Legislator Case Law & Legislation
TT:1973-43 AI generated

Laboratory pipe work in Finnish technical university requires 20% surcharge under collective agreement.

Case Number TT:1973-43
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Partially Allowed

Legislator summary

AI generated

The Labour Court dismissed the claim regarding collective agreement violations due to lack of prior negotiation but allowed the pricing surcharge request. The court found that the specialized water treatment systems in the university's shipbuilding and marine engineering laboratories differed significantly from standard residential plumbing. Consequently, the court ruled that the 20% unit value increase mandated for laboratory sections applied to this specific technical work.

Legislator headnote

AI generated

Section 24 of the Collective Agreement; Section 1(2)(4) of the Pricing Terms: Specialized laboratory pipe work involving complex water circulation systems qualifies for the 20% unit value surcharge despite differing from standard residential installations.

Keywords

AI generated
collective agreement laboratory pipe work unit value surcharge specialized plumbing pricing terms

Cited Legislation

AI generated
Section 24 of the Collective Agreement
Section 1(2)(4) of the Pricing Terms
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Kysymys siitä, oliko teknillisen korkeakoulun laivanrakennusja vesirakennuslaboratorion saniteettiteknillisten ja kaasujohtojen putkistojen asentamisessa urakkahinnoittelun yksikköarvoja korotettava urakkahinnoittelun laboratorio-osastojen putkiasennustöitä varten määräämällä kertoimella.

Kanne jätetty tutkimatta siltä osin kuin se koski työehtosopimuksen tieten rikkomista ja valvontavelvollisuuden laiminlyömistä, kun sopijapuolten kesken ei ollut neuvoteltu väitetystä tieten rikkomisesta, eikä kysymystä valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä voitu ratkaista tutkimatta, oliko työnantaja syyllistynyt työehtosopimuksen määräysten rikkomiseen.

Asianosaiset: Rakennustyöläisten Liitto r.y. Putkijohtotyönantajainliitto r.y. Aktiebolaget Vatten och Värme - Vesi ja Lämpö Osakeyhtiö

RATKAISU

Asianosaisliittojen välillä vuosina 1969 ja 1970 voimassa olleessa putkialan työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraava määräys:

VI ERINÄISET MÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

24 § Riitaisuuksien ja erimielisyyksien sovittelu

1. Jos jossakin asiassa syntyy erimielisyyttä työnantajan tai hänen edustajansa ja työntekijän välillä, on pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijän tai työpaikan asianomaisen luottamusmiehen kanssa. Ellei yksimielisyyteen päästä, on asia siirrettävä liittojen ratkaistavaksi. Tällöin on, elleivät liitot pidä sitä tarpeettomana, työpaikalla laadittava asiasta muistio, josta ilmenee erimielisyyttä aiheuttanut asia sekä molempien osapuolien siihen omaksuma kanta. Muistion allekirjoittavat molemmat osapuolet ja on siitä annettava kappale kummallekin allekirjoittajaliitolle, joiden on käsiteltävä asia STK:n ja SAK:n välisen yleissopimuksen 1 kohdan määräysten mukaisesti.

2. Tästä sopimuksesta aiheutuvat erimielisyydet, joista sopimuspuolten kesken edellä 1 kohdassa mainittua menettelyä noudattaen ei ole päästy yksimielisyyteen ja jotka työtuomioistuimesta annetun lain mukaan kuuluvat työtuomioistuimessa käsiteltäviin tapauksiin, jätetään työtuomioistuimen ratkaistavaksi sanotun lain säätämässä laajuudessa ja järjestyksessä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimukseen liittyvässä urakkahinnoittelussa sanotaan muun muassa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

1 § YHTEISET MÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Momentti 2.

PUTKIASENNUSTA, PUTKIJOHTOJA SEKA ASENNUSLAITTEITA KOSKE VAT YLEISET MÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kohta 4. Sairaalarakennukset ja laboratorio osastot

Sairaaloissa ja laboratorio-osastojen saniteettiteknillisiä sekä kaasujohtoja varten tehtäviä putkistoja, laitteita ja kojeita hinnoiteltaessa kerrotaan yksikköarvot 1,20:llä.

