Legislator Case Law & Legislation
TT:1973-23 AI generated

Labor court dismisses union claim that overtime pay must be added to base salary due to failed collective bargaining. The court ruled the case was inadmissible because negotiations were not conducted for the specific employer. The union failed to prove a dispute existed for the broader group. The court held that without proper negotiation, the claim cannot be adjudicated. The union bears the litigation costs. The decision emphasizes procedural requirements for collective bargaining disputes.

Case Number TT:1973-23
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The labor court dismissed the union's claim that overtime pay must be added to the base salary for pharmacists' delivery drivers. The union argued that the collective agreement's application guidelines required adding such non-agreed bonuses to the base wage, but the employer contended the matter was already settled by a previous ruling. The court decided the case was inadmissible because the union failed to demonstrate that collective negotiations had been conducted for the specific employer in question. Consequently, the court ruled that the union must bear the litigation costs as the dispute did not meet the procedural prerequisites for judicial review.

Legislator headnote

AI generated

Section 10 of the Act on the Labour Court; A claim for wage adjustment based on collective agreement application guidelines is inadmissible if collective negotiations were not conducted for the specific employer, as the union bears the cost of litigation.

Keywords

AI generated
collective bargaining labor court admissibility wage adjustment overtime pay inclusion failed negotiations union liability application guidelines

Cited Legislation

AI generated
Section 10 of the Act on the Labour Court
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Automiehille työehtosopimuksen perusteella kuuluvan peruspalkan ja muiden palkkaukseen liittyvien etuuksien katsottu muodostavan yhden kokonaisuuden arvosteltaessa, mikä oli autonkuljettajan henkilökohtainen palkka kun työehtosopimuksen soveltamisohjeisiin oli otettu määräys siitä periaatteesta, ettei kenenkään autonkuljettajan henkilökohtainen palkka alene. Määräystä ei kuitenkaan missään ollut siitä, että ennakonpidätyksen muuttuminen olisi otettava huomioon automiesten palkkausta määrättäessä. Näyttämättä oli jäänyt, että sopimuksella olisi vastoin soveltamisohjeiden määräystä ruoka- ja päivärahan lisäämisestä sellaisenaan varsinaiseen palkkaan tarkoitettu ennakonpidätyksen huomioon ottamista.

Yhtiössä kuukausieränä maksettua ylityökorvausta ei ollut pidettävä sellaisena erityisenä automiessopimukseen perustumattomana lisänä, joka soveltamisohjeiden perusteella olisi ollut lisättävä varsinaiseen palkkaan.

Kanne jätetty tutkimatta siltä osin kuin asiasta ei ollut neuvoteltu.

Asianosaiset: Suomen Liikeväen Liitto r.y. Liiketyönantajain Keskusliitto r.y.

RATKAISU

Asianosaisliittojen edustajien allekirjoittamassa 28.9.1970 päivätyssä automiesten työehtosopimusta koskevassa pöytäkirjassa on muun ohessa seuraavat kohdat:

1 §

Sovittiin, että Liiketyönantajain Keskusliiton jäsenten palveluksessa kauppaliikkeiden ja toimistojen työoloista annetun lain soveltamispiirissä työskenteleviin Suomen Liikeväen Liittoon kuuluviin automiehiin sovelletaan Liiketyönantajain Keskusliiton tammikuun 14 päivänä 1970 mm. Suomen Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton kanssa tekemän automiehiä koskevan työehtosopimus I:n määräyksiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3 §

Sovittiin, että Liiketyönantajain Keskusliitto antaa asiasta, Suomen Liikeväen Liiton kanssa neuvoteltuaan, edellä sanotun työehtosopimuksen soveltamista koskevat ohjeet jäsenistöönsä kuuluville apteekkitukkutavarakauppaa harjoittaville elinkeinonharjoittajille ja valvoo annettujen ohjeiden noudattamista.

4 §

Sovittiin, että sopijapuolet asettavat keskuudestaan toimikunnan, jonka tehtävänä on tutkia ja selvittää, poikkeaako ja missä määrin apteekkitukkutavarakaupan automiesten työ vaativuutensa ja vastuullisuutensa takia kaupan muitten automiesten työstä sekä missä määrin automiesten palkkaus rakentuu urakkatyön teettämisen pohjalle ja mitä seikkoja tällöin on otettu huomioon järjestelmästä sovittaessa. Toimikunnan tulee aloittaa työnsä välittömästi ja saattaa päätökseen mahdollisimman joutuisasti ja viimeistään lokakuun 31 päivään 1970 mennessä.

