Labor court dismissed union strike for supporting labor law amendment as it did not target collective agreement terms.
Legislator summary
AI generatedThe Labor Court dismissed the union's claim for damages regarding a strike intended to support a proposed labor law amendment. The unions argued that since collective agreements referenced the labor law, the strike aimed to modify those agreement terms. However, the court found the strike was purely political and aimed at legislative change rather than contractual modification, noting the employer took no action to alter the agreement. Consequently, the court ruled the strike did not violate the duty of industrial peace concerning collective agreement terms.
Legislator headnote
AI generatedSection 8 of the Act on Industrial Peace; A strike supporting a legislative amendment to labor law is not a violation of the duty of industrial peace if it does not target the terms of the collective agreement.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Autonkuljettajien päivän mittainen työnseisaus oli toimeenpantu heidän liittonsa päätöksen perusteella autonkuljettajien työajan lyhentämistä tarkoittavan lakiesityksen puolesta. Kun autonkuljettajien työaika työehtosopimusten mukaan määräytyi työaikalain mukaan, voitiin työaikalain muuttamiseen tähdänneellä työtaistelulla sanoa tosiasiallisesti pyrityn työehtosopimusten työaikamääräysten muuttamiseen. Tätä muuttamista ei kuitenkaan ollut pyritty saamaan aikaan työnantajapuolen toimenpitein, vaan lainsäädäntöteitse. Toimeenpannulla lähinnä mielenosoitusluontoisella lakolla ei myöskään ollut näytetty edellytetyn työnantajapuoleen suuntautuvia työajan muuttamiseen tähtääviä vaikutuksia. Lakon ei katsottu kohdistuneen työehtosopimusten työaikamääräyksiin, minkä vuoksi työrauhavelvollisuuden rikkomista koskeva kanne hylätty.
Asianosaiset: Autoliikenteen Työnanjaliitto r.y. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto r.y.
RATKAISU
Asianosaisliittojen välillä 27.5.1972 tehdyssä linjaautohenkilökunnan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:
9 § Säännöllinen työaika
1. Työajan suhteen noudatetaan työaikalakia sekä jäljempänä lueteltuja linja-autoliikenteen erikoisuudesta johtuvia määräyksiä.
2. Säännöllisen työajan työvuorot ovat 80 tuntia kahdessa viikossa. (Ylitöiden osalta kts. 14 §:n 2 kohdan määräyksiä.)
Henkilö- ja tavarankuljetuksissa älköön moottoriajoneuvon kuljettajaa tieliikenteessä pidettäkö työssä enempää kuin 12 tuntia kalenterivuorokaudessa. Niiden 2-viikkojaksojen säännöllinen työaika, joihin sisältyy arkipäiviksi sattuva itsenäisyys- joulu- ja vapunpäivä, on 72 tuntia.
3. Yhtämittainen ajoaika kaukoliikenteessä ei saa ylittää kuutta tuntia, ellei välillä ole siihen varattu vähintään puolen tunnin lepoaikaa. Paikallis- ja lähiliikenteessä voidaan tästä ehdosta poiketa työnantajan ja työntekijän keskeisellä sopimuksella. Paikallis- ja lähiliikenteessä voi työpäivän aikana olla yksi, pituudeltaan rajaamaton palkaton katko, kun taas kaukoliikenteessä vastaavan palkattoman tauon pituus voi olla enintään neljä tuntia. Muista mahdollisista katkoista maksetaan yksinkertainen tuntipalkka, lukematta niitä työaikaan.
Lähi- ja paikallisliikenteen piirissä olevana pidetään aluetta, joka jää 30 kilometrin säteellä piirretyn ympyrän sisään mitattuna asutuskeskuksessa olevasta linjan luonnollisesta lähtöpisteestä.
Pöytäkirjamerkintä:
Ajoturvallisuuden lisäämiseksi sopijajärjestöt pitävät tärkeänä, että työvuorojen välillä linja-autonkuljettajille yön aikana on varattu vuorokausittain riittävä aika lepoon, jotta tieliikenneasetuksen kieltoa väsyneenä ajosta noudatetaan. Tapauksissa, jolloin kuljettajan työvuoro on päättynyt klo 22-06 välisenä aikana, on hänelle ennen seuraavan työvuoron alkamista annettava, mikäli mahdollista 6 tunnin pituinen lepoaika.
