Legislator Case Law & Legislation
TT:1973-87 AI generated

Labor court orders unions to pay compensation for failing to take sufficient measures regarding a strike over wage rules.

Case Number TT:1973-87
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Partially Allowed

Legislator summary

AI generated

The labor court ordered the Kumi and Leather Workers' Union and its affiliated department to pay compensation fines totaling 4,500 marks for failing to take sufficient measures to restore peace during a strike. The unions argued that the employer did not demonstrate sufficient negotiation readiness, yet the court found they violated their statutory duties under the Collective Agreements Act. Consequently, the court ruled that the unions must pay specific fines and jointly cover the employer's legal costs.

Legislator headnote

AI generated

Section 8 of the Collective Agreements Act; Section 30 of the Collective Agreements Act: Unions and trade unions that have not taken sufficient measures to prevent a strike or other action resulting from a dispute are liable to pay compensation fines.

Keywords

AI generated
collective agreements act strike compensation fines union liability peace restoration duty negotiation readiness

Cited Legislation

AI generated
Section 8 of the Collective Agreements Act
Section 9 of the Collective Agreements Act
Section 10 of the Collective Agreements Act
Section 30 of the Collective Agreements Act
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Ammattiosasto ja työntekijäliitto, jotka eivät olleet ryhtyneet riittäviin toimenpiteisiin työehtosopimuksen palkkamääräyksiin kohdistuneen työtaistelun johdosta, tuomittu hyvityssakkoihin.

Asianosaiset: Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto r.y.

RATKAISU

Asianosaisliittojen välillä 10.5.1973 tehdyssä kumiteollisuusjaostoa koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

8 § Urakkatyö

1. Mikäli työn laatu sen sallii ja se teknillisesti on mahdollista, on tuotannon ja työntekijöiden ansion kohottamiseksi työt mahdollisuuksien mukaan pyrittävä järjestämään urakkatyöksi. Työt, jotka kumiteollisuudessa vakiintuneen tavan mukaan tai teknillisistä taikka tuotannon järjestelyn edellyttämistä syistä on järjestetty urakkatyöksi, suoritetaan urakkatyönä.

2. Urakkatyö on, mikäli mahdollista aikatutkimuksia hyväksikäyttäen, hinnoiteltava siten, että työntekijän ansio normaalilla urakkatyövauhdilla nousee alla sovittuun asianomaisen palkkaluokan urakkatyön hinnoittelupalkkaan ja että ansio työn suorituksen tai työtehon lisääntyessä kasvaa vähintään samassa suhteessa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3. Urakkatyötä tehtäessä on ao. työn työkohtainen tuntipalkka taattu.

4. Sellaisissa töissä, joissa se osoittautuu tarkoituksenmukaiseksi, voidaan soveltaa palkkiourakkaa tai tuotantopalkkiojärjestelmää. Tuotantopalkkiotyössä noudatetaan soveltuvin osin mitä edellä tämän pykälän 1. ja 3. kohdissa urakkatyön osalta on sovittu, sekä nk. palkkiourakkatyössä myös mitä 2. kohdassa on hinnoitteluperusteen osalta sovittu. Tuotantopalkkiotyössä maksetaan kiinteänä palkkaosana ao. työn työkohtainen tuntipalkka.

Pöytäkirjamerkintöjä:

1. Tuotantopalkkiojärjestelmää voidaan soveltaa myös niihin työntekijöihin, joiden työvauhdin voidaan työntutkimuksen avulla tai muulla tavalla todeta olevan suuremman kuin mitä aikatyössä yleensä edellytetään johtuen siitä, että he työskentelevät välittömästi sellaisten työntekijäryhmien kanssa, jotka suorittavat urakka- tai tuotantopalkkiotyötä.

2. Työnsuorituksen tuotantopalkkiotyössä vastatessa urakkatyön hinnoittelupalkan mukaista työnsuoritusta, tulee ansion nousta ko. hinnoittelupalkkaan.

