Labor court allows travel cost claim for specific workers but dismisses general interpretation request due to procedural limits.

Kysymys saman työehtosopimusmääräyksen tulkinnasta kuin tuomiossa n:o 79/1973. Erimielisyys koski kysymystä siitä, oliko etäisyys laskettava tosiasiallisen matkan mukaan vaiko säteenä työehtosopimuksessa määrätystä keskustasta. Asia ratkaistu lähinnä työehtosopimuksen sanamuodon mukaan, mutta ottaen osaltaan huomioon sen selvityksen, mikä työehtosopimusneuvottelujen kulusta oli saatu. Siitä, ettei sädeperiaatetta voitu soveltaa, ei kuitenkaan sinänsä seurannut, että matka olisi aina laskettava julkisen kulkuneuvon käyttämää reittiä käyttäen. Työkohteen sijainti 0-pisteeseen nähden saattoi olla sellainen, ettei julkisen kulkuneuvon käyttäminen tuolla välillä ollut tarkoituksenmukaista.

Asianosaiset: Rakennustyöläisten Liitto r.y. Asfalttityönantajainliitto r.y.

RATKAISU

Asianosaisliittojen välillä 12.6.1972 tehdyssä asfalttialan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

9 a § Päivittäiset matkakustannukset

Työnantajan korvattavat matkakustannukset kaupunkien ja kauppalain alueilla ja ympäristöön sekä maaseudulla lasketaan alkaviksi:

1. Helsingissä korvataan työntekijän matkat seuraavasti:

Työnantaja maksaa työntekijänsä matkustamiseen käytetyltä ajalta hänen työaikana nauttimaansa henkilökohtaista tuntipalkkaa vastaavan korvauksen matkatunneilta ja matkakustannukset julkista kulkuvälinettä käyttäen niiltä osin kuin ne ylittävät seuraavat rajat:

- Vantaan silta

- Mäkelänkadun silta Käpylässä

- Lauttasaaren silta

- Kulosaari

- Käpylä

- Pasila

- Haaga

- Munkkiniemi

2. Muilla paikkakunnilla korvataan työntekijän työmatkat seuraavasti: 0-pisteestä lukien 4 km:n etäisyyden ulkopuolelta laskettu maksu julkista kulkuvälinettä käyttäen menon ja paluun osalta. Sitä vastaava korvaus maksetaan kaikille työntekijöille riippumatta heidän asuinpaikastaan.

Työnantaja maksaa työntekijänsä matkustamiseen käytetyltä ajalta hänen työaikana nauttimansa henkilökohtaista tuntipalkkaa vastaavan korvauksen matkatunneilta 4 km:n etäisyyden ulkopuolella käytetystä ajasta.

3. Työskenneltäessä jyrä- ja valuasfaltin siirtyvillä työmailla katsotaan koneasema 0-pisteeksi ja se on työhönottopaikka. Työhönottopaikkakunnan koneasema jää laskennan lähtökohdaksi. Työntekijän matka ja matka-ajan korvaus maksetaan yli 5 km:n matkalta, kuten kohdassa 2. on mainittu.

Kohdissa 1.-3. mainittuja matka-ajan korvauksia ei makseta silloin, kun työntekijä työskentelee kiinteällä koneasemalla, varastolla tai korjaamolla.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Riidanalainen työehtosopimuksen määräys oli nykyisessä muodossaan uusi vuoden 1972 työehtosopimuksessa. Työehtosopimusneuvotteluissa oli työntekijäpuoli lähtenyt siitä, että matka lasketaan sen tosiasiallisen pituuden mukaan. Tähän laskutapaan viittasi myös määräyksen sanamuoto "0-pisteestä lukien 4 kilometrin etäisyyden ulkopuolelta laskettu maksu julkista kulkuvälinettä käyttäen menon ja paluun osalta". Sanamuoto siis osoitti tarkoitetun julkisen kulkuvälineen käyttämän reitin pituutta. Työehtosopimuksen sivulla 15 oleva piirros oli tosin ympyrä ja työntekijäpuolen laatima. Piirroksen tarkoituksena oli kuitenkin vain selventää uutta järjestelmää eikä se tarkoittanut matkan mittaamista niin kuin työnantajapuoli vaati sen mitattavaksi.

