Labor court dismisses union claims on collective agreement interpretation ambiguity regarding old employment relationships.

Kysymys työehtosopimuksen päivärahaa ja matkakustannusten korvaamista koskevien määräysten tulkinnasta. Kysymys mm. siitä, miten muutettuja määräyksiä oli sovellettava ennen työehtosopimuksen voimaantuloa solmittuihin työsuhteisiin. Ratkaisu perustettu työehtosopimusmääräyksen rakenteeseen ja työehtosopimusneuvotteluista esitettyyn.

Työnantajaa ja työnantajaliittoa vastaan esitetyt hyvityssakkovaatimukset hylätty työehtosopimuksen tulkinnanvaraisuuden huomioon ottaen.

Asianosaiset: Rakennustyöläisten Liitto r.y. Suomen Maarakentajien Keskusliitto r.y. ja Kommandiittiyhtiö Haka-Kaivin, Ilmari Tähtinen & Kumpp. Suomen Maarakentajien Keskusliitto r.y. Rakennustyöläisten Liitto r.y.

RATKAISU

Rakennustyöläisten Liiton ja Suomen Maarakentajien Keskusliiton välillä 16.5.1972 tehdyssä työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

17 § Päivärahat ja matkakorvaukset

Jos työntekijä työnantajan määräyksestä matkustaa työhön sellaiseen paikkaan, jonka etäisyys on vähintään 50 kilometriä työntekijän asuinpaikasta tai vieraalle paikkakunnalle, josta hän ei voi saapua yöksi takaisin asuinpaikkaansa, maksetaan hänelle paitsi hinnoittelussa määrättyä palkkaa myöskin päivärahaa kahdelta ensimmäiseltä viikolta 19,50 mk päivältä ja sen jälkeen 16,50 mk päivältä. Päiväraha maksetaan kaikilta päiviltä, jos matka työpaikalta asuinpaikkaan on yli 150 kilometriä ja vain työpäiviltä, jos edellä mainittu matka on enintään 150 kilometriä tai työnantaja on kustantanut matkan asuinpaikkaan ja takaisin työmaalle Jos työnantajan puolesta järjestetään työntekijälle asunto tai muita etuja, vähennetään päivärahasta niitä vastaava kohtuullinen osa.

Mikäli työntekijä otetaan työhön asuinpaikkakuntansa ulkopuolelle eikä päivä- ja matkarahaa tällöin sovita maksettavaksi, pidetään päivä- ja matkarahan maksuperustana asuinpaikan sijasta työhönottopaikkaa.

Päivä- ja matkarahasta on sovittava ennen työsuhteen alkamista.

Matkoista, jotka tehdään työnantajan toimeksiannosta, maksaa työnantaja sekä matkakustannukset 2 luokassa että palkan kultakin matkapäivältä korkeintaan 12 tunnilta henkilökohtaisen tuntipalkan mukaan. Jos matka tapahtuu yön aikana, maksetaan myöskin makuuvaunupaikan hinta eikä matka-ajan palkkaa makseta kello 21.00-06.00 väliseltä ajalta. Päivärahaa maksetaan myöskin matkapäiviltä, mutta ensimmäiseltä matkapäivältä vain siinä tapauksessa, että matka alkaa ennen kello 12 00 päivällä.

Jos työntekijä muussa kuin 4 momentissa mainitussa tapauksessa työnantajan määräyksestä matkustaa työhön sellaiseen paikkaan, jonka etäisyys asuinpaikasta on vähintään 20 km mutta enintään 50 km eikä työnantaja ole järjestänyt vapaata kuljetusta, maksetaan hänelle matkakulujen korvauksena 7 markkaa päivältä. Jos työkohteeseen ei pääse yleistä kulkuneuvoa käyttäen tai työnantajan järjestämää kuljetusta käyttäen, ja on sovittu, että työntekijä käyttää omaa autoa, maksetaan oman auton käytöstä korvauksena 26 penniä juoksukilometriltä, Mikäli samassa autossa kulkee useampia henkilöitä, maksetaan lisämaksua 2 penniä henkilöltä/juoksukilometri.

Jos työntekijälle maksetaan kilometrikorvausta oman auton käytöstä, tai hän on oikeutettu saamaan päivärahaa edelläolevien säännösten perusteella, ei hänelle makseta tämän pykälän 5 momentin ensimmäisen lauseen mukaista matkakulujen korvausta.

Matkatyössä korvataan työntekijälle jouluna ja juhannuksena sekä vuosiloman aikana, ellei loma satu edellämainittujen pyhien aikana, matka kotiin ja takaisin, jos hän on vieraalla paikkakunnalla tehnyt työtä vähintään kolme kuukautta. Samoin korvataan matka kotiin ja takaisin työntekijän käydessä kotonaan sellaisissa sairaustapauksissa, joiden osalta hänellä on oikeus lainmukaiseen sairauspäivärahaan.

Vesitse tapahtuvista matkoista sovitaan kussakin tapauksessa erikseen.

Päivärahat ja matkakorvaukset suoritetaan joka tilinmaksun yhteydessä eikä niitä merkitä palkaksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimuksen täsmennys- ja soveltamisneuvottelujen pöytäkirjassa sanotaan muun muassa näin:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 §

Päätettiin, että tämän sopimuksen voimaantulo ei saa merkitä työntekijän aikaisempien taloudellisten tai muiden etuisuuksien huonontumista.