Pöytäkirjamerkintä 8 §:n 2. ja 4. kohtia koskien: Työnantaja huolehtii siitä, että työntekijä voi tarkastaa urakka- ja tuotantopalkkiotyön perusteella saamansa ansion.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

11 § Aikatutkimuksen ja urakkahinnoittelun tarkistus

1. Jos urakkahinnoittelu ei ole 8 §:n 2. kohdan mukainen tai jos työ- ja tuotantomenetelmissä, työn järjestelyssä tai työvälineissä taikka raaka-aineen laadussa on tapahtunut tai tapahtuu muutoksia, määritellään työlle uusi urakkahinta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5. Jos urakkahinnoittelun tarkistuksesta työpaikalla syntyy erimielisyyttä, jota ei siellä voida selvittää, voidaan kysymys alistaa sopijaliittojen käsiteltäväksi. Erimielisyyskysymystä ratkaistaessaan tai antaessaan suosituksen sen selvittämisestä tulee liittojen huomioonottaa ne tekijät, jotka ovat vaikuttaneet asian vireilläoloajan pituuteen ja niiden perusteella määrätä uuden urakkahinnoittelun voimaantuloajasta.

6. Mitä edellä tässä pykälässä on sovittu urakkahintojen sopimisesta ja tarkistamisesta koskee vastaavasti myös palkkiourakkatyötä. Samaten noudatetaan tämän pykälän menettelytapoja käsiteltäessä palkkaustavan muuttamista työssä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

30 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4. Turvautuminen työnseisaukseen (lakkoon tai työsulkuun) tai muuhun toimenpiteeseen vastapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun estämiseksi riitakysymyksen yhteydessä on kielletty.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kalanteriosaston luottamusmies Matti Jokinen oli esittänyt 20.9.1973 insinööri Tapio Nykäselle kaikkia osaston työntekijöitä koskevan kirjallisen palkankorotusvaatimuksen. Vaatimuksesta oli ollut tarkoitus neuvotella 3.10.1973, mutta tehtaalla käynnissä olleiden työtaistelutoimenpiteiden johdosta neuvottelua ei oltu pidetty. Neuvottelut pidettiin sittemmin 12.10.1973. Kalanteriosasto oli ryhtynyt tilanteen kestäessä 3.10.-16.10. välisenä aikana yhteensä 29 tuntia kestäneeseen lakkoon, minkä lisäksi oli tapahtunut työn jarrutusta ja 16.10. olivat osaston työntekijät kello 5.00 lähteneet kotiin. Kantaja oli lähettänyt 5.10.1973 vastaajaliitolle kirjeen, jossa muun muassa oli lueteltu toimeenpannut lakot ja kehotettu ammattiliittoa ryhtymään toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi. Samaten 15.10.1973 lähetetyssä kirjeessä oli huomautettu myös uusista kalanteriosastolla toimeenpannuista työtaisteluista.

Kaiken esittämänsä perusteella on Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä työtuomioistuimessa vaatinut Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton sekä Nokian Kumi- ja Jalkinetyöläisten ammattiosaston tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain 8 §:n mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyönnistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Nokian Kumi- ja Jalkinetyöläisten ammattiosasto on ollut jutussa kuultavana.

Ammattiosasto ja vastaajaliitto vastaavat näistä laiminlyönneistään ja ammattiosasto lisäksi siitä, että sen asettamia luottamusmiehiä on osallistunut lakkoon.

Näillä perusteilla ja ottaen toisaalta huomioon sen, ettei työnantaja ole asiassa aina osoittanut kohtuulliseksi katsottavaa neuvotteluvalmiutta, työtuomioistuin harkitsee oikeaksi työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Nokian Kumi- ja Jalkinetyöväen ammattiosaston maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 1500 markkaa ja Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 3 000 markkaa hyvityssakkona Suomen Työnantajain Yleiselle Ryhmälle sekä velvoittaa Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton ja Nokian Kumija Jalkinetyöväen ammattiosaston yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän oikeudenkäyntikulut 500 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Hallenberg, Aranto, Sirkiä, Tiitola, Virtanen, Kenraali ja Kuivanen.

Tuomio oli yksimielinen.