Sanotuilla perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että työehtosopimuksen riidanalainen määräys tarkoittaa, että matka on laskettava julkisen kulkuvälineen käyttämää reittiä myöten eikä säteenä 0-pisteestä. Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut vahvistettavaksi, että kanteessa tarkoitetuilla Rakennus Oy Cultorin työntekijöillä on oikeus niiltä päiviltä, joina he olivat työssä kanteessa tarkoitetulla Lääke Oy:n työmaalla, oikeus päivittäiseen matkakulujen ja matka-ajan korvaukseen työehtosopimuksen 9 a §:n nojalla.

Näillä perusteilla Asfalttityönantajainliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Rakennus Oy Cultor on ollut jutussa kuultavana.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja toteaa, että asianosaisten välisessä työehtosopimuksessa on ainakin jo vuodesta 1948 lähtien työnantajan korvattava työmatka muissa kaupungeissa kuin Helsingissä sekä kauppaloissa ja aikanaan myös taajaväkisissä yhdyskunnissa laskettu alkavaksi 5 km:n etäisyydellä keskustasta lukien, minkä viimeksi mainitun sijainnista sovittiin paikkakunnittain. Muutettaessa tämän sisältöinen määräys vuoden 1972 työehtosopimuksessa määrättiin Helsingissä korvattavaksi matkakustannukset julkista kulkuvälinettä käyttäen siltä osin kuin matkat ylittivät määrätyt työehtosopimuksessa nimetyt sillat tai kaupunginosien rajat. Muilla paikkakunnilla määrättiin työmatkat korvattavaksi suorittamalla 0-pisteestä lukien 4 km:n etäisyyden ulkopuolelta laskettu maksu julkista kulkuvälinettä käyttäen.

Työtuomioistuimen mielestä ei tämä piirros kuitenkaan sinänsä osoita, että etäisyys työehtosopimuksen mukaan olisi mitattava säteen mukaan. Onhan piirroksessa myös matkat Helsingissä kuvattu säteellä, vaikka Helsinkiä varten sovittu rajalinja ei ole läheskään ympyrän muotoinen. Piirroksen ja koko vuoden 1972 työehtosopimusmääräyksenkin syntytavasta on sitä paitsi vain työntekijäpuoli esittänyt ensi käden näyttöä, joka tosin sekään ei ole antanut selvää kuvaa neuvottelijoiden tarkoituksesta. Asfalttityönantajainliitto on vedonnut siihen, että mainitussa neuvottelutilaisuudessa työnantajapuolella oli ollut mukana vain eristysalan edustajia, kun taas tämä riita koskee jyräasfalttialaa. Työtuomioistuin toteaa kuitenkin, että sekä eristysalan että jyräasfalttialan työnantajat kuuluvat Asfalttityönantajainliittoon ja että kanteen perusteena oleva työehtosopimus selvästi koskee kumpaakin alaa sekä, kokonaisuudessaan että riidanalaisen 9 a §:n osalta.

Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei se voi antaa lausuntoa kanteessa yleisessä muodossa esitetystä työehtosopimuksen 9 a §:n tulkintakysymyksestä, mutta harkitsee oikeaksi kanteen tältä osin hyväksyen vahvistaa, että kanteessa tarkoitetuilla Rakennus Oy Cultorin työntekijöillä on siinä tarkoitetuilta matkoilta oikeus työehtosopimuksen 9 a §:n 2 kohdan tarkoittamiin korvauksiin.

Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saavat asianosaiset puolin ja toisin itse kärsiä juttukulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Sarkko, Järvenpää, Svartström, Aranto, Uoti, Hyppönen, Suoninen ja Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.