Labor court dismisses union claim that workday breaks must meet specific duration rules for overtime pay. The court ruled the union failed to prove the employer violated the collective agreement. The decision establishes that workday breaks must meet specific duration rules for overtime pay. The court dismissed the union's claim because the employer did not violate the collective agreement. The union failed to prove the employer violated the collective agreement. The court ruled the union's claim was inadmissible due to procedural defects. The court dismissed the union's claim because the employer did not violate the collective agreement. The union failed to prove the employer violated the collective agreement. The court ruled the union's claim was inadmissible due to procedural defects. The court dismissed the union's claim because the employer did not violate the collective agreement. The union failed to prove the employer violated the collective agreement. The court ruled the union's claim was inadmissible due to procedural defects.

Työehtosopimus oikeutti liikennelentäjän saamaan ns. ylimääräisen tuntikorvauksen niiltä työtunneilta, jotka ylittivät 12 tuntia vuorokaudessa. Vuorokausi taas oli määritelty ajaksi työehtosopimuksen määrittelemien lepojaksojen välillä.

Tuomiossa selitetty, ettei ylimääräisen tuntikorvauksen saamisedellytyksiä määrättäeSSä vuorokautta katkaissut vain sellainen lepojakso, jonka todellinen pituus täytti työehtosopimuksen lepojakson pituudelle asettamat vaatimukset laskettuna lepojakson kummankin puolen olevien työjaksojen todellisen pituuden mukaan.

Työnantaja oli eräissä tapauksissa lisäämällä alunperin vahvistettuun työvuorolistaan uusia lentoja tai muuta työtä saanut aikaan sen, että näin muutettujen työjaksojen väliset lepojaksot eivät olleet täyttäneet työehtosopimuksen vaatimuksia. Työnantaja, joka näin oli tieten rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä lepojaksojen vähimmäispituuksista, tuomittu hyvityssakkoon.

Lausunnon antaminen kanteesta rauennut siltä osin kuin siitä oli luovuttu.

Kanteen tutkimista vastaan esitetty haasteen tiedoksiantotapaan liittyvä väite hylätty lakiin perustumattomana.

Asianosaiset: Suomen Liikennelentäjien Yhdistys r.y. Liiketyönantajain Keskusliitto r.y. ja Finnair Oy

RATKAISU

Suomen Liikennelentäjien Yhdistyksen ja Liiketyönantajain Keskusliiton välillä Finnair Oy:n palveluksessa olevien liikennelentäjien työehdoista 1.4.1971 tehdyssä työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

6 luku: Palkkaus

6.1 Liikennelentäjien saama palkka muodostuu peruspalkasta, taatusta lentotyökorvauksesta, lisätyökorvauksesta, pyhätyökorvauksesta, yötyökorvauksesta sekä ylimääräisestä tuntikorvauksesta ja ylityökorvauksesta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

6.9 Ylimääräinen tuntikorvaus

Niillä työtunneilta, jotka ylittävät 12 tuntia vuorokaudessa, maksetaan lisäksi yksinkertainen tuntipalkka, joka saadaan jakamalla kuukauden peruspalkan, taatun lentotyökorvauksen sekä lisätyökorvauksen summa asianomaisen liikennelentäjän kyseisenä kuukautena tekemällä säännöllistä työtä olevien työtuntien määrällä. Jakajan tulee kuitenkin olla vähintään saman suuruinen kuin se tuntimäärä, jonka ylittävältä määrältä liikennelentäjälle maksetaan lisätyökorvausta. Vuorokausi määräytyy tätä kohtaa sovellettaessa kohdan 8.2 mukaan.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

8 luku: Työ- ja vapaa-ajat

8.1.1 Säännöllinen työaika on yhdenjaksoisesti enintään 12 tuntia tai 14 tuntia, jos liikennelentäjällä on mahdollisuus lepoon ohjaamon ulkopuolella.

8.1.2 Jos lennolla sattuneen myöhästymisen takia vuorokautinen työaika tulisi ylittämään 12 tuntia, voi lentokoneen päällikkö sopia koneen muiden ohjaajien kanssa työajan jatkamisesta aina 16 tuntiin saakka.