5 §

Tällä työehtosopimuspöytäkirjalla on sama voima ja velvoittavuus kuin 1 §:ssä sanotulla työehtosopimuksella.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Sanotun pöytäkirjan 1 §:ssä tarkoitetussa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5 § Aikapalkka

1. Täysin työkykyisille 18 vuotta täyttäneille automiehille maksetaan tämän sopimuksen liitteinä olevien palkkataulukoiden sekä jäljempänä seuraavien määräysten mukainen palkka.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

7 § Työaika, yli- ja sunnuntaityökorvaus

1. Työaika sekä yli- ja sunnuntaityökorvaukset määräytyvät kauppaliikkeiden ja toimistojen työoloista annetun lain mukaan.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

9 § Ruoka- ja päiväraha

1. Jos työntekijä on työnsä vuoksi estynyt peräkkäin yli 12 tuntia aterioimasta kotipaikkakunnallaan, eikä työnantaja järjestä hänelle vapaata ateriaa, hänelle suoritetaan 10 markkaa ruokarahaa vuorokaudessa.

2. Jos työntekijä joutuu yöpymään vieraalla paikkakunnalla, eikä työnantaja ole järjestänyt hänelle maksutonta asuntoa ja ruokaa, hänelle suoritetaan 18 markkaa päivärahaa vuorokaudessa. Jos työnantaja hankkii asunnon ja ruoan, ei päivärahaa makseta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

21 § Erimielisyyksien ratkaiseminen

Tämän sopimuksen tulkintaa tai rikkomista koskevista erimielisyyksistä on ensin neuvoteltava työnantajan ja työntekijäin luottamusmiehen kesken ja ellei tässä sovintoa synny, asianomaisten järjestöjen kesken. Jollei yksimielisyyteen näin päästä, voi kumpikin riitapuoli saattaa asian työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Alussa mainitun työehtosopimuspöytäkirjan liitteeksi otetussa valtakunnansovittelija Erkki Sunilan 15.9.1970 päivätyssä sovintoehdotuksessa sanotaan muun muassa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

II Työehtosopimuspöytäkirjan soveltamisohjeet

Huomioon ottaen apteekkitukkutavarakaupan automiesten erityiset työolosuhteet ehdotan, että Liiketyönantajain Keskusliitto r.y., edellä mainitun työehtosopimuspöytäkirjan 3 §:n mukaisesti, antaa seuraavat automiehiä koskevan työehtosopimus I:n soveltamisohjeet:

"Palkkaus

1. Automiesten palkkaus määräytyy edellä sanotun työehtosopimuksen palkkataulukon ja sopimuksen 5 §:n sisältämien palkkaukseen vaikuttavien erityismääräysten mukaan.

2. Jos yrityksessä on noudatettu järjestelmää, jonka perusteella on varsinaisen palkkauksen lisäksi maksettu erityistä kiinteätä ruoka- tai päivärahaa huolimatta siitä, että automiessopimuksen 9 §:n määräykset eivät ole sitä edellyttäneet, lisätään tämä erityinen palkanlisä sellaisenaan varsinaiseen palkkaan, ja ruoka- ja päivärahajärjestelmässä siirrytään sopimuksen mukaiseen järjestelmään.

3. Jos yrityksessä on ollut käytännössä erityisiä automiessopimukseen perustumattomia lisiä, menetellään näiden lisien osalta vastaavasti, ja palkkarakenne pyritään jo ensi vaiheessa saamaan mahdollisimman lähelle työehtosopimuksen edellyttämää palkkarakennetta.