4. Työaika linja-autonkuljettajalle lasketaan siitä hetkestä, kun hän ottaa auton haltuunsa tai alkaa sitä kunnostaa, siihen hetkeen jolloin hän jättää auton joko halliin tai muuten sovittuun paikkaan taikka toisen haltuun.
5. Jos linja-auton kuljettaja seisonta-aikana on velvollinen oleskelemaan autossa tai muussa paikassa, josta hän ei saa vapaasti poistua, lasketaan seisonta-aika kokonaan työaikaan.
6. Kun linja-autonkuljettaja työaikaan luettavaksi sovitun ajan ulkopuolella osallistuu auton huoltoon tai suorittaa työnantajan hänelle uskomia muita tehtäviä, on tähän kulunut aika tarkoin merkittävä 6 §:n 2. kohdassa mainittuun työkirjaan tai työilmoitukseen ja otetaan näin kertyneet työtunnit huomioon viikkojaksotyötunteja yhteenlaskettaessa.
7. Työvuorot on järjestettävä siten, että linja-autohenkilökunta ei tarpeettomasti joutuisi palkatta oleskelemaan vieraalla paikkakunnalla.
8. Jos kuljettaja joutuu tilausajomatkallaan olemaan asuinpaikkakunnaltaan poissa vähintään 9 tuntia, lasketaan matkasta ajoajasta riippumatta kuljettajan hyväksi 8 työtuntia.
9. Ruokailuajasta sovitaan työnantajan ja työntekijän kesken työaikalakia noudattaen.
10. Säännöllisen työajan ja työhöntulon järjestyksen määrää työpaikan johto, lain ja tämän työehtosopimuksen rajoissa.
11. 2-viikkojaksoisen työtuntijärjestelmän tulee muussa kuin tilausajoliikenteessä olla vähintään yhtä viikkoa ennen jakson alkamista työntekijän nähtävissä ja siitä on käytävä selville, milloin päivittäinen työ alkaa ja päättyy sekä ruokailu- ja vapaa-ajat. Sairaus- ja muissa pakottavissa tapauksissa voi työnantaja tehdä työtuntijärjestelmään muutoksia, ei kuitenkaan työntekijän vapaapäivää koskevaa ilman hänen suostumustaan. Vapaapäivä on kalenterivuorokausi.
12. Työntekijälle on kalenterikuukauden aikana järjestettävä ainakin yksi vapaa sunnuntai.
Pöytäkirjamerkintä:
Lakimääräisen viikkolevon lisäksi on linja-autohenkilökunnalle annettava saman viikon aikana toinen vapaapäivä. Vapaapäivä on kalenterivuorokausi. Koululaiskuljetuksia määräys koskee niinä aikoina, jolloin koulut toimivat viitenä päivänä viikossa.
13. Edellä olevat määräykset koskevat myös linja-autojen rahastajia.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
10 § Yli-, hätä- ja sunnuntaityö
Yli-, hätä- ja sunnuntaityötä voidaan teettää lain sallima määrä ja lain edellyttämällä tavalla tämän työehtosopimuksen rajoissa.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
26 § Eturistiriitojen ratkaiseminen
1. Ryhtyminen lakkoon, saartoon, työsulkuun tai muuhun siihen verrattavaan toimenpiteeseen tämän työehtosopimuksen muuttamiseksi sen voimassaoloaikana tai lisäyksen saamiseksi siihen samoin kuin joukkoirtisanoutuminen ja joukkoirtisanominen saman tarkoituksen saavuttamiseksi, on kielletty.
2. Sinä aikana kun tämän työehtosopimuksen piiriin kuuluvasta riidanalaisesta asiasta käydään neuvotteluja, tai se on tämän työehtosopimuksen 24 §:ssä mainittujen elinten ratkaistavana, ei asian johdosta saa julistaa työnseisausta (lakkoa, työsulkua) tai ryhtyä muuhun toimenpiteeseen vastapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun estämiseksi. Neuvottelut on käytävä kaikkea tarpeetonta viivytystä välttäen.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa sanotaan muun ohessa:
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
4 § Työaika
Työehtosopimuksen säännöllistä työaikaa koskevaa 9 §:ää täydennetään säännöksellä, jonka mukaan niiden 2-viikkojaksojen säännöllinen työaika, joihin sisältyy arkipäiviksi sattuva itsenäisyys-, joulu- ja vapunpäivä, on 72 tuntia.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Mahdolliset työaikaa koskevat lainsäädäntömuutokset sopi muskauden aikana
Mikäli sopimuskauden aikana tapahtuu työaikaa koskevia lainsäädäntömuutoksia, jotka vaikuttavat työehtosopimuksen työaikasäännöksiin, osapuolet ryhtyvät välittömästi neuvottelemaan lainsäädännöstä ehkä johtuvien muutosten toteuttamiseksi työehtosopimuksessa. Mahdolliset muutokset on toteutettava sopimuskauden aikana.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Samanlaiset määräykset on ilmoitettu olevan myös automiesten yleisessä työehtosopimuksessa, tavaralinjaliikenteen automiesten työehtosopimuksessa ja ulkomaan tavaraliikenteen työehtosopimuksessa sekä niiden allekirjoituspöytäkirjoissa.
