Labor court dismissed union strike claims but ordered a 4000 mark fine for work stoppage violations.

Vaikka ammattiosasto ja sen edustajat olivat jossain määrin pyrkineet työehtosopimuksen palkkamääräyksiin kohdistuneen työtaistelun lopettamiseen eri vaiheissa, ei toimenpiteitä voitu pitää riittävinä. Samalla kun kanne osittain hylätty, ammattiosasto tuomittu hyvityssakkoon, jonka määrässä otettu huomioon muun ohessa työtaistelutoimenpiteiden luonteesta johtunut vahingon suuruus.

Asianosaiset: Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Paperiteollisuuden Työntekijäin Liitto r.y.

RATKAISU

Asianosaisten välillä ajan 1.1.197113.4.1972 voimassa olleessa työehtosopimuksessa oli muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 § Työrauhavelvoite

Ryhtyminen lakkoon, saartoon, työsulkuun tai muuhun siihen verrattavaan toimenpiteeseen tämän sopimuksen muuttamiseksi sen voimassaoloaikana tai lisäyksen saamiseksi siihen samoin kuin joukkoirtisanominen tai joukkoirtisanoutuminen saman tarkoituksen saavuttamiseksi on kielletty.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

III PALKKAMÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

11 § Kokonaistuntipalkkajärjestelmä

1. Kokonaistuntipalkkoihin todetaan sisältyvän aikaisemmin käytössä olleet ohjetuntipalkat sekä työehtosopimukseen tai paikalliseen sopimukseen perustuvat palkan muodostuksen perusteina olleet palkkiot ja lisät lukuunottamatta työehtosopimuksen 17 §:n 3. kohdan muistutus 3:ssa tarkoitettua lisää tai niitä paikalliseen sopimukseen perustuvia lisiä, joiden maksamisesta erillisenä on sovittu.

2 Kokonaistuntipalkat sovitaan kussakin teollisuuslaitoksessa erikseen ottaen huomioon työntekijäin ammattitaito, työn vaativuus ja muut työn suoritukseen vaikuttavat tekijät niin, että palkat tulevat ammateittain oikeudenmukaisessa suhteessa porrastetuiksi ja että ammattiryhmien A5-K5 kokonaistuntipalkka on vähintään 3,90 mk. Palkka-asteikon määräämisperusteena käytetään liitteessä II olevaa tai paikallisesti sovittua ja liittojen vahvistamaa ammattiryhmittelyä, sekä ammatti- tai muuhun koulutukseen perustuvaa kokemusta. (Kts. sov. ohjeet)

Oikeudenmukaisen palkkaporrastuksen aikaansaamiseksi voidaan käyttää myös työnluokitusta siten kuin 10 §:n 3. kohdassa on sovittu.

Muist. 1. Jos niissä olosuhteissa, joiden perusteella kokonaistuntipalkat ovat 2. kohdan mukaan sovitut, tapahtuu oleellisia muutoksia, sovitaan paikallisesti uusista kokonaistuntipalkoista. Suorittaessaan sellaisia työnjärjestelyjä, joka oleellisesti vaikuttavat työn määrään tai laatuun, työnantajan tulee antaa niistä ennakolta selostus ao. luottamusmiehille ja työntekijöille sekä heitä kuultuaan tehdä esitys toimenpiteiden mahdollisesti aiheuttamista muutoksista ammattiryhmittelyyn ja palkkoihin.

Palkkamuutoksista sovittaessa on otettava huomioon työn määrän tai laadun muutos sekä sovittavan palkan oikeudenmukainen suhde muiden työntekijöiden palkkoihin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

7. - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Ellei paikallisissa kokonaistuntipalkkoja koskevissa neuvotteluissa päästä tulokseen, menetellään kuten tämän sopimuksen 27 §:ssä sanotaan.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimuksen mukaisen neuvottelumenettelyn ollessa kesken olivat tehtaan työntekijät vaatimustensa tukemiseksi ryhtyneet seuraaviin työtaistelutoimenpiteisiin.

