Labor court dismissed union claim that packaging size change constituted a work method change under collective agreement.

Kysymys siitä, oliko tietyn trukkipakettikoon käyttöön otto sahatavaran lastauksessa sekä erisuuruisten pakettien lukumääräsuhteissa tapahtunut muutos merkinnyt työehtosopimuksen tarkoittamaa työmenetelmän muutosta.

Asianosaiset: Puuliitto r.y. Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliitto r.y.

RATKAISU

Puutyöväenliiton, nykyiseltä nimeltään Puuliiton sekä eräiden toisten liittojen, toiselta puolen, ja Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliiton, toiselta puolen, välillä 7.1.1971 tehdyssä mekaanisen puunjalostusteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

PALKKAMÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

14 § Suorituspalkat

1. Mikäli työn laatu sen sallii ja se teknillisesti on mahdollista, on työt mahdollisuuksien mukaan pyrittävä järjestämään urakkatyöksi.

Muist. 1. Urakkaperusteen tulee olla kaikille samaa työtä tekeville sama.

2. Ennen uuden urakkatyön alkamista ja ennen uuden menetelmän käyttöönottamista on työnantajan tai hänen edustajansa ja työntekijän välillä pyrittävä tekemään urakkasopimus. Neuvotteluilla ei kuitenkaan saa hidastaa tai estää uuden työn tai menetelmän käyttöönottamista. Urakkahinnoittelu sovitaan joko jatkuvaksi tai määräaikaiseksi. Määräaikaista urakkasopimusta tehtäessä on myöskin sovittava sen voimassaoloajasta.

Urakkaneuvotteluissa on lähtökohtana ansiotasotavoitteesta sopiminen. Ohjeena on tällöin pidettävä sitä, että ansiotaso huomioonottaen ko. työn vaativuus ja muut työn tekijälleen asettamat vaatimukset asettuu oikeaan suhteeseen ao. tehtaassa muodostuneeseen ansiotasoon.

Ellei jatkuvasta urakkahinnoittelusta päästä yksimielisyyteen, on harjaantumisajan palkkaus pyrittävä järjestämään käyttämällä joko määräaikaista urakkahinnoittelua taikka aikapalkkausta.

Mikäli ansiotasotavoitteesta on sovittu, taataan 85 % ansiotasotavoitteesta määräaikaishinnoittelun aikana, ei kuitenkaan kauemmin kuin kuudelta tiliväliltä laskettuna uuden työn tai uudella menetelmällä työskentelyn aloittamisesta, ellei ajanjaksosta toisin sovita. Vastaavalta ajalta suoritetaan 85 % ansiotasotavoitteesta, ellei määräikaishinnoittelusta päästä sopimukseen.

Ellei ansiotasotavoitteesta eikä määräaikaishinnoittelusta tai muusta palkkaperusteesta päästä sopimukseen, suoritetaan työ tuntityönä ohjetuntipalkalla, ja asia alistetaan liittojen käsiteltäväksi.

3. Voimassaolevat jatkuvat urakkahinnoittelut ovat voimassa 4. kohdassa mainittua tapausta lukuunottamatta sopimuskauden loppuun.

Urakkatyötä tehtäessä on 13 §:n 1. tai 2. kohdassa mainittu ohjetuntipalkka taattu.

4. Työ- ja tuotantomenetelmien muuttuessa suoritetaan uudelleen hinnoittelu. Neuvottelut ja sopiminen uudesta hinnoittelusta on suoritettava 2. kohdan mukaisesti.