4. Jos automiehen voimassa oleva palkka on ollut tai edellä esitetyllä tavalla muodostuu niin korkeaksi, etteivät voimassa olevan työehtosopimuksen palkkamääräykset sitä kata, katsotaan ylimenevä osa automiehen henkilökohtaiseksi erityiseksi palkanlisäksi. Periaatteena on pidettävä sitä, ettei kenenkään palveluksessa olevan automiehen henkilökohtainen palkka työehtosopimuspöytäkirjan tekemisen vuoksi alene. Näin muodostunut palkka on myös perustana lain mukaisia korotuksia laskettaessa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Samoin työehtosopimuspöytäkirjan liitteeksi otetussa asianosaisliittojen välillä tehdyssä sopimuksessa on muun muassa seuraavat kohdat:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Apteekkitukkutavarakaupan automiehiä koskevan 21.9.1970 klo 19.00 alkaneen työseisauksen lopettamiseksi ovat allekirjoittaneet liitot tehneet seuraavan

Sopimuksen:

Suomen Liikeväen Liitto r.y:n ja Liiketyönantajain Keskusliitto r.y:n väliset työehtosopimussuhteet järjestetään siltä pohjalta kuin valtakunnansovittelijan 15.9.1970 päivätyssä sovintoehdotuksessa ja sitä täydentävässä 19.9.1970 päivätyssä muistiossa on sanottu.

2 §

Samalla on sovittu seuraavista seikoista:

1. Automiesten nykyinen palkkataso pysytetään,

2. Jos sovintoehdotuksessa ja muistiossa mainittu toimikunta havaitsee virheellisyyksiä, ne oikaistaan sekä

3. Jos hyvän miehen lisää ei ole maksettu sopimuksen hengen mukaisesti, virheet oikaistaan. Hyvän miehen lisää koskevia määräyksiä on sovellettava myöskin yrityskohtaisesti.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Apteekkitukkutavarakaupoissa on edelleen maksettu autonkuljettajille kuukausittain ylityökorvauksen nimellä kiinteää lisäpalkkaa. Laki kauppaliikkeiden ja toimistojen työoloista ei tunne tällaista ylityökorvauksen maksutapaa eikä se ole myöskään automiesten työehtosopimuksen mukainen. Näin ollen tämä lisäpalkka on soveltamisohjeiden 3 kohdan tarkoittama automiessopimukseen perustumaton palkanlisä, jonka suhteen on meneteltävä soveltamisohjeiden määräämällä tavalla eli lisättävä se varsinaiseen palkkaan.

Kun näistä kysymyksistä ei ollut päästy asianosaisliittojen välillä yksimielisyyteen, oli asia Suomen Liikeväen Liiton kanteen johdosta ollut työtuomioistuimen käsiteltävänä. Työtuomioistuin oli kuitenkin 26.5.1971 julistamallaan tuomiolla n:o 21 jättänyt kanteen tutkimatta, koskei asiasta ollut työehtosopimuksen edellyttämin tavoin neuvoteltu. Tämän jälkeen oli edelleen käyty liittojen välillä neuvotteluja pääsemättä yksimielisyyteen. Neuvotteluja oli käyty myös keskusliittotasolla Liiketyönantajain Keskusliiton ja Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto r.y:n välillä ratkaisuun pääsemättä.

Näillä perusteilla Suomen Liikeväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan ensinnäkin valtakunnansovittelija Sunilan sovintoehdotuksen II osan 4 kohdan ja työnseisauksen lopettamissopimuksen 2 §:n 1 kohdan tarkoittavan, että apteekkitukkutavarakaupan autonkuljettajille maksettavan palkan määrä ei saa alentua soveltamisohjeiden 2 kohdan tarkoittamien toimenpiteiden vuoksi, ja toiseksi, että kiinteän ylityökorvauksen nimellä maksettu lisäpalkka on automiessopimukseen perustumaton lisä, jonka suhteen on meneteltävä niin kuin soveltamisohjeiden 2 ja 3 kohdassa määrätään.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Työtuomioistuin on käsitellyt jutun; ja koska kanteessa tarkoitetusta erimielisyydestä on käyty työehtosopimuksen edellyttämät neuvottelut vain Tamro Oy:n automiehiä koskevalta osalta eikä Suomen Liikeväen Liitto ole väittänyt edes pyytäneensä neuvotteluja käytäväksi laajemmalti, työtuomioistuin jättää työtuomioistuimesta annetun lain 10 §:n nojalla kanteen muilta osin tutkimatta.

Asian laatuun nähden saavat asianosaiset itse kärsiä juttukulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Hallenberg, Svartström, Tiitola, Sierla. Kaski, Lankinen ja Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.