1. Veturimiehet olivat 13.12.1971 noin kello 14 aloittaneet jarrutuksen vähentäen työvauhtia noin kolmanneksella ja puolta tuntia myöhemmin olivat valkaisulaitoksen työntekijät aloittaneet jarrutuksen vähentäen tuotantoa kolmanneksella. Samana päivänä kello 18.10 oli pääluottamusmies Hyttinen ilmoittanut, että työvauhtia jarrutetaan, koska kuoppakorotusneuvottelut olivat sujuneet huonosti, ja että jarrutus tulee leviämään koko tehtaalle. Kaikki tehtaan työntekijät olivatkin kello 22 mennessä ryhtyneet jarruttamaan. Työnantajan kehotettua ammattiosastoa ryhtymään toimenpiteisiin työehtosopimuksen vastaisten työtaistelujen lopettamiseksi, ammattiosaston puheenjohtaja oli 14.12.1971 kello 22.10 ilmoittanut vastauksenaan, että hän yrittää saada jarrutuksen loppumaan, mikäli työnantaja on valmis jatkamaan neuvotteluja uudelta pohjalta. Kun oli sovittu uusista neuvotteluista, jarrutus oli päättynyt 15.12.1971 kello 10.00.

2. Täysvalkaisijat eivät 30.12.1971 noin kello 14.00 olleet suostuneet käynnistämään muutaman tunnin korjauksen vuoksi pysäytettyä laitosta, ja valkaisulaitoksen huoltomies, joka oli myös ammattiosaston toimikunnan jäsen ja samalla luottamusmies oli kieltäytynyt laittamasta rikkiuunia päälle. Puolta tuntia myöhemmin olivat puolivalkaisijat alkaneet jarruttaa vähentäen tuotannon puoleen. Jarrutukseen ryhtyneet olivat ilmoittaneet sen syyksi työnantajan melkein olemattoman tarjouksen esitettyihin palkankorotusvaatimuksiin. Työnantajan ja työntekijäin edustajien välisessä noin kello 16.00 käydyssä keskustelussa työnantajan edustaja oli ilmoittanut, että tehdas joudutaan pysäyttämään ja työntekijät lomauttamaan, jollei tehdasta suostuta käyttämään normaalisti. Ammattiosaston puheenjohtaja oli ilmoittanut noin kello 23.00, että tehtaan käynti normalisoituu heti.

3. Keittämön työntekijät olivat 15.2.1972 noin kello 22 alkaneet jarruttaa vähentäen tuotantoa neljänneksellä. Jarrutukseen oli ottanut osaa myös ammattiosaston puheenjohtaja Eero O. Yrkki, joka oli 17.2.1972 toiminut aamuvuorossa keittäjänä. Selluloosan ylösottokoneen työntekijät olivat 18.2.1972 noin kello 6 alkaneet jarruttaa keittämön työntekijäin lopettaessa samalla jarrutuksen. Päivätyössä olleet lastaustrukkimiehet olivat alkaneet jarruttaa samana päivänä noin kello 9. Illalla 24.2.1972 pidetyn ammattiosaston kokouksen jälkeen oli jarrutus tehtaalla loppunut. Seuraavana päivänä vuoden 1972 alusta pääluottamusmieheksi valittu Lasse Vihersalo oli ilmoittanut edellisenä iltana pidetyssä ammattiosaston kokouksessa päätetyn lopettaa jarrutus ja antaa yksi viikko neuvotteluaikaa lisää. Neuvottelujen pohjaksi ammattiosaston kokous oli asettanut alussa sanotut 12.10. ja 13.10.1971 jätetyt palkankorotusesitykset, vaikka välillä oli ilmoitettu viimeksi sanotusta esityksestä jo luovutun.