Huomautus: Korotus ei koske koulurakennusten laboratoriotöitä lukuunottamatta yliopistojen, korkeakoulujen ja teknillisten oppilaitosten laboratorio-osastoja.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kun urakkahinnoittelusta asianosaisliittojen kesken sovittaessa oli päädytty 20 %:n korotukseen puheena olevista laboratorio-osastojen putkiasennustöistä, oli edellytetty kaikkien putkitöiden, lämpöjohtoja lukuunottamatta, kuuluvan korotuksen piiriin. Juuri tästä syystä korotus oli jäänyt pienemmäksi kuin esikuvana olleen ns. ruotsalaishinnoittelun vastaava korotusprosentti, joka oli 35. Uudessa 11.5.1971 voimaan tulleessa hinnoittelussa korotetut työt oli sitten eroteltu samoin kuin ruotsalaisessa hinnoittelussa. Urakkahinnoittelun sanamuodonkin mukaan oli selvää, että työnantaja riidanalaisessa tapauksessa, kysymyksen ollessa teknillisen korkeakoulun laboratoriosta, oli velvollinen maksamaan korotetun palkan asentajille. Eräässä toisessa tähän verrattavassa tapauksessa oli liittojen välillä päädytty sellaiseen ratkaisuun, että laboratoriolisä oli maksettava.

Näillä perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on, todeten ettei putkitusten luonne saniteettiteknillisinä laitteina ollut kiistanalainen, vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että teknillisen korkeakoulun laivanrakennus- ja vesirakennuslaboratorion kysymyksessä olevassa uudisrakennuksessa asennettavien saniteettiteknillisten ja kaasujohtojen putkistojen asentamisessa on noudatettava putkialan urakkahinnoittelun 1 §:n 2 momentin 4 kohtaa, jonka mukaan siis työnantaja on velvollinen korottamaan urakkatöiden yksikköhintoja 20 %:lla. Lisäksi Rakennustyöläisen Liitto on vaatinut yhtiön tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta ja Putkijohtotyönantajainliiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Kanteeseen vastatessaan Putkijohtotyönantajainliitto sekä Aktiebolaget Vatten och Värme - Vesi ja Lämpö Osakeyhtiö ovat lausuneet, että putkialan urakkahinnoittelun laboratoriolisää koskevien määräysten esikuvana nykyistä urakkahinnoittelua tehtäessä oli ollut vastaava ruotsalainen hinnoittelu niin vuonna 1966 kuin myös vuonna 1971, jolloin sairaala- ja laboratoriolisämääräykset tulivat yhdenmukaisiksi vastaavien ruotsalaisten määräysten kanssa. Laboratoriolisän maksamista ei kuitenkaan voitu perustella sillä, että korotusprosentti oli alhaisempi kuin Ruotsin urakkahinnoittelun vastaava korotusprosentti.

Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa ei siis ollut mitään perusteita laboratoriolisän maksamiselle. Asennustyössä ei kuvatuin tavoin ollut ollut mitään sairaaloille ja laboratorioille ominaisia haittatekijöitä, vaan asennustyön haitta oli johtunut lähinnä siitä, että hitsattavat putket olivat suurikokoisia ja ruostumattomasta teräksestä valmistettuja. Nämä haitat taas oli otettu huomioon sopimalla urakkasopimuksissa hitsauksesta maksettavaksi normaalit hinnat kaksinkertaisina. Nyt voimassa olevassa työehtosopimuksessa ruostumattoman putken hitsaus oli hinnoiteltu työ, ja korotus normaaleihin hitsaustöihin oli vain 50 %. Tämäkin osoitti, että kysymyksessä olevan asennustyön haitat oli otettu huomioon riittävästi. Putkijohtotyönantajainliitto on todennut vielä, että viime kädessä työtuomioistuimen ratkaistava oli kysymys siitä, mikä urakkahinnoittelun mukaan on saniteettiteknillinen laite, ja vaatinut sanotuilla perusteilla kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Työtuomioistuin on käsitellyt jutun; ja koska työehtosopimuksen 24 §:n mukaan kaikista työnantajan ja työntekijän välisistä erimielisyyksistä on pyrittävä sovintoon neuvottelemalla ensin paikallisesti ja sitten asianosaisliittojen kesken, mutta työtuomioistuimelle ei ole selvitetty, että sopijapuolten välillä olisi neuvoteltu kanteessa väitetystä työehtosopimuksen tieten rikkomisesta, eikä kysymystä siitä, onko Putkijohtotyönantajainliitto laiminlyönyt sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvan valvontavelvollisuuden, voida ratkaista tutkimatta, onko yhtiö syyllistynyt työehtosopimuksen määräysten rikkomiseen, työtuomioistuin harkitsee oikeaksi työtuomioistuimesta annetun lain 10 §:n nojalla jättää kanteen tutkimatta siltä osin kuin se koskee väitettyä työehtosopimuksen tieten rikkomista ja valvontavelvollisuuden laiminlyömistä.