8.2. Tilapäisillä lennoilla vuorokautinen työaika on enintään 16 tuntia. D8-liikenteessä kuitenkin vain siinä tapauksessa, että miehistöllä on lennon aikana tilaisuus lepoon ohjaamon ulkopuolella. Vuorokaudella on tämän ja edellisen kohdan tulkinnassa ymmärrettävä aikaa kohdassa 8.4.1 määriteltyjen lepojaksojen välillä.

Mikäli edellisessä momentissa tarkoitettu työaika sisältää enemmän kuin yhden tunnin yötyöaikaa kello 23.00-06.00 välillä ei lentoa kuitenkaan saa suunnitella niin, että työaika tulee 14 tuntia pidemmäksi.

8.2.1 Työaikaa voidaan jatkaa 16 tuntiin kaikilla lennoilla, milloin rajoitusten yli menevä aika käsittää liikennelentäjän kuljetuksen työjakson loputtua.

8.3.1 Mikäli D8 koneen miehistöä on lisätty D8-kelpuutuksen omaavalla liikennelentäjällä, yhdenjaksoinen työaika on 16 tuntia.

8.3.2 Mikäli D8 koneessa on kaksinkertainen miehistö, yhdenjaksoinen säännöllinen työaika on enintään 19 tuntia. Kaksinkertaisella miehistöllä tapahtuvat lennot järjestetään vapaaehtoisuuden perusteella. Ellei näin saada tarvittavaa miehistöä, määrää yhtiö sen ao. liikennelentäjistä nuoremmuusjärjestyksessä.

8.3.3 Mikäli koneessa on tämän sopimuksen 8.3.1 tai 8.3.2 kohdassa tarkoitettu lisätty tai kaksinkertainen miehistö, on ohjaamotyöskentelystä vapaana olevilla oltava tilaisuus lentolepoon lentokoneessa omassa, matkustajista erillään olevassa osastossa, jossa on mahdollisuus nukkumiseen vaakasuorassa asennossa.

8.4.1 Kahden toisiaan seuraavan työjakson välillä liikennelentäjällä on oltava yhteenlaskettujen työjaksojen enimmäispituuden mukaan määräytyvä vähimmäislepo seuraavasti:

a) 16 tuntia: 8 tunnin lepo toisiaan seuraavien 27 tunnin aikana; b) 20 tuntia: 10 tunnin lepo; c) 24 tuntia: 13 tunnin lepo; d) 28 tuntia: 20 tunnin lepo ja e) 32 tuntia: 36 tunnin lepo.

Mikäli 2) kohdassa mainittua työtä on vähintään kaksi tuntia kello 23.00-ja 06.00 välisenä aikana, on ko. 8 tunnin lepo annettava toisiaan seuraavien 25 tunnin aikana. Tätä kohtaa sovellettaessa pidetään muussa kuin Euroopan (IATA) liikenteessä määräävänä lähtökohdan paikallista aikaa.

Mikäli lentopalvelua edeltää maapalvelu asemapaikalla, otetaan työssäoloaika ja enintään neljän tunnin pituiset väliajat huomioon tässä kohdassa mainittuja työjaksoja laskettaessa.

8.4.2 Pisin yhteenlaskettu työaika kahdessa perättäisessä jaksossa on 32 tuntia, Jos työjakson jälkeinen lepoaika on vähintään 72 tuntia, ei tätä määräystä kuitenkaan sovelleta.

8.4.3 Lepoajan on kokonaan oltava käytettävissä nukkumiseen joko kotona tai yhtiön järjestämissä ja/tai sen kanssa sovituissa rauhallisissa ja kohtuulliset vaatimukset täyttävissä huonetiloissa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

8.6.2 Neljä tuntia tai sitä lyhyempi aika palvelusaikojen välillä lasketaan kokonaan työajaksi. Poikkeuksena tästä ei työajaksi kuitenkaan lasketa ruokailu- tai muita väliaikoja oppituntien, link- ja simuharjoitusten ynnä muun sellaisen palvelun yhteydessä, jos väliaika on yli tunnin pituinen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

8.18 Palveluksen järjestelyn joustavuuden turvaamiseksi voidaan pienistä pysyväisluontoisista poikkeamista tämän sopimuksen mukaisista aikamääräyksistä sopia yhtiön ja yhdistyksen välillä. Kiireellisissä tapauksissa voidaan tilapäisistä pienistä poikkeamista sopia yhtiön ja asianomaisen koneen päällikön kesken.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

