Labor court dismisses union strike claims but fines local branches for failing to uphold collective agreement peace clauses.

Ammattiosastot olivat ryhtyneet toimenpiteisiin lopettaakseen työtaistelun, joka kohdistui työehtosopimuksen määräyksiin työnantajan oikeudesta määrätä työn johtamisessa. Kun kuitenkin otettiin huomioon mm. työtaistelun pitkä kestoaika sekä se, että toisen ammattiosaston kokouksen yksimieliseen päätökseen lakon lopettamisesta oli osallistunut huomattava määrää tuotantolaitoksen työntekijöitä, jotka päätöksestä huolimatta olivat jatkaneet lakkoaan, ja että toinen ammattiosasto ei jäsentensä passiivisen suhtautumisen takia voinut järjestää lakon johdosta jäsenkokousta, olivat ammattiosastojen toimenpiteet jääneet riittämättömiksi. Ammattiosastot, jotka vastasivat myös toimihenkilöittensä osallistumisesta työtaisteluun, tuomittu hyvityssakkoon.

Näyttämättä sen sijaan oli jäänyt, että työntekijäliitot olisivat jättäneet täyttämättä niille työehtosopimukseen osallisina yhdistyksinä säädetyt velvollisuudet työrauhan ylläpitämiseksi.

Asianosaiset: Tekstiiliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto r.y. ja Suomen Tekstiililaitosmiesten Liitto r.y.

RATKAISU

Tekstiiliteollisuuden Työnantajaliiton sekä Tekstiili ja Vaatetustyöväen Liiton välillä 30.12.1970 tehdyssä työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

2 § Työrauhavelvoite

1. Tämä työehtosopimus sitoo allekirjoittaneita liittoja ja niiden alayhdistyksiä sekä työnantajia ja työntekijöitä, jotka ovat tai sopimuksen voimassaoloaikana ovat olleet näiden yhdistysten jäseniä.

2. Kaikki työtaistelutoimenpiteet, jotka kohdistuvat tähän työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen on kielletty. Liitot ja niiden alayhdistykset ovat sitäpaitsi velvolliset huolehtimaan siitä, että myöskin niiden jäseninä olevat yhdistykset, työnantajat ja työntekijät, joita sopimus koskee, välttävät tällaisia taistelutoimenpiteitä, eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 § Työhön ottaminen ja erottaminen

1. Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä ja määrätä työn johtamisesta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Vastaavat määräykset sisältyvät sanottujen liittojen välillä 15.4.1972 tehtyyn työehtosopimukseen.

Vastaavanlaiset määräykset sisältyvät myös Tekstiiliteollisuuden Työnantajaliiton sekä Suomen Tekstiililaitosmiesten Liiton kesken 31.1.1971 ja 7.4.1972 tehtyihin työehtosopimuksiin.

Kuten edellä olevasta selviää, Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto sekä Suomen Tekstiililaitosmiesten Liitto samoin kuin niiden alaiset sanotut ammattiosastot olivat selvästi laiminlyöneet velvollisuutensa aktiivisesti myötävaikuttaa 8.3. alkaneen työtaistelun lopettamiseksi. Ammattiosastojen työpaikalle nimittämät luottamusmiehet olivat itse esittäneet työehtosopimusten 4 §:n vastaisen erottamisvaatimuksen. Korostettava oli, että lakon pitkittyessäkään liitot taikka ammattiosastot eivät olleet voimistaneet toimenpiteitään, vaikka tätä oli niiltä vaadittu muun muassa Tekstiiliteollisuuden Työnantajaliiton kirjeellä 24.3. Näillä perusteilla Tekstiiliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut sanottujen yhdistysten tuomitsemista työehtosopimuslain 9 §:n nojalla laiminlyönneistään hyvityssakkoon.

Kanteeseen vastatessaan Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto on lausunut, että kantajan tarkoittamat palkkaneuvottelut Oy Kerilonin tuotantolaitoksella olivat olleet paikallisten osapuolten välisiä. Ensimmäisen kerran vastaajaliitto oli saanut tiedon tuotantolaitoksilla syntyneistä erimielisyyksistä kanteessa tarkoitetun sanomalehtiartikkelin johdosta pääluottamusmies Korvelta puhelimitse. Tällöin syntyneet demonstraatiolakot olivat olleet niin lyhyitä, ettei niihin ehditty tapahtumavaiheessa puuttua. Nämä työtaistelut, joissa ei ollut esitetty mitään vaatimuksia työnantajaa kohtaan, vaan jotka olivat lähinnä kohdistuneet kysymyksessä olevan artikkelin julkaisemiseen, eivät kuitenkaan olleet kohdistuneet työehtosopimukseen, eikä niiden johdosta kanteessa ollutkaan esitetty vaatimuksia.

Sanotusta selvisi, että työnantaja oli omalta osaltaan suuresti vaikuttanut kysymyksessä olevan työtaistelun syntymiseen. Sekä Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto että sen alainen ammattiosasto olivat sanotuin tavoin koko työtaistelun ajan todenneet työtaistelun työehtosopimuksen vastaisuuden, mutteivät tilanteen päästyä kärjistymään näinkin pitkään olleet onnistuneet rauhoittamaan työntekijöitä ennen kuin riidan syyt oli selvitetty. Luottamushenkilöt olivat itse työtä tehden pyrkineet mahdollisuuksiensa mukaan lakon selvittämiseen paikkakunnalla. Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liiton toiminta oli edellä selostetuin tavoin ollut erittäin aktiivista. Näillä perusteilla Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä sekä omalta osaltaan että Tornion Tekstiilityöväen ammattiosaston osalta.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Tornion Tekstiilityöväen ammattiosasto samoin kuin Suomen Tekstiililaitosmiesten Liiton Tornion osasto N:o 15 ovat olleet jutussa kuultavina.

Saatuaan tiedon työtaistelusta on Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto välittömästi lähettänyt edustajansa paikalle ja sen jälkeen vastineessa selostetuin tavoin neuvotteluin pyrkinyt tilanteen selvittämiseen. Samoin Suomen Tekstiililaitosmiesten Liitto on yhteydenpidolla työpaikalle, neuvotteluin ja myös lähettämällä edustajansa työpaikalle pyrkinyt lopettamaan työtaistelun. Nämä seikat ja paikalliset olosuhteet huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että liitot olisivat jättäneet täyttämättä ne velvollisuudet työrauhan ylläpitämiseksi, jotka niille työehtosopimukseen osallisina yhdistyksinä on säädetty.

Edellä olevan perusteella työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liittoa ja Suomen Tekstiililaitosmiesten Liittoa vastaan, mutta työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Tornion Tekstiilityöväen ammattiosaston ja Suomen Tekstiililaitosmiesten Liiton Tornion osasto n:o 15:n maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta Tekstiiliteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkona, edellisen 3000 markkaa ja jälkimmäisen 1000 markkaa ja yhteisvastuullisesti korvaamaan liiton oikeudenkäyntikulut 500 markalla. Jutun näin päättyessä ja sen laatuun nähden saavat Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto ja Suomen Tekstiililaitosmiesten Liitto itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Hallenberg, Svartström, Aranto, Vihma, Hyppönen, Kaski ja Lankinen.

Tuomio oli yksimielinen.