Labor court dismisses union fine claim due to lack of interest in non-confirmation proceedings.

Ratkaistaessa, oliko työnantaja rikkonut tietensä työehtosopimusta kieltäytyessään työnantajaliiton ohjeiden mukaisesti suorittamasta sahan työntekijöille märän puutavaran käsittelystä maksettavaa lisää ja oliko työnantajaliitto antaessaan ohjeen työnantajalle laiminlyönyt valvontavelvollisuuden, kiinnitetty sopimuksen sanamuodon ohella huomiota lähinnä sopimusmääräyksen kehitykseen. - Itse tulkintakysymystä ei ollut saatettu työtuomioistuimen ratkaistavaksi. - Hyvityssakkovaatimukset hylätty.

Kanteen tutkimista vastaan intressin puuttumisen johdosta esitetty väite hylätty, kun kysymys ei ollut vahvistuskanteesta.

Asianosaiset: Puuliitto r.y. Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliitto r.y. ja Kymin Osakeyhtiö - Kymmene Aktiebolag

RATKAISU

Puuliiton ja Suomen Puunjalostusteollisuustyöntekijäin Liitto r.y:n sekä toiselta puolen Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliiton välillä 17.4.1972 tehdyssä mekaanisen puunjalostusteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

15 § Palkkausta koskevia erikoismääräyksiä

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4. Työntekijöille, jotka joutuvat välittömään kosketukseen suojakastelu- ja kyllästysaineesta märän tavaran kanssa, maksetaan 5 % korotus kastelemattoman tavaran käsittelyssä sovittuihin palkkoihin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Vastaavat määräykset sisältyvät sanottujen liittojen väliseen mekaanisen puunjalostusteollisuuden 3.5.1973 tehtyyn työehtosopimukseen.

Liittojen välillä 6.9.1973 käydyssä neuvottelussa Puuliitto oli yhtynyt työntekijäpuolen paikallisissa neuvotteluissa ottamaan kantaan siitä, että kysymyksessä oleva lisä oli maksettava asianomaisille työntekijöille taannehtivasti 26.1.1973 eli muistion allekirjoituspäivästä lukien. Liittojen välisessä neuvottelussa Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliitto oli todennut liittojen kesken aina ollun yksimielisiä siitä, että puheena olevaa lisää suoritetaan vain silloin, kun työntekijä käsittelee jatkuvasti suojakastelu- ja kyllästysaineesta märkää tavaraa yksin kappalein. Työnantajaliitto oli todennut nyt kysymyksessä olevien kuivaamotyöntekijäin joutuvan käsittelemään suojakastelu- ja kyllästysaineesta märkää tavaraa erittäin harvoin yksin kappalein, mikä oli todettu liittojen edustajien 5.7.1973 suorittaman tarkastuskäynnin yhteydessä.

Kuivaamotyöntekijäin työajasta runsaat 60 % kului kyllästetyn tavaran käsittelyssä, muun työajan kuluessa uunien tyhjennyksessä ja eräissä valvontatehtävissä.

Sanotuilla perusteilla Puuliitto on vaatinut Kymin Osakeyhtiön tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Vuosien 1966-1968 työehtosopimuksessa määräys oli näin kuuluva: "Työntekijöille, jotka joutuvat käsin koskettelemaan suojakasteluaineesta märkää tavaraa, maksetaan 5 % korotus kastelemattoman tavaran käsittelyssä sovittuihin palkkoihin." Määräyksen muuttaminen johtui siitä, että myös muun muassa levy- ja puutaloteollisuudessa oli alettu käyttää suojakasteluaineita sinistymisen ja muiden haittojen estämiseksi. Kun työntekijä mainituissa teollisuuksissa joutui käsin nostelemaan suojakasteluainetta tippuvia levyjä ym. tuotteita, hänen vaatteilleen valuva suojakasteluaine teki työn hankalaksi samalla tavoin kuin aikaisemmin sahatavaran käsittelyssä. Sopimusmääräyksessä oli työskentelyolosuhteita pyritty kuvaamaan sanomalla "käsin koskettelemaan", koska sanonta tuotteiden sylissä pitämisestä taikka käsivarsilla kannattelemisesta ei ollut ollut työntekoon liittyväksi sanonnaksi asianmukainen.

Edellä olevasta selvisi, että kanteessa esitetty vaatimus kyllästyslisän suorittamisesta kuivaamotyöntekijöille oli vastoin työehtosopimuksen tähän astista yksimielistä soveltamista. Kannevaatimusta oli perusteltu sillä, että työntekijät joutuivat jatkuvasti nostelemaan kuormista putoilevia märkiä kappaleita. Jos työ suoritetaan annettujen ohjeiden mukaan, ei kuormista putoa tavaraa siirrettäessä kuormia kuivaamoon. Työnantajan tiedossa ei myöskään ollut, että tällaista kuormien hajoamista olisi tapahtunut.

Sanotuilla perusteilla Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliitto ja Kymin Osakeyhtiö kumpikin omalta osaltaan ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Työtuomioistuin on käsitellyt jutun; ja koska jutussa ei ole kysymys työtuomioistuimesta annetun lain 9 §:ssä tarkoitetusta vahvistuskanteesta, työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä vaatimuksen jutun jättämisestä tutkimatta sillä perusteella, että kanteella ei olisi huomattavampaa merkitystä sen vireillepanijalle.

Jutun näin ollen tutkiessaan työtuomioistuin katsoo siinä käyneen selville, että kanteessa tarkoitetut Hallan sahan työntekijät siirtäessään märkää puutavaraa kuivausuuniin rullavaunuissa tai rullarataa työntävät kuormat säännönmukaisesti liikkeelle itse tuosta puutavarasta tukien. Ainakin jossakin määrin he myös joutuvat käsin purkamaan tavaraa kuormista, jos ne ovat tulleet liian korkeiksi, ja myös käsin nostelemaan kuormista ulkopuolelle pudonnutta tavaraa.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen. Jutun laatuun katsoen saavat vastaajat itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Hallenberg, Aranto, Vihma, Heiniö, Hyppönen, Lankinen ja Virtanen

Tuomio oli yksimielinen.