4 Tehtaan kaikki työntekijät olivat 3.3.1972 kello 16 alkaneet jarruttaa. Jarrutuksen jatkuttua koko tehtaalla oli työnantaja 6.3.1972 ilmoittanut pääluottamusmiehelle, että mikäli tehtaan käynti ei normalisoidu 8.3.1972 kello 16 mennessä, on tehdas pakko pysäyttää asteittain, jolloin työntekijät lomautetaan 9.3.1972 kello 14 alkaen. Seuraavana päivänä oli tämä ilmoitus annettu pääluottamusmiehelle kirjallisesti ja kiinnitetty tehtaan ilmoitustauluille. Lisäksi ammattiosastolle oli lähetetty kirje, jossa sitä oli kehotettu ryhtymään toimenpiteisiin työehtosopimuksen vastaisten työtaistelutoimenpiteiden lopettamiseksi.

Ammattiosaston puheenjohtaja ja pääluottamusmies olivat 8.3.1972 ilmoittaneet ammattiosaston kokouksessaan päättäneen, että työntekijät eivät noudata työnantajan määräystä tehtaan pysäyttämisestä, vaan tekevät työtä jarruttaen kuten siihenkin saakka. Tämän lisäksi he olivat todenneet, että jos työnantajan edustajat jossain työkohteessa ryhtyvät pysäyttämistoimenpiteisiin, työntekijät poistuvat välittömästi työpaikoiltaan. Samalla ammattiosaston puheenjohtaja ja pääluottamusmies olivat ilmoittaneet, että jos työnantaja lomauttaa vuorotyöntekijät, niin samanaikaisesti poistuvat myös päivätyöosastojen työntekijät. Liittojen edustajien ilmoitettua saapuvansa neuvottelemaan asiasta, mikäli tilanne tehtaalla normalisoituu, jarrutus oli loppunut 10.3.1972 kello 16.

5. Kaikki työssä olleet työntekijät olivat 15.3.1972 kello 22 alkaneet jarruttaa tukeakseen pääluottamusmies Vihersalon samana päivänä työnantajalle esittämää palkankorotusvaatimusta. Jarrutus oli päättynyt seuraavana päivänä kello 17.50.

Edellä selostetuista työtaistelutoimenpiteistä oli yhtiölle aiheutunut noin 1.200.000 markan nettomenetykset.

Kanteeseen vastatessaan Paperiteollisuuden Työntekijäin Liitto on lausunut, että työntekijöiden lokakuussa 1971 jättämät kanteessa tarkoitetut palkankorotusesitykset olivat yleisluontoisesti muotoiltuja, mutta niissä oli vain kahdessa kohdassa esitetty perusteluna palkkojen jälkeenjääneisyys Korotuspyynnöt olivat perustuneet pääasiallisesti työolosuhteiden muutoksiin sekä eräisiin muihin havaittuihin epäkohtiin. Eri kannekohtien osalta Paperiteollisuuden Työntekijäin Liitto on lausunut seuraavaa:

1. Kun 13.12.1971 veturimiesten kohdalla oli ilmennyt epäselvyyksiä työn suorittamisessa, oli työnantajan edustaja pyytänyt pääluottamusmies Hyttistä käymään paikan päällä katsomassa tilannetta. Tämän tehtyään oli pääluottamusmies todennut, ettei hän luultavasti pystyisi rauhoittamaan miehiä. Pääluottamusmies toi saamansa informaation työnantajan tietoon. Pääluottamusmies siis oli ainoastaan todennut vallitsevan tilanteen samoin kuin myöhemmin ammattiosaston puheenjohtajakin ilman, että tämä olisi ollut heidän henkilökohtainen mielipiteensä asiasta ja että niitä olisi voitu käsittää ammattiosaston päätöksiksi.

2. Huoltomies oli kieltäytynyt työstä siksi, että kehotus ottaa päälle rikkiuuni tuli hänelle vasta kello 14.45 ja hänen työaikansa päättyi kello 15. Työn suorittaminen olisi siis edellyttänyt ylityöhön jäämistä. Kun tämä ei työntekijälle kuitenkaan ollut sopinut ja kun työnantaja ei ollut ilmoittanut työtä hätätyöksi, oli työntekijä katsonut olevansa oikeutettu työstä kieltäytymään. Paikan päällä käytäessä oli todettu jarrutusta tehtaalla. Tilanteeseen ei kuitenkaan ollut heti saatu muutosta.

