Legislator Case Law & Legislation
DE FR IT EN
Analyze in Legislator
TT:1972-17 AI generated

Union dismissed union rep dismissal fine; employer union fined for failing to negotiate settlement.

Case Number TT:1972-17
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Partially Allowed
Open official source Machine-readable Markdown (.md)

Legislator summary

AI generated

The labour court dismissed the union's claim against the individual union representative for a fine under the Collective Agreements Act for dismissing him contrary to the collective agreement. The court found the dismissal violated the agreement's protection clauses but held that the agreement's provisions on consequences were exhaustive, precluding separate fines for the individual. Conversely, the employer union was fined for failing to fulfill its supervisory duty by supporting the dismissal without proper investigation, thereby preventing a settlement.

Legislator headnote

AI generated

s. 7 of the Collective Agreements Act; s. 8 and 9 of the Collective Agreements Act: When a collective agreement exhaustively prescribes consequences for dismissal contrary to its terms, an individual cannot be separately fined for violating the agreement, but the employer union may be fined for failing to fulfill its supervisory duty to negotiate a settlement.

Keywords

AI generated
collective agreement union representative dismissal protection supervisory duty fine liability negotiation failure exhaustive provisions

Cited Legislation

AI generated
s. 7 of the Collective Agreements Act
s. 8 of the Collective Agreements Act
s. 9 of the Collective Agreements Act
s. 10 of the Collective Agreements Act
AI generated
labour_1988_104
Labor court orders employer to pay fine for breach of collective agreement but dismisses union's claim regarding union member scope.
labour_1986_27
Union dismissed successor employer liability for predecessor's breach of collective agreement trustee dismissal rules.
labour_1971_41
Labor union fined for strike during contract term; union appeal dismissed due to member misinformation.
labour_2012_126
Labor court dismissed union claims on overtime rules but fined union for failing to supervise employer.
labour_1978_6
Court dismisses employer's fine but fines union for failing to fix cost reimbursement agreement before work started.

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Pääluottamusmiehen irtisanomiselle ei ollut ollut luottamusmiessopimuksen määräysten mukaisia edellytyksiä.

Kun luottamusmiessopimuksen määräyksillä on tyhjentävästi määrätty sen vastaisesta irtisanomisesta työnantajalle koituvat seuraamukset, ei työnantajaa voitu erikseen tuomita työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta hyvityssakkoon.

Työnantajaliitto, joka menettelyllään oli osaltaan vaikuttanut siihen, ettei irtisanomisasiassa jälkeen päin ollut päästy sopimukseen, tuomittu valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Asianosaiset: Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto r.y. Autoliikenteen Työnantajayhdistys r.y. ja Liikennöitsijä Einari Pakkanen

RATKAISU

Auto ja Kuljetusalan Työntekijäliiton sekä Autoliikenteen Työnantajayhdistyksen välillä 17.2.1971 tehdyssä, 31.3.1972 saakka voimassa olevassa huoltokorjaamoalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

VII ERINÄISET MÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

23 § Luottamusmiehet

Mom. 1. Keskusjärjestöjen välistä luottamusmiessopimusta 2.4.1969 noudatetaan tämän työehtosopimuksen osana. Luottamusmiessopimus on tämän työehtosopimuksen liitteenä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimuksessa tarkoitetussa luottamusmiessopimuksessa taas on muun muassa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 § Luottamusmiehen työsuhde

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4. Pääluottamusmiestä ei saa irtisanoa paitsi jäljempänä mainitussa tapauksessa.

Jos yrityksen työvoimaa vähennetään tai lomautetaan taloudellisista tai tuotannollisista syistä, ei tällaista toimenpidettä saa kohdistaa pääluottamusmieheen, ellei yrityksen tai sen osaston toimintaa keskeytetä kokonaan. Mikäli yhteisesti todetaan, ettei pääluottamusmiehelle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä, voidaan tästä säännöstä kuitenkin poiketa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työnantaja, joka ei noudata edellä tässä kohdassa mainittuja määräyksiä on velvollinen suorittamaan luottamusmiehelle 22.2.1966 tehdyn irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n mukaan määräytyvän korvauksen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Luottamusmiessopimuksessa tarkoitettu irtisanomissuojasopimuksen 4 § on näin kuuluva:

4 §

Päätettäessä 3 §:ssä mainitun korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa.

Autoliikenteen Työnantajayhdistys oli liittojen välillä käydyissä neuvotteluissa asettunut tukemaan Pakkasta.

Sanotuilla perusteilla Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on työtuomioistuimessa vaatinut, että liikennöitsijä Pakkanen tuomittaisiin työehtosopimuslain 7 §:n nojalla luottamusmiessopimuksen määräysten tietensä rikkomisesta ja Autoliikenteen Työnantajayhdistys työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Työtuomioistuin katsoo kuitenkin, että luottamusmiessopimuksen määräyksillä, joilla on sen vastaisen irtisanomisen seuraamukseksi työnantajalle määrätty keskusliittojen välisen irtisanomissuojasopimuksen mukaisen korvauksen suorittaminen, jolloin korvauksen suuruuteen vaikuttavana tekijänä voidaan ottaa huomioon myös työnantajan suurempi tai pienempi syyllisyys sopimuksen rikkomisessa, on tyhjentävästi määrätty sellaisesta toimenpiteestä työnantajalle koituvat seuraamukset ja ettei työnantajaa niin ollen työehtosopimuslain 7 §:n 3 momentin mukaan voida erikseen tuomita sanotun pykälän mukaiseen hyvityssakkoon.

Asiassa ei ole käynyt selville, että Pakkanen olisi ennen Nevalaisen irtisanomista kysynyt neuvoa Autoliikenteen Työnantajayhdistykseltä taikka että yhdistyksellä muutoinkaan olisi ollut aihetta ryhtyä etukäteen toimenpiteisiin Nevalaisen irtisanomisen estämiseksi. Kuitenkin asianosaisyhdistysten kesken käydyissä neuvotteluissa, jotka ovat koskeneet muun ohella Nevalaisen irtisanomisen mahdollista luottamusmiessopimuksen vastaisuutta, Autoliikenteen Työnantajayhdistys on, ottamatta riittävästi selvää työnantajan ilmoituksesta, joka koski irtisanomisperusteita, ilmoittanut pitävänsä Pakkasen menettelyä oikeana ja näin osaltaan vaikuttanut siihen, ettei asiassa ole päästy sopimukseen.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, hyläten Pakkasta vastaan esitetyn kanteen, jossa on pyydetty yksinomaan Pakkasen tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n mukaiseen hyvityssakkoon, velvoittaa työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Autoliikenteen Työnantajayhdistyksen maksamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitolle hyvityssakkona valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä 2000 markkaa. Autoliikenteen Työnantajayhdistys velvoitetaan korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton oikeudenkäyntikulut 500 markalla. Asian laatuun nähden saa Einari Pakkanen itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Järvenpää, Svartström, Aranto, Vihma, Hyppönen, Kaski ja Lankinen.

Tuomio oli yksimielinen.