5. Jos voimassaolevia jatkuvia urakkahintoja joko työnantajan tai työntekijäin aloitteesta halutaan muuttaa jostain muusta kuin edellä 4. kohdassa mainitusta syystä voidaan se tehdä ao. työnantajan ja ko. työntekijäin välisellä sopimuksella. Ellei asianomaisten välillä päästä uudesta urakkahinnoittelusta yksimielisyyteen, jatkuu työ entisillä perusteilla ja kysymys siirretään liittojen käsiteltäväksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Puuliitto on työtuomioistuimessa esiintuonut, että kuluvan vuoden ja osittain jo viime vuoden aikana oli vientisahoilla sahatavaran lastauksessa yleisesti siirrytty aikaisempaa pienempiin pakettikokoihin, mihin lienee ollut syynä kansainvälisen mittajärjestelmän muuttuminen ja ostajien sahatavarapakettien käsittelylle asettamien vaatimusten kasvaminen. Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliiton jäsenen. Rauma-Repola Oy:n Martinniemen sahalla oli varsinaisesti kesällä 1971 aloitettu kiinteiden 100 x 115 cm:n suuruisten pakettien lastaaminen. Kuluvalla laivauskaudella tulee näiden pakettien osuus työnantajan ilmoittaman arvion mukaan olemaan kaikesta laivattavasta sahatavarasta noin 60 %. Syksyllä 1970 oli sahalla tosin jo lastattu kiinteää 100 x 100 cm:n pakettikokoa noin 2-3 laivalastillista, millä määrällä sen vähäisyyden vuoksi ei ollut käytännöllistä vaikutusta ansiotasoon.

Puheena olevien pientä vakiokokoa olevien sahatavarapakettien lastaamiseen liittyi sellaisia lisätöitä sekä työtä haittaavia ja hidastavia tekijöitä, joiden johdosta näiden pakettien lastaaminen on työehtosopimuksen määräysten perusteella hinnoiteltava uudelleen. Siirtyminen pienempään pakettikokoon aiheutti hinnoittelujärjestelmästä johtuen jo sellaisenaan lisätyötä. Työn tuloksen tarkastuksesta ja työnantajan kahteen kertaan antamista kirjallisista lastausohjeista voitiin havaita, että 100 x 115 cm:n suuruisten sahatavarapakettien lastaaminen oli suoritettava erityistä huolellisuutta noudattaen, ja ohjeet edellyttivät muun muassa reunalautojen pituusvalikointia jo lastausvaiheessa.

Kun Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliitto oli liittotason neuvottelujen yhteydessä ja sanotussa oikeudenkäynnissä työtuomioistuimessa kiistänyt, että trukkipakettien lastauksessa olisi tapahtunut työehtosopimuksen 14 §:n 4 kohdan määräysten mukainen työmenetelmän muutos, niin, vaikka Martinniemen osalta olikin paikallisissa neuvotteluissa päästy asiassa sopimukseen, oli edelleen sitovasti ratkaisematta, perustuiko tehty sopimus työehtosopimuksen 14 §:n 4 vaiko 5 kohdan soveltamiseen.

Edellä lausutun perusteella Puuliitto on työtuomioistuimessa vaatinut vahvistettavaksi, että se, antaessaan alayhdistykselleen Puutyöväen Martinniemen seudun osasto r.y:lle edellä selostetun ohjeen 100 x 115 cm:n kokoisten sahatavarapakettien lastaamisesta normaalina tuntityönä siihen saakka kunnes työlle saatiin sovituksi hinnoittelu tai jokin muu palkkaperuste, ei ollut menetellyt työehtosopimuksen määräysten vastaisesti, sekä että siirtyminen sanotun pakettikoon lastaamiseen on käsittänyt työehtosopimuksen 14 §:n 4 kohdan määräyksen mukaisen työmenetelmän muutoksen.

Kanteeseen vastatessaan Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että Martinniemen tehtailla oli vuonna 1951 siirrytty trukkikuljetuksiin, mikä oli samalla merkinnyt siirtymistä lastaamaan sahatavaraa stuuvausta varten erityisiin 125 x 120 cm:n suuruisiin paketteihin. Tämän lisäksi oli ostajien pyynnöstä vuodesta 1961 alkaen lastattu sahatavaraa muunkin kokoisiin paketteihin. Näitä muun kokoisia paketteja oli kuluneiden 10 vuoden aikana tehty yhteensä 141.221 m3. Kokovaihteluista oli aiheutunut haittaa niin sahatavaran ostaja- kuin myyjäjärjestöillekin, jotka olivat keskinäisten standardisoimisneuvottelujensa tuloksena päätyneet suosittelemaan pakettikooksi 100 x 115 cm. Yleinen siirtyminen tähän pakettikokoon oli johtunut juuri näistä standardisoimispyrkimyksistä.