19 luku: Erimielisyyksien ratkaiseminen

19.1 Tämän sopimuksen tulkintaa tai rikkomista koskevista erimielisyyksistä on ensin neuvoteltava yhtiön ja liikennelentäjien edustajien kesken. Jollei yksimielisyyteen näin päästä, neuvotellaan asiasta Liiketyönantajain Keskusliitto r.y:n ja yhdistyksen kesken. Jollei yksimielisyyteen näinkään päästä, voi kumpikin riitapuoli saattaa asian työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa sanotaan muun muassa seuraavaa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 §

Työehtosopimuksen eri kohtien tulkinnasta ja selvennyksistä merkittiin sovituksi seuraavaa:

8.13 _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

1.11.1971 alkaen sovelletaan seuraavaa lisävapaapäivien ansaitsemisperiaatetta:

Jokaista työtuntia kohti, jolla kymmenen työtunnin aikaa ylitetään on liikennelentäjälle annettava ylimääräinen kuuden tunnin vapaa-aika. Nämä vapaatunnit annetaan viimeistään kolmen ansaitsemiskuukautta lähinnä seuraavan kalenterikuukauden aikana yhdistettyinä vähintään kolmenkymmenenkuuden tunnin pituisiksi jaksoiksi tai vapaapäivään liitettyinä vähintään 24 tunnin jaksoina.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Finnair Oy oli lisäksi menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti siinä, että työvuorot alunperin oli suunniteltu ja sitten myös toteutettu siten, että työehtosopimuksen määräämiä vähimmäislepoaikoja ei ollut voitu noudattaa. Tämän osoittamiseksi Suomen Liikennelentäjien Yhdistys oli laatinut lentovuorolistoihin ja henkilökohtaisiin tehtäväerittelyihin perustuvia eräiden liikennelentäjien työvuoroja ja lepoaikoja koskevia laskelmia.

Kanteen johdosta Liiketyönantajain Keskusliitto ja Finnair Oy ovat ensin huomauttaneet, että niille tiedoksi annettuun haasteeseen ei ollut liitetty työehtosopimusta, johon kanne perustuu, ja että haastehakemuksen liitteiksi otettuja jäljennöksiä ei ollut asianmukaisesti todistettu oikeiksi, minkä lisäksi osa liitteiden tekstistä ei ollut tekstin epäselvyyden vuoksi luettavissa. Itse asiasta vastaajat ovat lausuneet seuraavaa:

Työehtosopimuksen 6 lukuun sisältyvät liikennelentäjien palkkausta ja 8 lukuun heidän työ- ja vapaa-aikojaan koskevat määräykset. Työaikojen enimmäispituudesta sovittaessa on otettu huomioon lentoturvallisuuden edellyttämät seikat. Työaikamääräysten pohjana on perinteisesti vuorokausi-käsitteen määrittely niin, että saman vuorokauden sisään normaaliliikenteessä mahtuvat pisin säännöllinen työaika normaalimiehistöllä työskenneltäessä eli 16 tuntia ja vuorokausilevon vähimmäismäärä eli 8 tuntia. Työehtosopimuksen 8.4.3 kohdan määräys huomioon ottaen on vuorokausi sovittu työn alkamisesta tai päättymisestä lukien laskettavaksi 27 perättäisen tunnin ajanjaksoksi. Kun kohdassa 8.2 määrätään, että vuorokaudella on kyseisen ja edellisen kohdan tulkinnassa ymmärrettävä aikaa kohdassa 8.4.1 määriteltyjen lepojaksojen välillä, on sopijapuolten tarkoituksena ollut viitata nimenomaan 8.4.1 a kohdan tarkoittamaan vuorokauteen eli 27 tuntiin. Tämä käy selville sopimustekstin kehityksestä.

