Legislator Case Law & Legislation
TT:1973-35 AI generated

Labor court dismissed union claim against employer and union for collective agreement breach regarding piece-rate pay adjustments.

Case Number TT:1973-35
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Partially Allowed

Legislator summary

AI generated

The labor court dismissed the union's claim against the employer and the industry union for violating a collective agreement on piece-rate pay. The employer argued that a change in pricing was due to workers intentionally slowing production, not a methodological shift requiring new rates. Consequently, the court found no breach by the employer and insufficient evidence of the union's supervisory duty failure.

Legislator headnote

AI generated

Section 7 of the Collective Agreements Act; where a piece-rate adjustment stems from voluntary worker slowdowns rather than operational method changes, the employer is not liable for breach, and the union's supervisory duty is not established without proof of knowledge.

Keywords

AI generated
collective agreement breach piece-rate pay adjustment worker productivity slowdown union supervisory duty labor court dismissal

Cited Legislation

AI generated
Section 7 of the Collective Agreements Act
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Kieltäytyessään työnmittauksesta, jossa olisi selvitetty, oliko viilunpaikkaajien työssä tapahtunut työehtosopimuksessa tarkoitettu menetelmänmuutos, työnantaja oli tietensä rikkonut työehtosopimusta. Kun viilunpaikkaajat itse työtä tahallisesti hidastamalla olivat olennaiselta osalta olleet syypäitä työsaavutusten alenemiseen, ei työnantaja poistamalla heiltä ohjetuntipalkkatakuun ollut rikkonut tietensä työehtosopimusta.

Samalla kun työnantaja tuomittu työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta hyvityssakkoon, kanne hylätty työnantajaliiton osalta näyttämättömänä.

Asianosaiset: Puuliitto r.y. Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliitto r.y. ja Saastamoinen Yhtymä Oy

RATKAISU

Puuliiton ja erään toisen liiton sekä toiselta puolen Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliiton kesken 17.4.1972 tehdyssä mekaanisen puunjalostusteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

PALKKAUSMÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

13 § Ohjetuntipalkat

1. Kahdeksantoista vuotta täyttäneiden työntekijäin ohjetuntipalkat ovat seuraavat:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

14 § Suorituspalkat

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3. Voimassaolevat jatkuvat urakkahinnoittelut ovat voimassa 4. kohdassa mainittua tapausta lukuunottamatta sopimuskauden loppuun.

Urakkatyötä tehtäessä on 13 §:n 1. tai 2. kohdassa mainittu ohjetuntipalkka taattu.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4. Työ- ja tuotantomenetelmien muuttuessa suoritetaan uudelleenhinnoittelu. Menetelmämuutokseksi katsotaan koneissa, laitteissa tai muissa työvälineissä, raaka-aineissa tai työolosuhteissa tai järjestelyissä tapahtuneet sellaiset pysyväisluontoiset muutokset, joilla on ko. hinnoittelun piirissä työskentelevien työntekijäin työmäärään tai -saavutukseen huomattavampaa muuttavaa vaikutusta, verrattuna siihen tilanteeseen, jossa entisestä hinnoittelusta on sovittu.

Neuvottelut ja sopiminen hinnoittelun muutoksesta suoritetaan kuten kohdassa 2 on määrätty. Mikäli syntyy erimielisyyttä siitä, onko edellä tarkoitettu menetelmämuutos tapahtunut, jatketaan työtä entisellä palkkaperusteella siihen saakka, kunnes osapuolten hyväksymällä työnmittauksella on todettu mahdollinen menetelmän muuttuminen.