Edelläoleva ei estä vanhan käytännön muuttamista tämän työehtosopimuksen säännöksiin soveltuvaksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

6 §

TES 17 §. Asuinpaikkakunnalla tarkoitetaan tässä pykälässä paikkaa, jossa asianomainen työntekijä on kirjoilla.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Näillä perusteilla Suomen Maarakentajien Keskusliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että oikeus 17 §:n 5 momentin mukaiseen matkakulujen korvaukseen ja 1 momentin mukaiseen päivärahaan on aina laskettava samasta kiinteästä lähtökohdasta, ja että kaikissa ennen 1.4.1972 alkaneissa työsuhteissa on sekä päivärahan saantiin että matkakulujen korvaukseen oikeuttavan matkan pituus laskettava siitä kiinteästä lähtökohdasta, joka työsopimusta solmittaessa oli sovittu työhönottopaikaksi.

Vastakanteeseen vastatessaan Rakennustyöläisten Liitto on toistaen omassa kanteessaan lausumaansa todennut myöntävänsä asian uusien työsuhteiden osalta työehtosopimuksen 17 §:n 2 ja 3 momentin määräysten perusteella olevan selvä. Vanhojen työsuhteiden osalta sen sijaan on matkakulujen korvaus aikaisemmin esitetyistä syistä aina laskettava asuinpaikan mukaan. Vanhoissa työsuhteissa ei päivärahaa ja matkakulujen korvausta ole käsiteltävä samalla tavalla. Päivärahoista nimittäin oli määräyksiä edellisessä työehtosopimuksessa, kun matkakulujen korvauksia koskeva määräys taas on uusi. Vanhaa käytäntöä voidaan siis päivärahojen osalta seurata, mutta matkakulujen korvauksen osalta sellaista ei ole, ja niin ollen 17 §:n 5 momenttia tulee soveltaa niin kuin sen sisällöstä selviää. Näillä perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta hylkäämään sitä vastaan ajetun kanteen.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Vuoden 1971 työehtosopimuksen mukaan maksettiin päivärahaa vähintään 50 kilometrin matkoista, laskettuna työnjakelupaikasta, mikä vuoden 1972 työehtosopimuksessa vastaa työhönottopaikkaa. Lyhyemmistä matkoista, ns. komennusmatkoja lukuun ottamatta, ei maksettu mitään korvausta. Rakennustyöläisten Liiton ehdotukset vuoden 1972 työehtosopimukseksi lähtivät siitä, että myöskin 50 kilometriä lyhyemmistä matkoista maksettiin korvausta ja että niin hyvin päivärahan kuin matkakorvaustenkin laskemisen lähtökohtana olisi työntekijäin asuinpaikka. Sopimukseen pääsemiseksi Rakennustyöläisten Liiton taholta ehdotettiin neuvottelujen aikana liiton aikaisempaan ehdotukseen sellaista lisäystä, joka muuten vastasi 17 §:n nykyisiä 2 ja 3 momenttia paitsi että siinä puhuttiin vain "päivärahasta" eikä" päivä- ja matkarahasta". Matkaraha lisättiin myöhemmässä vaiheessa työnantajapuolen ehdotuksesta.

Rakennustyöläisten Liiton kanteessa tarkoitettujen Kommandiittiyhtiö Haka-Kaivimen, Ilmari Tähtinen & Kumpp. työntekijöiden osalta ei kanteessa olevia tosiasiatietoja ole väitetty virheellisiksi. Kun he ovat yhtiön vanhoja työntekijöitä, ovat he myös ilmeisesti matkustaneet ko. työpaikoille työnantajan määräyksestä. Näin ollen yhtiö on menetellyt vastoin työehtosopimusta jättämällä maksamatta heille kanteessa tarkoitetut matkakulujen korvaukset. Kun työehtosopimuksen ko. määräykset kuitenkin ovat, niin kuin edellä sanotusta ilmenee, varsin tulkinnanvaraisia ja päinvastaistakin tulkintaa voidaan hyvin perustein puoltaa, työtuomioistuin katsoo, ettei yhtiö ole menettelyllään tietensä rikkonut työehtosopimusta eikä Suomen Maarakentajien Keskusliitto edes tuottamuksellisesti laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, hyläten Suomen Maarakentajien Keskusliiton kanteen kokonaan ja Rakennustyöläisten Liiton kanteen enemmälti, vahvistaa että Kommandiittiyhtiö Haka-Kaivin, Ilmari Tähtinen & Kumpp. on velvollinen maksamaan työehtosopimuksen mukaisena korvauksena ajalta 1.5.-22.6.1972 Juhani Isak Korvalle, Reino Hintukaiselle, Kalevi Uskelle ja Kaarlo Mauri Tuomiselle kullekin 266 markkaa, Pekka Olavi Hentuselle 224 markkaa ja Jorma Juhani Valleniukselle 259 markkaa. Juttujen näin päättyessä ja niiden laatuun nähden saavat asianosaiset puolin ja toisin itse kärsiä juttukulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Järvenpää, Svartström, Aranto, Vihma, Hyppönen,Kaski ja Suominen.

Tuomio oli yksimielinen.