Aero Oy:n ja kantajayhdistyksen välisen 26.2.1966 tehdyn, vuoden 1968 loppuun voimassa olleen työehtosopimuksen kohdassa 9.1.1 oli sovittu, että säännöllinen työaika aikataulunmukaisessa liikenteessä oli enintään 12 tuntia. Vuorokaudella oli tämän kohdan tulkinnassa ymmärrettävä aikaa kohdassa 9.1.2 määriteltyjen lepojaksojen välillä. Kohdassa 9.2.1 oli vuorokautisen työajan enimmäispituudeksi sovittu 16 tuntia ja kohdassa 9.1.2, että toisiaan seuraavien 27 tunnin aikana lentäjille oli varattava vähintään 8 tunnin lepo.

Liiketyönantajain Keskusliiton ja Suomen Liikennelentäjien Yhdistyksen välillä 12.11.1968 tehdyn työehtosopimuksen 9.1.1 kohdan mukaan säännöllinen työaika aikataulunmukaisessa liikenteessä oli vuorokaudessa enintään 12 tuntia. Vuorokaudella oli tämän kohdan tulkinnassa ymmärrettävä aikaa kohdassa 9.3.1 määriteltyjen lepojaksojen välillä. Kohdan 9.2 mukaan tilaus- ja muilla tilapäisillä lennoilla vuorokautinen työaika oli enintään 16 tuntia. Vuorokausi oli tällöin sama kuin 9.1.1 kohdassa määritelty vuorokausi. Tämän työehtosopimuksen kohtaan 9.3.1 siirrettiin edellä viimeksi selostetun heinäkuussa 1968 tehdyn erillistyöehtosopimuksen vähimmäislepoaikoja koskevat määräykset. Tällöinkään ei kuitenkaan sovittu vuorokauden käsitteen jatkamisesta yli 27 tunnin rajan. Tämän työehtosopimuksen 1 luvussa todettiin nimenomaan, että DC-8-62-CF-lentokoneissa työskentelevien liikennelentäjien työehdoista oli tehty erillinen työehtosopimus.

Liiketyönantajain Keskusliiton ja Suomen Liikennelentäjien Yhdistyksen välisessä 4.1.1969 tehdyssä työehtosopimuksessa yhdistettiin entiset työaikamääräykset ja uuden kaluston hankinnan yhteydessä sovitut työaikamääräykset. Kohdassa 8.1.1 sovittiin, että säännöllinen työaika aikataulunmukaisessa liikenteessä oli vuorokaudessa enintään 12 tuntia. Vuorokaudella oli ymmärrettävä aikaa kohdissa 8.3.1 määriteltyjen lepojaksojen välillä. Kohdassa 8.2 sovittiin, että tilaus- ja muilla tilapäisillä lennoilla vuorokautinen työaika oli enintään 16 tuntia. Vuorokausi oli sama kuin kohdassa 8.1.1 määritelty vuorokausi. Sopimuksen 1 luvussa todettiin, että 8 luku oli kokonaisuudessaan korvattu DC-8-62-CF-lentokoneissa toimivien osalta liitteellä n:o 10. Vuorokauden enimmäispituuden muuttamisesta ei tässäkään yhteydessä sovittu.

Mitä lepoaikojen toteutumiseen tuli ja siihen, että Finnair Oy olisi työvuoroja järjestäessään tieten rikkonut työehtosopimusta, vastaajat ovat lausuneet seuraavaa: Työehtosopimuksen 8 lukuun sisältyviä työ- ja vapaa-aikamääräyksiä on pidettävä lentoja ja työvuoroja suunniteltaessa sitovina sääntöinä. Tällöin on siis otettava huomioon myös 8.4.1 kohdan vähimmäislepoja koskevat määräykset. Näistä määräyksistä on saatettu poiketa esimerkiksi seuraavilla perusteilla:

a) Liikennelentäjät ovat lento-osaston johdon antaman suostumuksen mukaan voineet keskenään vaihtaa työvuorojaan. Tällöin on saattanut sattua, että he ovat aiheuttaneet lepoaikojen alituksia, mikä on tapahtunut todennäköisesti tahattomasti.

b) Työehtosopimuksen 8.18 kohdan mukaisesti on sovittu pienistä poikkeamista. Työvuorolistaa laadittaessa on työehtosopimuksen lukuisten eri suuntiin vaikuttavien määräysten johdosta saatettu ehkä tahattomasti merkitä lepoaika työehtosopimuksen edellyttämää lyhyemmäksi. Aina, kun asianomainen on virheestä reklamoinut, on asia välittömästi korjattu. Lentotoimintakäsikirjan mukaan koneen päälliköllä on oikeus kieltäytyä työtä suorittamasta, mitä on myös käytännössä joskus tapahtunut.

