Labor court dismisses strike claim as collective agreement lost meaning only if strikes targeted entire agreement scope.

Keskusliiton jäsenjärjestöihin jäseninä kuuluvat tekniset toimihenkilöt olivat panneet toimeen lakkoja tukeakseen keskusliittonsa vaatimusta saada valtion ja kuntien palveluksessa olevalle jäsenkunnalleen neuvotteluoikeus valtion ja kunnallisen sopimusvaltuuskunnan kanssa.

Runkosopimuksen ei voitu katsoa lakkojen vuoksi menettäneen merkitystään työrauhan turvaajana sillä tavoin, että työtaistelujen olisi voitu katsoa kohdistuneen runkosopimukseen kokonaisuudessaan, minkä vuoksi työrauhavelvollisuuden rikkomista koskeva kanne hylätty. Päätöslauselmassa puututtu erityisesti siihen, millaista osaa julkisen sektorin neuvottelukysymys oli näytellyt runkosopimusneuvotteluissa.

Lausunnon antaminen kanteesta rauennut siltä osin kuin siitä oli luovuttu.

Asianosaiset: Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y. Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto r.y.

RATKAISU

Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliiton välillä 14.5.1973 voimaan tulleessa teollisuuden teknisiä toimihenkilöitä koskevassa runkosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

32 § Neuvottelujärjestys

1. Sopijapuolet pyrkivät luottamuksellisesti neuvottelemaan kaikista niiden toimialalla ilmaantuvista kysymyksistä niiden ratkaisemiseksi yhteisymmärryksessä. Sopijapuolet myötävaikuttavat omalta osaltaan hyvien ja luottamuksellisten neuvottelusuhteiden kehittämiseen työpaikoilla.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

33 § Sopimuksen sitovuus

1. Tämä sopimus sitoo:

a) allekirjoittaneita keskusliittoja,

b) niitä keskusliittojen jäsenliittoja, jotka ovat keskenään kirjallisesti sopineet tähän sopimukseen yhtymisestä kysymyksessä olevan työnantajaliiton osalta ja tehneet tähän sopimukseen liittyvän palkkasopimuksen sekä

c) niitä työnantajia, teknisiä toimihenkilöitä ja näiden yhdistyksiä, jotka kuuluvat tai sopimuksen voimassa ollessa ovat kuuluneet edellä tarkoitettuihin jäsenliittoihin.

2. Tähän sopimukseen yhtyminen on voimassa siitä lähtien ja yhtä kauan kuin kysymyksessä olevien liittojen välillä solmittu palkkasopimuskin.

3. Sen jälkeen, kun sopimus on tullut liittoja sitovaksi, ovat kaikki työtaistelutoimenpiteet, jotka kohdistuvat mainittuihin sopimuksiin kokonaisuudessaan tai johonkin yksityiseen määräykseen, kielletyt. Liitot ja niiden alayhdistykset ovat sitäpaitsi velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät myöskään niiden jäseninä olevat yhdistykset, työnantajat ja toimihenkilöt, joita sopimus koskee, ryhdy sellaisiin taistelutoimenpiteisiin eivätkä muutenkaan riko sopimusten määräyksiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Edellä olevasta selvisi, että runkosopimus oli solmittu nimenomaisesti sillä edellytyksellä, ettei julkisella sektorilla käynnissä ollut työtaistelu ulottaisi vaikutustaan STK:n jäsenyritysten piiriin. Samoin siitä selvisi, että STTK jäsenyhdistyksineen oli toimeenpannut kerrotut laajat työtaistelut valtioenemmistöisissä STK:n jäsenyrityksissä. Runkosopimus oli työtaistelutoimenpiteiden johdosta menettänyt olennaisesti merkityksensä työrauhan turvaajana työtaistelutoimenpiteiden kohdistuessa runkosopimukseen kokonaisuudessaan.

Sanotuilla perusteilla Suomen Työnantajain Keskusliitto on vaatinut Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliiton tuomitsemista hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.

Jutun suullisessa käsittelyssä STK on luopunut haastehakemuksessa esittämästään vaatimuksesta STTK:n tuomitsemisesta hyvityssakkoon Finnair Oy:ssä toimeenpannuksi kerrotun työtaistelun johdosta.

Sanotuilla perusteilla, kun siis STTK ei ollut järjestänyt mielenosoituksia, jotka eivät liioin olleet olleet työehtosopimuslaissa kiellettyjä työtaistelutoimenpiteitä, STTK on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Työtuomioistuin on käsitellyt jutun; ja samalla kun lausunnon antaminen asiasta raukeaa siltä osin kuin kanteesta on luovuttu, työtuomioistuin jutun muutoin tutkiessaan katsoo siinä käyneen selville, että STTK:n jäsenjärjestöihin kuuluvat tekniset toimihenkilöt ovat kanteessa kerrottuina aikoina ja siinä luetelluissa yhtiöissä toimeenpanneet lakot tarkoituksenaan tukea STTK:n vaatimusta saada valtion ja kuntien palveluksessa olevalle jäsenkunnalleen neuvotteluoikeus valtion ja toisaalta kunnallisen sopimusvaltuuskunnan kanssa. Jo kuukausia ennen lakkojen toimeenpanemista on STTK vedonnut jäsenkuntansa tukeen tässä neuvotteluoikeusasiassa ja lakkojen aikana, pyrkimättä niiden lopettamiseen, julkisuudessakin ilmoittanut hyväksyvänsä jäsentensä menettelyn. Jutussa esitetty selvitys siitä, onko puheena olevat lakot nimenomaan järjestetty STTK:n tai sen jäsenyhdistysten toimesta, on ristiriitaista. Seuraavassa selviävistä syistä työtuomioistuimen ei tarvitse ottaa tähän tosiasiakysymykseen kantaa.

Kanteen perusteeksi on esitetty kolme seikkaa. Ensiksi olisi STK:n ja STTK:n välinen runkosopimus solmittu sillä nimenomaisella edellytyksellä ja STTK:n antamalla vakuutuksella, ettei julkisen sektorin työtaistelu ulota vaikutustaan STK:n jäsenyritysten piiriin. Toiseksi olisi STTK jäsenyhdistyksineen toimeenpannut laajat työtaistelut kanteessa mainituissa STK:n jäsenyrityksissä. Kolmanneksi olisi mainittu runkosopimus sanottujen työtaistelutoimenpiteiden johdosta menettänyt olennaisesti merkityksensä työrauhan turvaajana, ja työtaistelutoimenpiteet olisivat näin ollen kohdistuneet runkosopimukseen kokonaisuudessaan.

Edellä olevilla perusteilla ja kun sitä paitsi otetaan huomioon, että kanteessa tarkoitettuihin lakkoihin, vaikka ne ovatkin saavuttaneet melkoisen laajuuden, kuitenkin on ottanut osaa vain verraten pieni osa runkosopimuksen piiriin kuuluvista toimihenkilöistä, eikä lakkojen taloudellisesta vaikutuksesta liioin ole esitetty tarkempaa selvitystä, työtuomioistuin katsoo, ettei runkosopimuksen voida lakkojen vuoksi katsoa menettäneen merkitystään työrauhan turvaajana sillä tavoin, että työtaistelujen voitaisiin katsoa kohdistuneen runkosopimukseen kokonaisuudessaan.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen. Asian laatuun katsoen saa STTK kuitenkin itse kärsiä juttukulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Sarkko, Järvenpää, Aranto, Vihma, Sirkiä, Hyppönen, Lankinen ja Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.