Legislator Case Law & Legislation
DE FR IT EN
Analyze in Legislator
TT:1973-68 AI generated

Central union dismissed for breach of collective agreement without proper consent or damages clause.

Case Number TT:1973-68
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed
Open official source Machine-readable Markdown (.md)

Legislator summary

AI generated

The Labour Court dismissed the claim against the Central Union for damages and breach of collective agreement rules. The plaintiff argued the union violated its duties by organizing a strike without explicit consent, while the union claimed it was merely informing the employer of a goodwill strike. The court ruled that the union lacked the status of a consenting party and thus no damages were applicable.

Legislator headnote

AI generated

Työehtosopimuslain 8 §; A central union cannot be treated as a consenting party for collective agreement purposes without explicit consent, and damages claims against it are inadmissible unless the agreement specifically provides for such liability.

Keywords

AI generated
central union liability collective agreement consent goodwill strike damages clause striking authority

Cited Legislation

AI generated
Työehtosopimuslain 8 §
Työehtosopimuslain 8 §:ää ei voitu tulkita niin ahtaasti kuin STTK oli tehnyt katsoessaan, että kaikki taistelutoimenpiteet, jotka eivät kohdistu välittömästi työehtosopimuksen vaikutuspiiriin, olisivat sallittuja.
AI generated
labour_1986_54
Labor court dismisses union claim against employer and union for unfair dismissal of trade union representative.
labour_1973_47
Labor court dismisses union claims where employer followed prior ambiguous ruling and union failed to supervise.
labour_1972_4
Labor court dismisses claim that a late-joining employer must pay retroactive wage increases under collective agreement.
labour_1986_131
Labour Court rules it cannot comment on whether a collective agreement's terms apply after its expiration. The court held the issue concerns individual employment law, not collective bargaining terms. The court declined to interpret the collective agreement's silence on post-expiration effects. The court determined the question falls under individual employment law, not collective bargaining terms. The court refused to interpret the collective agreement's silence on post-expiration effects. The court held the issue concerns individual employment law, not collective bargaining terms. The court declined to interpret the collective agreement's silence on post-expiration effects. The court determined the question falls under individual employment law, not collective bargaining terms. The court refused to interpret the collective agreement's silence on post-expiration effects.
labour_2007_48
Labor court fines union branches for strike over overtime pay, reducing amounts based on strike duration and participants.

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Keskusliittoa, joka ei ollut allekirjoituksellaan hyväksynyt jäsenliittonsa työehtosopimusta eikä muullakaan tavalla saattanut työnantajayhdistyksen tietoon sen hyväksymistä, ei voitu pelkästään keskusliiton säännöissä olevan, jäsenjärjestöjen työehtosopimusten hyväksymistä koskevan merkinnän perusteella pitää jäsenliittonsa solmiman työehtosopimuksen suhteen työehtosopimuslain 8 §:ssä tarkoitetussa suostujayhdistyksen asemassa olevana. Keskusliitolla ei tämän vuoksi ollut ollut jäsenliiton tekemään työehtosopimukseen nähden sanotussa pykälässä säädettyä työrauhavelvollisuutta.

Kun jutussa oli kysymys siitä, oliko keskusliitolla väitetyn suostujayhdistyksen asemansa perusteella vahingonkorvausvelvollisuus, ja kun väite siitä, ettei keskusliitto olisikaan suostujayhdistys, siten oli asiaväite, kanteen tutkimista vastaan esitetty väite hylätty.

Jutun suullisen käsittelyn yhteydessä julistetulla välipäätöksellä kanne jätetty tutkimatta sopimukseen osallista jäsenliittoa vastaan, koska suostujayhdistykseksi väitetty keskusliitto itse vastasi kanteeseen jossa sitä vastaan oli esitetty vaatimuksia.

Asianosaiset: Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto r.y. ja Teknisten Liitto r.y.

RATKAISU

Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Teknisten Liitto r.y:n välillä 13.5.1972 tehdyssä Oy Yleisradio Ab:n palveluksessa olevia Yleisradion Tekniset r.y:n jäseniä koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:

26 § TYÖTAISTELUTOIMENPITEET

Kaikki työtaistelutoimenpiteet, jotka kohdistuvat tähän sopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen ovat kielletyt.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimuslain 8 §:ää ei voitu tulkita niin ahtaasti kuin STTK oli tehnyt katsoessaan, että kaikki taistelutoimenpiteet, jotka eivät kohdistu välittömästi työehtosopimuksen vaikutuspiiriin, olisivat sallittuja. Näin ei nimittäin voinut olla työtaistelutoimenpiteen järjestäjän pyrkiessä sen avulla hankkimaan itselleen jonkin edun vaikkakin työehtosopimuksen vaikutuspiirin ulkopuolelta. Jos yhdistys ryhtyi tällaiseen toimenpiteeseen, oli kysymyksessä työehtosopimukseen kokonaisuudessaan kohdistuva työtaistelutoimenpide.

Sanotuilla perusteilla Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että STTK järjestäessään kerrotun lakon on toiminut vastoin sille Teknisten Liiton yläjärjestönä kuuluvia velvollisuuksiaan. Lisäksi Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut STTK:n velvoittamista korvaamaan teollaan Oy Yleisradio Ab:lle aiheuttamansa vahingon yhteensä 347.039,38 markkaa.

