Labor court dismisses union strike claim but orders union fine for ineffective strike prevention.

Ammattiosasto, jonka toimihenkilöitä ja luottamusmiehiä oli ottanut osaa työehtosopimuksen suorituspalkkamääräyksiin kohdistuneeseen työtaisteluun ja jonka ei muutoinkaan voitu katsoa riittävän tehokkaasti huolehtineen siitä, että työntekijät olisivat välttäneet työtaistelutoimenpiteitä, tuomittu hyvityssakkoon. Työntekijäliittoa vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätty.

Asianosaiset: Metalliteollisuudenharjoittajain Liitto- MTHL:n Työnantajat r.y. Suomen Metallityöväen Liitto r.y.

RATKAISU

Metalliteollisuudenharjoittajain Liitto MTHL:n Työnantajat r.y:n toiselta puolen ja Suomen Metallityöväen Liiton sekä erään toisen liiton välillä toiselta puolen tammikuun 10 päivänä 1970 sanotuksi vuodeksi tehdyssä konepajaalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

II TYÖPALKAT

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

6 § Aikapalkka

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

7 § Suorituspalkka

Mom. 1. Mikäli työn laatu sen sallii ja jos se teknillisesti on mahdollista, on työntekijälle varattava tilaisuus suorittaa työtä suorituspalkalla. Suorituspalkkatyön hinnoittelun on perustuttava 5 §:n 5 momentin mukaisiin työn vaativuuteen perustuviin palkkoihin.

Urakkatyössä on hinnoittelun oltava sellainen, että työntekijän urakka-ansio nousee normaalilla urakkatyövauhdilla 20 % hinnoitteluperustetta eli työn vaativuuteen perustuvaa palkkaa korkeammaksi ja kasvaa työsuorituksen tai työtehon lisääntyessä vähintään samassa suhteessa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Mom. 2. Sellaisesta urakkatyöstä, jota varten kiinteää työhinnoittelua ei ole laadittu, sovitaan työnantajan ja sen työntekijän tai niiden työntekijöiden välillä joille urakkatyötä tarjotaan, mikäli mahdollista jo ennen työn alkamista, urakkahinta, josta työntekijälle on annettava todiste, mistä ilmenee, mitkä työt ja yksikkömäärät sisältyvät sovittuun urakkaan sekä välttämättömiä tietoja urakkahinnan laskemisen perusteista. Urakoitaessa on pyrittävä siihen, että työt jaetaan tarkoituksenmukaisiin ja riittävän lyhyihin urakoihin. Ellei työntekijä suostu ottamaan hänelle tarjottua urakkaa, tehdään työ aikatyönä, josta maksetaan työntekijälle hänen perustuntipalkkaansa vastaava palkka.

Pöytäkirjamerkintöjä:

1. Ylläolevan määräyksen perusteella älköön työntekijä perusteettomasti hylätkö työehtosopimuksen mukaisesti hinnoiteltua urakkaa.

2. Urakkahintaan vaikuttavien tekijöiden pysyessä muuttumattomina urakkahinta pidetään ennallaan. Urakkahinnan tulee vastata todellisia olosuhteita ja menetelmiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

VII ERINÄISET MÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

24 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

Mom. 1. Jos työnantajan ja työntekijäin välillä ilmaantuu erimielisyyttä tämän sopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa, on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijäin kesken. Ellei asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, voidaan se alistaa ao. liittojen ratkaistavaksi. Jos toinen paikallinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, on asiasta laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa on lyhyesti mainittu erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta. Muistiosta on annettava molemmille paikallisille osapuolille kappale. Liittojen välisistä neuvotteluista on voimassa mitä Keskusjärjestöjen välillä tehdyssä yleissopimuksessa säädetään.

Mom. 2. Tästä sopimuksesta aiheutuvat erimielisyydet, joista sopimuspuolten kesken edellä 1. momentissa mainittua menettelyä noudattaen ei ole päästy yksimielisyyteen, alistetaan työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

Mom. 3. Tämä työehtosopimus sitoo allekirjoittaneita liittoja ja niiden alayhdistyksiä sekä työnantajia ja työntekijöitä, jotka ovat tai sopimuksen voimassaoloaikana ovat olleet näiden yhdistysten jäseniä.

Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

Suomen Metallityöväen Liittoon alaosastona kuuluva, Lahden kaupungista oleva Lahden Metallityöväen Ammattiosasto r.y. oli myötävaikuttanut työtaistelutoimenpiteiden puhkeamiseen sallimalla puheenjohtajansa Helge Talvitien esittää työnantajalle työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia. Ammattiosasto oli myös sallinut toimeensa hyväksymiensä luottamusmiesten osallistua, työtaisteluun. Suomen Metallityöväen Liitto ja ammattiosasto olivat työehtosopimuksen määräysten ja työehtosopimuslain 8 §:n säännöksen vastaisesti jättäneet huolehtimatta uhkavaatimusten esittämisvaiheessa työtaistelutoimenpiteiden estämisestä ja niiden puhjettua työtaistelun lopettamisesta. Liitto ja osasto eivät myöskään olleet ryhtyneet sellaisiin toimiin, joiden avulla olisi tuotu riittävän tehokkaasti ilmi työtaistelutoimenpiteiden lain ja työehtosopimuksen vastainen luonne.

