Legislator Case Law & Legislation
TT:1973-14 AI generated

Labor court orders union and union section to pay fines for violating work peace obligations and failing to stop strikes.

Case Number TT:1973-14
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Allowed / Granted

Legislator summary

AI generated

The labor court ruled that both the union section and the national union must pay compensation fines to the employers' association. The court found that union representatives participated in a strike regarding job evaluation disputes instead of attempting to stop it, and failed to take necessary measures to restore work peace. Consequently, the court applied the Labor Court Act to impose specific monetary penalties for the breach of work peace duties and the failure to fulfill supervisory responsibilities.

Legislator headnote

AI generated

Section 8, 9 and 10 of the Labor Court Act; the court established that union representatives who participate in strikes instead of preventing them, and unions that fail to restore work peace in a timely manner, are liable for compensation fines.

Keywords

AI generated
labor court fines work peace obligations union strike liability supervisory duties compensation penalties

Cited Legislation

AI generated
Section 8 of the Labor Court Act
Section 9 of the Labor Court Act
Section 10 of the Labor Court Act
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Istumalakkojen aiheena oli ollut urakkahinnoittelijan siirtäminen toisiin tehtäviin, ja työtaistelu oli siten kohdistunut yleissopimuksen määräyksiin työn johtamisesta. Ammattiosaston työpaikalle asettamat kaksi luottamusmiestä olivat ottaneet osaa työtaisteluun sen sijaan, että olisivat pyrkineet sen estämiseen ja lopettamiseen. Ammattiosasto, joka vastasi myös pääluottamusmiehen laiminlyönnistä ja siitä, ettei osaston toimesta työtaistelun jatkuessa ollut ryhdytty tarvittaviin toimenpiteisiin, tuomittu hyvityssakkoon.

Työntekijäliitto, jonka toimesta ei ollut pyritty työtaistelun kestoajan huomioon ottaen riittävän ajoissa ja tehokkaasti työrauhan palauttamiseen ja ammattiosaston saamiseen huolehtimaan velvollisuuksistaan, tuomittu myös hyvityssakkoon.

Asianosaiset: Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Metallityöväen Liitto r.y.

RATKAISU

Asianosaisliittojen välillä 30.3.1972 tehdyssä työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 § Yleissopimuksen noudattaminen

Keskusjärjestöjen 15.5.1946 tekemä yleissopimus siihen liittyvine selvennyksineen ja sovellutusohjeineen sitoo sopimuspuolia ja niiden jäseniä.

Yleissopimus ja sitä koskeva täydennyspöytäkirja on liitetty tähän työehtosopimukseen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

II TYÖPALKAT

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

7 § Suorituspalkka

Mom. 1. Mikäli työn laatu sen sallii ja jos se teknillisesti on mahdollista on työntekijälle varattava tilaisuus suorittaa työtä suorituspalkalla. Suorituspalkkatyön hinnoittelun on perustuttava 5 §:n 5 momentin mukaisiin työn vaativuuteen perustuviin palkkoihin.

Urakkatyössä on hinnoittelun oltava sellainen, että työntekijän urakka-ansio nousee normaalilla urakkatyövauhdilla 20 % hinnoitteluperustetta eli työn vaativuuteen perustuvaa palkkaa korkeammaksi ja kasvaa työsuorituksen tai työtehon lisääntyessä vähintään samassa suhteessa.

Töissä, joissa edellisen kappaleen mukainen suora urakointi tuottaa vaikeuksia, sovitaan muiden suorituspalkkojen käytöstä työnantajan ja työntekijän välillä ja noudatetaan niiden suhteen soveltuvin osin tämän pykälän määräyksiä.

Mom. 2. Sellaisesta urakkatyöstä, jota varten kiinteää työhinnoittelua ei ole laadittu, sovitaan työnantajan ja sen työntekijän tai niiden työntekijöiden välillä, joille urakkatyötä tarjotaan, mikäli mahdollista jo ennen työn alkamista, urakkahinta, josta työntekijälle on annettava todiste, mistä ilmenee, mitkä työt ja yksikkömäärät sisältyvät sovittuun urakkaan sekä välttämättömiä tietoja urakkahinnan laskemisen perusteista. Urakoitaessa on pyrittävä siihen, että työt jaetaan tarkoituksenmukaisiin ja riittävän lyhyihin urakoihin. Ellei työntekijä suostu ottamaan hänelle tarjottua urakkaa, tehdään työ aikatyönä, josta maksetaan työntekijälle hänen perustuntipalkkaansa vastaava palkka.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

VII ERINÄISET MÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

28 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Mom. 3. Tämä työehtosopimus sitoo allekirjoittaneita liittoja ja niiden alayhdistyksiä sekä työnantajia ja työntekijöitä, jotka ovat tai sopimuksen voimassaoloaikana ovat olleet näiden yhdistysten jäseniä.

Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimuksen 2 §:ssä tarkoitetussa yleissopimuksessa sanotaan muun muassa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5. kohta:

Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä ja määrätä työn johtamisesta. Jos se järjestö, johon työntekijä kuuluu, katsoo, että työntekijän toiminta ammattiyhdistyksessä on välittömästi antanut aiheen työntekijän erottamiseen, voidaan erottaminen alistaa keskusliittojen yhteisesti valitseman elimen tutkittavaksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Metallityöväen Liitto ja Teljän Metallityöväen ammattiosasto olivat kerrotussa tilanteessa laiminlyöneet työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen nojalla kuuluvat velvollisuudet. Ammattiosasto oli sallinut sitä työpaikalla edustavan pääluottamusmies Mäkelän esittää työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia ja luottamusmiesten Leppäsen ja Ketomäen osallistua selvästi työtaistelutoimenpiteiksi katsottaviin lakkoihin. Ammattiosasto oli myötävaikuttanut työtaisteluun ja liitto sallinut sen, kummankaan ryhtymättä toimenpiteisiin työtaistelun lopettamiseksi tai sen tuomitsemiseksi. Näillä perusteilla Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Metallityöväen Liiton ja Teljän Metallityöväen ammattiosaston tuomitsemisesta hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Teljän Metallityöväen ammattiosasto, jonka jäsenmääräksi on ilmoitettu noin 800 henkeä, on ollut jutussa kuultavana.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä käyneen selville, että Rauma-Repola Oy:n Porin tehtaiden koneistusosaston työntekijät ovat Teljän Metallityöväen ammattiosaston asettaman pääluottamusmies Kalevi Mäkelän välityksellä 31.8.1972 esittäneet työnantajan edustajalle vaatimuksen sairastuneen urakkahinnoittelijan tilalle 28.8.1972 määrätyn urakkahinnoittelijan siirtämisestä toisiin tehtäviin. Kun vaatimukseen ei ole suostuttu, ovat työntekijät vaatimuksensa tukemiseksi toimeenpanneet 31.8.1972 alkaen kanteessa selostetut istumalakot, jotka ovat jatkuneet miltei päivittäin syyskuun loppuun saakka ja vielä 9.10., 13.10. ja 20.10.1972. Lakkojen aiheena ovat loppuun saakka olleet urakkahinnoittelijaa koskevat kysymykset, ja työtaistelu on siten kohdistunut työehtosopimuksen 2 §:ssä mainitun keskusjärjestöjen välisen yleissopimuksen määräyksiin työn johtamisesta.

Sanotun ammattiosaston työpaikalle asettamat luottamusmiehet Toivo Leppänen ja Lasse Ketomäki, joiden menettelystä ammattiosasto vastaa, ovat ottaneet osaa työtaisteluun sen sijaan että olisivat pyrkineet sen estämiseen ja lopettamiseen. Työtaistelun alettua ammattiosaston edustajat, lähinnä pääluottamusmies ovat pyrkineet neuvottelemaan sanotun urakkahinnoittelijan toisiin tehtäviin siirtämisestä ja urakkahinnoitteluerimielisyyksistä. Samoin on pääluottamusmies heti ottanut yhteyttä Metallityöväen Liittoon. Sen sijaan ei pääluottamusmieskään ole ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin työtaistelun lopettamiseksi. Ammattiosaston on ilmoitettu pitäneen kokouksen 18.9.1972 ja siellä päätetyn, ettei työtaistelua hyväksytä. Vaikka työtaistelu siitä huolimatta on jatkunut, ei ammattiosaston toimesta ole ryhdytty tarvittaviin toimenpiteisiin. Vasta 5.10.1972 on ammattiosaston toimikunta pitänyt seuraavan kokouksen päättäen siitä, ettei asian johdosta saa esiintyä työtaistelua.

Metallityöväen Liiton toimesta ei ole pyritty työtaistelun kestoajan huomioon ottaen riittävän ajoissa ja tehokkaasti työrauhan palauttamiseen ja ammattiosaston saamiseen huolehtimaan velvollisuuksistaan. Liiton edustaja on tosin käydyissä keskusteluissa kehottanut ammattiosaston edustajia työtaistelun lopettamiseen. Liitto ei kuitenkaan ole työtaistelun jatkumisesta huolimatta lähettänyt edustajaansa paikalle ennen kuin lokakuussa, jolloin liiton edustajien saapuvilla ollessa pidetyn työntekijäin kokouksen päätöksen mukaisesti lakot ovat loppuneet.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Teljän Metallityöväen ammattiosaston maksamaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkona työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 4 500 markkaa ja Metallityöväen Liiton valvontavelvollisuuden rikkomisesta 4 000 markkaa. Metallityöväen Liitto ja Teljän Metallityöväen ammattiosasto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 600 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Järvenpää, Svartström, Aranto, Vihma, Hyppönen, Kaski ja Lankinen

Tuomio oli yksimielinen.