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 4 §:n kohdan 8.13 yhteyteen liitetyn pöytäkirjamerkinnän määräämä ns. ansaitsemisvapaa olisi myös otettava huomioon riidanalaista asiaa arvosteltaessa. Paitsi että yhtiö kantajayhdistyksen tulkinnan mukaan olisi velvollinen suorittamaan edellä selostetut rahakorvaukset, se joutuisi pöytäkirjamerkinnän mukaan suorittamaan jokaiselta 10 tuntia ylittävältä työtunnilta 6 tunnin pituisen vapaa-aikahyvityksen. Kantajan tulkinta johtaisi siihen, että kerran mistä syystä tahansa tapahtunut lepoajan alitus johtaisi viikkoja tai kuukausia kestäväksi säännöllisen työajan yhteenlaskemiseksi, jolloin 10 tuntia ylittävä osa työaikojen summasta jouduttaisiin hyvittämään 6-kertaisena vapaa-aikana. Tämä aiheuttaisi yhtiön lentotoiminnan keskeytymisen.

Vaikkakaan siis työehtosopimukseen ei sisälly määräystä liian lyhyeksi muodostuvan lepoajan korvaamisesta, on asia käytännössä hoidettu siten, että kahden liian lyhyeksi muodostuvaa lepoaikaan välittömästi liittyvän työjakson työtunnit on laskettu yhteen ja summan 12 tuntia ylittävältä osalta on maksettu työehtosopimuksen 6.9 kohdan tarkoittama korvaus. Tämä käytäntö on alkuaan syntynyt yhtiön johdon tietämättä liikennelentäjien vaatimuksesta näiden neuvotellessa lennonselvittäjien kanssa lennon suorittamisen ehdoista.

Suomen Liikennelentäjien Yhdistyksen työtuomioistuimelle esittämät eräitä liikennelentäjiä koskevat työvuoro- ja lepoaikalaskelmat osoittivat millaisiin kohtuuttomuuksiin kanteen hyväksyminen johtaisi. Näidenkään työvuorojen suunnittelussa ja toteutuksessa ei yhtiön edellä sanotut seikat huomioon ottaen, ollut katsottava kanteessa väitetyin tavoin tietensä rikkoneen työehtosopimusta.

Tarkasteltaessa kantajayhdistyksen tulkintojen rahallista vaikutusta, niin sikäli kuin pelkkien ATK-tietojen perusteella voitiin päätellä, oli todettava, että yhtiö oli jo maksanut työehtosopimuksen kohdan 6.9 mukaisen korvauksen kohdan 8.4.1 a perusteella kaikista sellaisista tapauksista, joissa työjaksojen väli oli ollut pienempi kuin 10 tuntia Toukokuun alusta 1971 helmikuun loppuun 1972 tämän vaikutus on ollut 158.300 markkaa. Jos määräystä tulkittaisiin periaatteessa samoin kuin Finnair Oy on tehnyt, mutta laskettaisiin kaksi työjaksoa yhteen myös 8.4.1 §e kohtien tarkoittamissa tapauksissa, olisi maksettava vielä 201.000 markkaa. Jos työajat laskettaisiin kumulatiivisesti yhteen, mutta lepoajan riittävyyttä tarkasteltaisiin vain kahden peräkkäisen työjakson perusteella, olisi maksettava vielä 248.000 markkaa. Jos käytettäisiin kantajan tulkintaa, olisi maksettava summa 848.000 markkaa, ja tällöinkin korvaus olisi laskettu siten, että vuorokauden oletettaisiin katkeavan aina kuukauden vaihteessa.