Esittämillään perusteilla Metalliteollisuudenharjoittajain Liitto - MTHL:n Työnantajat on vaatinut, että Suomen Metallityöväen Liitto ja mainittu ammattiosasto tuomittaisiin työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain edellä sanotun lainkohdan mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta työtuomioistuimen kohtuullisiksi harkitsemiin hyvityssakkoihin.

Kanteeseen vastatessaan Suomen Metallityöväen Liitto on lausunut, että tapahtuneet työnseisaukset juonsivat alkunsa kanteessa tarkoitetulla tehtaalla käytetystä urakkahinnoittelusta. Työehtosopimuksen määräysten oli katsottava edellyttävän kiinteän työhinnoittelun laatimista, jonka tuli perustua työn vaativuuden mukaan määräytyviin hinnoitteluperusteisiin. Kun kanteessa tarkoitetulla tehtaalla urakkahinnoittelu ei perustunut perusaikatutkimuksiin eikä näistä johdettuihin kiinteisiin ohjeisiin, hinnoitteluperusteet olivat jääneet epämääräisiksi. Lokakuun 28 päivänä 1970 pidetyssä neuvottelussa, jossa olivat olleet saapuvilla asianosaisliittojen edustajat, oli todettu, ettei noudatettu urakkahinnoittelu ollut työehtosopimuksen määräysten mukainen.

Kun työntekijäin vaatimukset suorituspalkkatyön hinnoitteluperusteiden tarkistamisesta eivät johtaneet tuloksiin, työntekijät päättivät elokuun 28 päivänä 1970 eräiden urakkatyötä koskevien erimielisyyksien yhteydessä esittää työnantajalle aikapalkkaukseen siirtymistä, jotta alituisilta selvittelyiltä ja riitaisuuksilta vältyttäisiin. Aikapalkkaukseen siirtymistä koskeva kysymys olikin esillä seuranneen syyskuun 22 päivänä pidetyssä tuotantokomitean kokouksessa. Kun sen jälkeen kävi ilmi, että työnantajan taholta ei ryhdytty toimenpiteisiin asian saattamiseksi ratkaisuun, työntekijät eivät nähneet tilanteen korjaamiseksi muuta mahdollisuutta kuin lokakuun 13 päivänä 1970 pitämässään kokouksessa päättää työnseisauksen aloittamisesta. Tämän jälkeen työnseisaukset olivat jatkuneet miltei päivittäin kanteessa kerrotuin tavoin.

Suomen Metallityöväen Liitto oli heti työnseisauksista tiedon saatuaan kehottanut työntekijöitä palauttamaan työrauhan. Liiton aloitteesta pidettiin sanotun lokakuun 19 päivänä paikan päällä asianosaisliittojen edustajain saapuvilla ollessa neuvottelu. Suomen Metallityöväen Liiton edustaja asiamies Aaro Peuraniemi ja paikallisen ammattiosaston puheenjohtaja Helge Talvitie vaativat neuvottelussa työrauhan säilyttämistä. Neuvotteluja jatkettiin saman lokakuun 28 päivänä ja seuranneen marraskuun 2 päivänä. Liiton taholta esitettiin toistuvasti vaatimus asian ratkaisemisesta neuvotteluteitse. Liitto oli myös muutoin painostanut työntekijöitä lopettamaan työnseisaukset.

Myös Lahden Metallityöväen Ammattiosasto oli kaikin keinoin pyrkinyt työrauhan palauttamiseen. Osaston puheenjohtaja Talvitie oli jatkuvasti vaatinut työntekijöitä palaamaan töihin. Osasto oli myös esittänyt kirjallisesti työnseisauksiin osallistuneille työntekijöille varoituksen.

Suomen Metallityöväen Liitolla ja sen mainitulla alaosastolla ei ollut ollut mahdollisuutta ryhtyä työnseisauksia ehkäiseviin toimiin, sillä työntekijät eivät olleet olleet lokakuun 13 päivänä 1971 pitämäänsä kokoukseen mennessä missään yhteydessä asian vuoksi liittoon tai ammattiosastoon. Sen vuoksi ja kun liitto ja osasto olivat työnseisausten puhjettua tehneet parhaansa saadakseen työntekijät luopumaan istumalakoistaan, Suomen Metallityöväen Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Lahden Metallityöväen Ammattiosasto on ollut jutussa kuultavana.

Asianosaisliitot ja ammattiosasto ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Järvenpää, Svartström, Vihma, Tiitola, Hyppönen, Kaski ja Lankinen.

Tuomio oli yksimielinen.