli 27 päivältä 12,50 markkaa päivää kohden ja siis yhteensä 337,50 markkaa. Suomen Maarakentajien Keskusliitto ja Kalervo Hännikäinen velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Rakennustyöläisten Liiton välttämättömät oikeudenkäyntikulut 400 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Peltola, Vihma, Heiniö, Nordström, Hyppönen, Kaski ja Lankinen.

Tuomio oli yksimielinen.