5. Jos voimassaolevia jatkuvia urakkahintoja joko työnantajan tai työntekijäin aloitteesta halutaan muuttaa jostain muusta kuin edellä 4. kohdassa mainitusta syystä, voidaan se tehdä ao. työnantajan ja ko. työntekijäin välisellä sopimuksella. Ellei asianomaisten välillä päästä uudesta urakkahinnoittelusta yksimielisyyteen, jatkuu työ entisillä perusteilla ja kysymys siirretään liittojen käsiteltäväksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

7. Ennenkuin urakkatyön hinnoittelusta syntynyt erimielisyys on käsitelty tämän sopimuksen 29 §:ssä mainitulla tavalla, älköön kysymyksen johdosta ryhdyttäkö työtaistelutoimenpiteisiin toisen sopimuspuolen painostamiseksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Näillä perusteilla Puuliitto on vaatinut Saastamoinen Yhtymä Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta ja Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliiton valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä Jutun suullisessa käsittelyssä Puuliitto on luopunut haastehakemuksessa esittämästään vaatimuksesta, että Saastamoinen Yhtymä Oy velvoitettaisiin suorittamaan kysymyksessä oleville työntekijöille maksetun palkan ja työehtosopimuksen mukaisen ohjetuntipalkan erotus.

Tariffin palkkaperusteissa oli edellä sanotuin tavoin 28.8.1972 toteutettu sellainen muutos, että sen jälkeen maksettiin vain todella paikatuista viiluista eikä enää kaikista viilunpaikkauspöydän kautta menneistä levyistä. Tällöin oli yksikköhintoja nostettu, jotta paikkaajien ansiot eivät olisi laskeneet. Uudesta hinnoittelusta sopiminen ei näin ollen ollut johtunut työ- ja tuotantomenetelmissä tapahtuneista muutoksista, vaan kysymys oli ollut yksinomaan palkkaperusteiden muuttamisesta.

Viilunpaikkaajien työsaavutukset tunnissa olivat 1.1.-30.9.1972 olleet seuraavat: 1.1.-28.2. välisenä aikana 63,8 levyä, 1.3.-30.3. välisenä aikana 34,9 levyä, 1.5.-15.7. välisenä aikana 42,8 levyä, 18.7.-15.8. välisenä aikana 46,2 levyä ja 16.8.-27.8. välisenä aikana 30 levyä sekä 28.8.-30.9. välisenä aikana 48 levyä tunnissa. Huhtikuussa, jolloin palkka oli maksettu ohjetuntipalkan mukaan, ei työsaavutuksia ollut kirjattu. 28.8. alkaen lukuun sisältyvät vain todella paikatut levyt.

Kun siis viilunpaikkaajien ansioiden aleneminen maaliskuun alusta 1972 alkaen seuranneen elokuun 27 päivään saakka ei ollut johtunut työ- ja tuotantomenetelmissä tapahtuneista muutoksista vaan työvauhdin voimakkaasta jarruttamisesta, ei työnantaja ollut velvollinen maksamaan työntekijöille ohjetuntipalkkaa. Työnmittauksella ei myöskään olisi saavutettu mitään tulosta, koskei viilujen reikälukua ollut aikaisemmin tarkkailtu, joten ei olisi ollut olemassa mitään vertailukohdetta. Kun siis Saastamoinen Yhtymä Oy ei.ollut rikkonut työehtosopimusta eikä Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan, ovat ne vaatineet kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Asiassa ei ole selvitetty, että Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliitto olisi ollut tietoinen siitä, että työnantaja on asian ollessa ajankohtainen kieltäytynyt työnmittauksesta ja että liitto näin ollen olisi voinutkaan ryhtyä toimenpiteisiin asiassa. Näin ollen ja ottaen huomioon edellä ohjetuntipalkkatakuusta lausutun työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliitto olisi laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, hyläten kanteen Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliittoa vastaan kokonaan ja Saastamoinen Yhtymä Oy:tä vastaan enemmälti, työehtosopimuslain 7 §:n nojalla tuomita Saastamoinen Yhtymä Oy:n työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta maksamaan Puuliitolle hyvityssakkoa 800 markkaa ja korvaamaan Puuliiton oikeudenkäyntikulut 600 markalla. Jutun laatuun nähden saa Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliitto kärsiä itse juttukulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Järvenpää, Aranto, Vihma, Sirkiä, Hyppönen, Kaski ja Lankinen.

Tuomio oli yksimielinen.