Tutkiessaan jutun esitetyn vahvistusvaatimuksen osalta työtuomioistuin toteaa asianosaisliittojen olevan yhtä mieltä siitä, ettei riidanalaista korotuskerrointa sovelleta pelkästään sillä perusteella, että kysymyksessä olevaa rakennusta tai laitosta nimitetään laboratorioksi, vaan rakennuksen tai laitoksen laboratorio-ominaisuuden tulee ilmetä myös siihen tehtävissä putkitöissä. Erimielisyys koskee sitä, millä tavoin tämän ilmenemisen tulee tapahtua. Putkijohtotyönantajainliiton mielestä tulee putkityön olla verrattavissa lääketieteellisiä ja kemiallisia laboratorioita varten tehtävään putkityöhön, kun taas Rakennustyöläisten Liiton mielestä riittää, sen mukaan kuin liiton kannanotoista voidaan päätellä, että suoritettavaan tutkimus- ja kokeilutyöhön tarvitaan putkistoja ja niihin kuuluvia laitteita, jotka poikkeavat normaaleihin asunto- tms. rakennuksiin tulevista.

Urakkahinnoittelun kysymyksessä olevan kohdan sanamuoto ei osoita kohdan soveltamisalaa niin ahtaaksi kuin Putkijohtotyönantajainliitto on esittänyt. Työtuomioistuimelle kohdan syntyvaiheista esitetty selvitys ei työtuomioistuimen mielestä myöskään anna aihetta näin ahtaaseen tulkintaan. Työtuomioistuin katsookin soveltamisalan edellä sanottua ainakin jonkin verran laajemmaksi.

Asianosaiset eivät ole tässä jutussa esittäneet täysin yksityiskohtaista selvitystä kysymyksessä olevasta putkityöstä. Vastaajaliiton esittämistä LVI-työselityksestä ja valokuvista sekä muusta jutussa esitetystä selvityksestä voidaan kuitenkin todeta, että laivanrakennuslaboratorioon kuuluu kaksi koeallasta ja vesirakennuslaboratorioon kouruhalli ja mallihalli. Kaikkiin näihin saadaan vesi pumppujen avulla kahdesta säiliöstä (ala- ja syväsäiliöstä), joihin vesi myös palautetaan; vesirakennuslaboratoriossa on käytön aikana jatkuva veden kiertokulku säiliöstä halliin ja takaisin. Veden virtaus ja vaihtuminen voidaan putkien ja pumppujen suurten dimensioiden avulla saada varsin nopeaksi. Näillä perusteilla ja tarkemman selvityksen puuttuessa työtuomioistuin katsoo, ettei kysymyksessä olevaa veden käsittely- ja kierrätyslaitteistoa voida pitää tavanomaiseen uima-allaslaitteistoon verrattavana.

Edellä sanotusta ilmenevillä perusteilla ja ottaen huomioon myös putkiasennustyön teknisestä laadusta esitetyn selvityksen työtuomioistuin katsoo, että teknillisen korkeakoulun laivanrakennus- ja vesirakennuslaboratoriota varten tehty putkiasennustyö on ollut sillä tavoin erikoislaatuista kuin urakkahinnoittelun 1 §:n 2 momentin 4 kohdan soveltamiseksi vaaditaan, ja harkitsee sen vuoksi oikeaksi kanteen sen tutkitulta osin siten hyväksyen vahvistaa, että sanotun laboratorion saniteettiteknillisten ja kaasujohtojen putkistojen asentamisessa on urakkahinnoittelun yksikköarvot hinnoittelun mainitun kohdan mukaisesti korotettava 20 prosentilla.

Jutussa esitetyistä kannanotoista päätellen ovat asianosaisliitot eri mieltä myös siitä, onko kysymyksessä olevan laitoksen paineilmalaitteistoa putkistoineen pidettävä kaasujohtoina urakkahinnoittelun 1 §:n 2 momentin 4 kohdan mielessä. Mitään vaatimuksia tässä kohden ei työtuomioistuimelle ole kuitenkaan esitetty. Työtuomioistuin toteaa, ettei jutussa ajettuun kanteeseen annettu tuomio sisällä ratkaisua kysymykseen, mitkä putkiasennustyöt kuuluvat laitoksen saniteettiteknillisiin ja kaasujohtoihin, joiden osalta hinnoittelun yksikköarvot on tämän tuomion mukaan korotettava 20 %:lla.

Jutun näin päättyessä ja sen laatuun nähden saavat asianosaiset puolin ja toisin itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Lappalainen, Svartström, Uoti, Hyppönen ja Lankinen.

Tuomio oli yksimielinen.