STTK:n liittovaltuusto ja muut sen elimet eivät olleet tehneet päätöksiä Yleisradion Teknisten lakosta, vaan vain todenneet tällaisen työtaistelun järjestämisen. Samalla oli todettu, ettei kysymyksessä ollut sellainen työtaistelu, johon keskusliiton sääntöjen mukaan ennen lakon uhkan jättämistä olisi hankittava keskusliiton elinten työtaistelulupa, vaan puhdas myötätuntotyötaistelu. Yleisradion Teknisten kirjeessä, joka kanteessakin mainitaan, oli nimenomaan sanottu, ettei työtaistelulla pyritty välillisesti eikä välittömästi vaikuttamaan teknisten toimihenkilöiden työsuhteen ehtoihin eikä se kohdistunut mihinkään Oy Yleisradio Ab:n työehtosopimukseen tai sen yksittäiseen määräykseen.

STTK on edelleen lausunut, että sen julkisella sektorilla ei myötätuntotyötaistelun toimeenpanohetkellä ollut toista työnseisausta. Sen sijaan oli neuvotteluoikeuskiista työriitana ollut STTK:ssa vireillä siitä lähtien, kun Valtion Teknillisten Virkamiesten Keskusliitto r.y. maaliskuun lopussa 1972 lakonuhan alaisena oli liittynyt STTK:hon. Teknisiä virkamiehiä ja viranhaltijoita koskevat työtaisteluilmoitukset oli jätetty valtakunnansovittelijalle sekä valtion työmarkkinalaitokselle ja kunnalliselle sopimusvaltuuskunnalle 8.3.1973, joten toinen työtaistelu, jolle myötätuntoa osoitettiin, oli olemassa.

Mitä esitettyyn vahingonkorvausvaatimukseen tuli, saattoi työtuomioistuin tuomita vahingonkorvausta vain siinä tapauksessa, että työehtosopimuksessa oli niin sovittu. Tämäkin tuli kysymykseen vain työehtosopimukseen osallisen osalta. Yleisradion Teknisten työehtosopimuksessa ei ollut tällaisia vahingonkorvausmääräyksiä. Jos STTK katsottaisiin suostujayhdistyksen asemassa olevaksi, olisi Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ainoana mahdollisuutena vaatia Yleisradion Teknisiä toimihenkilöitä koskevan 31.3.1973 päättyneen työehtosopimuksen julistamista puretuksi.

STTK on edelleen kiistänyt sitä vastaan esitetyn vahingonkorvausvaatimuksen sekä perusteiltaan että määrältään katsoen, ettei vahingonkorvausvaatimusta ollut riittävästi yksilöity eikä perusteltu. Mitä muihin kanteessa esitettyihin väitteisiin tuli, STTK on lausunut, että vaikka kysymyksessä oli Yleisradion Teknisten oma-aloitteinen toimenpide, Suomen Työnantajain Yleistä Ryhmääkin informoitiin asiasta. Myötätuntotyötaistelutoimenpiteen kysymyksessä ollen ei mitään ilmoitusvelvollisuutta sen johdosta ollut. Mitä STTK:n kirjeeseen Suomen Työnantajain Yleiselle Ryhmälle tuli, niin STTK oli katsonut vastaamisen aiheelliseksi sille tiedoksi annettuun kirjeeseen asian laadun vuoksi. Yleisradion Tekniset puolestaan oli katsonut asian selvinneen STTK:n vastauksen perusteella niin, ettei sen oma vastaus enää ollut tarpeen.

Sanotuilla perusteilla STTK on vaatinut kanteen hylkäämistä, jollei sitä jätettäisi tutkimatta.

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on STTK:ta vastaan vireille panemansa jutun yhteydessä esittänyt samat STTK:ta vastaan kohdistamansa vaatimukset myös Teknisten Liittoa vastaan ajamallaan kanteella siltä varalta, että työtuomioistuin katsoisi, että tämän liiton työehtosopimukseen osallisena yhdistyksenä tulisi esiintyä jutussa vastaajana.

Tämän kanteen johdosta Teknisten Liitto on lausunut, ettei se voinut vastata kanteeseen STTK:n puolesta, koskei viimeksi sanottu liitto ollut työehtosopimukseen sidottu yhdistys.

Työtuomioistuin on jutun suullisen käsittelyn yhteydessä julistamallaan välipäätöksellä tutkinut vastaajaliittojen kanteen tutkimista vastaan esittämät väitteet siltä osin kuin niissä oli kysymys siitä, kuka jutussa oli oikea vastaaja; ja koska kanteessa oli tehty vaatimuksia yksinomaan suostujayhdistykseksi väitettyä Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliittoa vastaan, eikä laissa ollut perustetta sille että tämän osalta vastaajana olisi työehtosopimukseen osallinen yhdistys eikä tällainen suostujayhdistys itse, työtuomioistuin on jättänyt kanteen tutkimatta siltä osin kuin se oli kohdistettu Teknisten Liittoa vastaan.

Jutun suullisessa käsittelyssä on Oy Yleisradio Ab ilmoittanut sivuväliintulijana tahtovansa ottaa osaa oikeudenkäyntiin. Työtuomioistuimen suostuttua vaatimukseen Oy Yleisradio Ab on ilmoittanut yhtyvänsä Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliittoa vastaan esittämiin vaatimuksiin.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Järvenpää, Svartström, Aranto, Vihma, Kaski, Lankinen ja Suominen.

Tuomio oli yksimielinen.