3 Ammattiosaston puheenjohtaja Yrkki toimii keittäjänä kysymyksessä olevalla osastolla eikä hän voi yksinään jatkaa työtä normaalivauhdilla muiden työntekijäin jarruttaessa. Pääluottamusmies samoin kuin ammattiosasto olivat koko työhäiriöiden ajan pyrkineet saamaan selville niiden syyt ja löytämään keinot tilanteen normalisoimiseksi. Työntekijät eivät olleet luopuneet 13.10.1971 antamastaan muistiosta, vaan sen sisältämät asiat oli siirretty myöhemmin neuvoteltaviksi.

4.8. 3. 1972 pidetty kokous ei ollut ammattiosaston kokous, vaikka siellä olikin ollut mukana myöskin ammattiosaston toimihenkilöitä. Nämä olivat yrittäneet saada tilanteen hallintaansa, mikä oli kuitenkin ollut melko mahdotonta siksi, että työnantaja oli juuri aikaisemmin työntekijöiden käsityksen mukaan syyllistynyt työtaistelutoimenpiteeseen uhatessaan pysäyttää tehtaan ja lomauttaa työntekijät, mikäli työt eivät työnantajan vaatimin tavoin normalisoituisi. Kokouksen päätöksien ilmoittamista työnantajalle olivat sekä ammattiosaston puheenjohtaja että pääluottamusmies pitäneet normaaleina velvollisuuksinaan.

5. Tässä kannekohdassa tarkoitettu, 15.3.1972 annettu palkkaesitys ei ollut uusi, vaan työnantajan kehotuksesta annettu tarkistettu vanha esitys.

Kun Paperiteollisuuden Työntekijäin Liiton Sunilan osaston n:o 48 toimikunta oli työhäiriöiden aikana kokoontunut epäselvyyksien ilmettyä heti kun se oli ollut mahdollista tuomiten kaikki työehtosopimuksen vastaiset toimenpiteet, mikä osaston kanta myös oli ollut työnantajan tiedossa, Paperiteollisuuden Työntekijäin Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä perusteettomana ja toteennäyttämättömänä.

Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Paperiteollisuuden Työntekijäin Liiton Sunilan osasto n:o 48, jonka noin 700:sta jäsenestä noin 400 työskentelee Sunila Oy:n tehtaan tuotanto-osastoilla, on ollut jutussa kuultavana.

Työtuomioistuin on käsitellyt jutun; ja samalla kun lausunnon antaminen kanteesta siltä osin kuin siitä on luovuttu raukeaa, työtuomioistuin jutun muutoin tutkiessaan katsoo siinä käyneen selville, että Sunila Oy:n tehtaan eri osastojen työntekijät ovat, painostaakseen työnantajaa suostumaan tälle 12.10. ja 13.10.1971 jättämiinsä tehtaan työntekijäin palkankorotusesityksiin, aikana 13.12.1971-15.3.1972 toimeenpanneet kanteessa selostetuin tavoin työn hidastusta ja valkaisulaitoksen työntekijät samassa tarkoituksessa 30.12.1971 kieltäytyneet laitoksen käynnistämisestä.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, kanteen kohdan 2 osalta hyläten, työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Paperiteollisuuden Työntekijäin Liiton Sunilan osasto n:o 48:n maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkona, ottaen hyvityssakon määrässä huomioon muun ohessa työtaistelutoimenpiteiden luonteesta johtuneen vahingon suuruuden, 4000 markkaa ja korvaamaan liiton oikeudenkäyntikulut 500 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Sarkko, Hallenberg, Svartström, Vihma, Sierla, Hyppönen, Kaski ja Reini.

Tuomio oli yksimielinen.