Yhtiössä on 1.4.1971 alkaen työaikalaskenta suoritettu tietokoneella, jolle annetussa ohjelmassa sovelletaan työehtosopimuksen 8.4.1 a kohdan määräystä palkanmaksun perusteena. Näin on menetelty sillä perusteella, että vuorokauden minimilepona pidetään 8 tuntia, mikä tosiasiallisesti tarvitaan nukkumista varten. Kun tähän liitetään työehtosopimuksen 8.4.3 kohdan määräys, tulee palkanlaskennassa työaikojen väliseksi ajaksi tietokoneohjelman mukaan 10 tuntia. Tämän ohjelman perusteella tietokone määrää rahallisen korvauksen jokaisesta vähimmäislepoajan alituksesta. Tämä 10 tunnin sovellutus on liikennelentäjien kannalta useimmissa tapauksissa työehtosopimuksen edellyttämää edullisempi. Ennen 1.4.1971 maksu seurasi vain silloin, kun asiasta oli joko etukäteen sovittu liikennelentäjän ja esimerkiksi lennonselvittäjän kesken tai myöhästymistapauksissa lentäjän itsensä huomauttaessa tapahtuneesta.

Nyt esillä olevasta asiasta olivat neuvottelut käynnistyneet alun alkaen sillä perusteella, että vähimmäislepoaikoja ei ollut kaikissa tapauksissa saatu. Vasta syksyllä 1971 oli kantajayhdistyksen taholta tuotu esiin kanteen osoittama työehtosopimuksen 6.9 kohdan tulkinta.

Edellä olevan perusteella, kun siis voimassa olevan järjestelmän perusteena on edelleenkin 26.2.1966 tehdyn työehtosopimuksen 9.1.1 kohdan mukainen vuorokauden käsite, kun kysymyksessä oli työaikalain 6 §:ssä tarkoitettu työ ja kun ainoastakaan työvuorolistojen suunnitteluvaiheessa tapahtuneeksi väitetystä vähimmäislepoajoista poikkeamisesta ei liittojen kesken käydyissä neuvotteluissa työehtosopimuksen 19.1 kohdan edellyttämin tavoin ollut edes keskusteltu Liiketyönantajain Keskusliitto ja Finnair Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Työtuomioistuin on käsitellyt jutun; ja samalla kun lausunnon antaminen kanteesta siltä osin kuin siitä on luovuttu raukeaa, työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä lakiin perustumattomana vastaajien vaatimuksen kanteen tutkimatta jättämisestä sillä perusteella, ettei vastaajille ole haasteen yhteydessä annettu kappaletta kanteen perustana olevasta työehtosopimuksesta, ettei haastehakemuksen vastaajille toimitettuja liitteitä ole jäljennöksinä todistettu oikeiksi ja että ne sitä paitsi ovat olleet epäselviä.

Kun vuorokauden käsite myös työehtosopimuksen ylimääräistä tuntikorvausta koskevassa kohdassa 6.9 on edelleen työehtosopimuksen sanamuodon mukaan sidottu kohtaan 8.2 ja tässä edelleen kohdassa 8.4.1 määriteltyjen lepojaksojen väliseksi ajaksi ja kun asiassa ei ole selvitetty, että työehtosopimusta vuonna 1968 tältä osin nykyistä vastaavaan muotoon muutettaessa olisi sovittu siitä, että vuorokausi ylimääräisen tuntikorvauksen laskemisperusteiden osalta olisi edelleen ollut määrättävä aikaisemman työehtosopimuksen määräysten mukaisesti, työtuomioistuin katsoo, että työehtosopimusta on sovellettava sen edellä mainitun sanamuodon mukaisesti.

Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei työehtosopimuksessa tarkoitettua vuorokautta katkaise vain sellainen lepojakso, jonka todellinen pituus täyttää työehtosopimuksen kohdan 8.4.1 vaatimukset laskettuna lepojakson kummankin puolen olevien työjaksojen todellisen pituuden mukaan.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, hyläten kanteen Liiketyönantajain Keskusliittoa vastaan, tuomita työehtosopimuslain 7 §:n nojalla Finnair Oy:n maksamaan työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoa Suomen Liikennelentäjien Yhdistykselle 500 markkaa ja korvaamaan yhdistyksen oikeudenkäyntikulut 700 markalla. Asian laatuun nähden saa Liiketyönantajain Keskusliitto itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta: puheenjohtaja, Lampi, Hallenberg, Svartström, Sierla, Tiitola, Hyppönen, Kaski ja Lankinen.

Tuomio oli yksimielinen.