Sanotuilla perusteilla Autoliikenteen Työnantajaliitto on vaatinut Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton tuomitsemista hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.
Kanteeseen vastatessaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on lausunut, että lakko ei ollut kohdistunut työehtosopimukseen, mikä olisi ollut asian laita, jos työnantajaliitolta olisi lakolla vaadittu työehtosopimuksen muuttamista vastaamaan hallituksen esityksen työaikasäännöksiä. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton taholta ei kuitenkaan ollut koskaan tehty tuollaista vaatimusta työnantajaliitolle. Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirja tosin edellytti neuvottelujen aloittamista mahdollisten työaikalain muutosten toteutuessa. Tällä normilla ei kuitenkaan ollut sitovuutta ennen kuin sen edellytys olisi toteutunut eli eduskunta päättänyt työaikalain muuttamisesta.
Kysymyksessä oleva mielenosoituslakko oli ollut puhtaasti poliittinen lakko. Vaikka autonkuljettajien työaikaa koskevaa lainsäädäntöä oli valmisteltu pitkään, ei asiassa ollut päästy nimeksikään eteenpäin. Autonkuljettajat, joiden päivittäinen työaika saattoi olla 15-16 tuntia vuorokaudessa, olivat seuranneet lain eduskuntakäsittelyä tarkoin. Asiaa väheksyvien kannanottojen vuoksi, joita eduskunnassa oli ilmennyt, oli Auto- ja Kuljetusalan jäsenkentässä syntynyt liikehdintää, jolla oli pyritty paikallisten mielenosoituslakkojen järjestämiseen eri puolilla maata. Jotta olisi estetty vaikean lakkoaallon syntyminen, vastaajaliiton liittotoimikunta oli päättänyt valtakunnallisesta 19.3.1973 kestävästä lakosta. Kun tämä sanotun vuorokauden ajan kestänyt lakko oli siis ollut selvä mielenosoituslakko, Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.
Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja toteaa asianosaisliittojen välillä 27.5.1972-31.3.1975 voimassa olevissa autohenkilökunnan työehtosopimuksissa sovitun, että työajan suhteen noudatetaan työaikalakia sekä sopimuksissa lueteltuja autoliikenteen eri alojen erikoisuuksista johtuvia määräyksiä. Työehtosopimusten allekirjoituspöytäkirjoissa taas on edellä selviävin tavoin sovittu, että työaikalainsäädännössä sopimuskauden aikana mahdollisesti tapahtuvat muutokset on toteutettava sopimuskauden aikana.
Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen. Asian laatuun katsoen saa Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.
Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Holopainen, Hallenberg, Svartström, Sierla, Tiitola, Hyppönen, Lankinen ja Suominen.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunto.
Jäsen Sierla, jonka mielipiteeseen jäsenet Tiitola ja Svartström yhtyivät, lausui: Koska asianosaiset ovat sisällyttäneet työaikalain säännökset työehtosopimukseen, on työtaistelu, jonka tarkoituksena on ollut työaikalain muutosesityksen tukeminen kohdistunut työehtosopimukseen. Näin ollen Autoja Kuljetusalan Työntekijäliitto on työtaistelun järjestäessään syyllistynyt työehtosopimuslain 8 §:ssä säädetyn työrauhavelvollisuuden rikkomiseen, minkä vuoksi harkitsen oikeaksi, ottaen hyvityssakon määrässä huomioon Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton pyrkimyksen muiden uhkaavien työtaistelujen välttämiseen, työehtosopimuslain 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton maksamaan Autoliikenteen Työnantajaliitolle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 2000 markkaa sekä korvaamaan Autoliikenteen Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 300 markalla.