Vuonna 1970 oli Martinniemen tehtaiden sahatavaravarastossa tehty seuraavat määrät eri kokoisia paketteja:

Laivaukseen A. Stuuvattavaa - stuuvausta varten n. 125 x 120 cm 75.737 m3 pakettitavaraa B. Ostajien - pakettilaivaukseen n. 100 x 100 cm 6.601 m3 tilauksesta toimitettua Rautatietoimituksiin pakettitavaraa - Ekesiölle n .70 x 90 cm 1.443 m3 - muille ostajille n. 115 x 125 cm 19.055 m3 - osittain myös n. 70 x 125 cm ns. hattupa ketteja Edellisen lisäksi oli toimitettu määräpituuspaketteja 19.584 m3.

Vastaavat luvut aikana 1.1.-17.9.1971 ovat seuraavat:

Laivaukseen A. Stuuvattavaa - stuuvausta varten n. 125 x 120 cm 25.225 m3 pakettitavaraa B. Ostajien - pakettilaivaukseen n. 100 x 115 cm 14.097 m3 tilauksesta toimitettua Rautatietoimituksiin pakettitavaraa - Ekesiölle n. 70 x 90 cm 878 m3 - muille ostajille n. 115 x 125 cm 15.562 m3 - osittain myös n. 70 x 125 cm ns. hattupaketteja Edellisen lisäksi oli toimitettu määräpituuspaketteja 11.792 m3.

Standardisoimispyrkimyksistä huolimatta oli Martinniemen tehtailla siis kuluneina vuosina jouduttu edelleen lastaamaan eri kokoisia paketteja, jotka olivat olleet suurempia taikka pienempiä kuin kanteessa tarkoitettu paketti. Vuonna 1970 oli 100 x 100 cm:n paketteja ollut 6,4 % koko lastatusta määrästä ja ostajien tilauksesta toimitettujen pakettien osuus koko lastatusta määrästä sanottuna vuonna 22,1 %. Kuluvana vuonna oli 100 x 115 cm:n kokoisia paketteja 17.9. mennessä toimitettu 27.5 % koko laivatusta määrästä kaikkien ostajien tilauksesta toimitettujen pakettitoimitusten osuuden ollessa 45,2 %.

Työn tuloksen tarkastus ei ollut osoitus työmenetelmän muutoksesta, vaan Martinniemessä oli sovittu kokeiltavaksi erityistä palkitsemismenettelyä, jonka tarkoituksena oli aikaansaada huolellista työskentelyä. Kirjallisesti annetulla paketoimisohjeella oli myös vain pyritty samaan tarkoitukseen. Ohjeet olivat koskeneet kaikkia pakettikokoja. Työnantaja ei ollut missään yhteydessä myöntänyt työmenetelmässä tapahtuneeksi muutosta. Se, että työnantajan edustajat olivat paikallisissa neuvotteluissa tarjonneet kanteessa tarkoitettujen pakettien osalta 5 %:n korotusta, oli johtunut yksinomaan edellä sanotusta kuljetuskaluston puutteen aiheuttamasta lastaajien hukka-ajan lisääntymisestä.

Edellä olevan perusteella ja ottaen vielä huomioon, että kanteessa mainittua sahatavarapakettikokoa on lastattu Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliiton jäsenyritysten noin 20:lla sahalla ilman, että kanteessa mainitulla perusteella olisi esitetty uutta hinnoittelua koskevia vaatimuksia, sanottu liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Sanotuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei 100 x 115 cm:n pakettien käytäntöön ottamista eikä erisuuruisten pakettien lukumääräsuhteiden tapahtunutta muuttumista Martinniemen sahalla ole pidettävä työehtosopimuksen 14 §:n 4 kohdassa tarkoitettuna työmenetelmän muutoksena, ja ettei Puuliiton menettely sen antaessa Puutyöväen Martinniemen seudun osastolle kanteessa tarkoitetun ohjeen näin ollen ole asiaa nyt jälkikäteen arvostellen ollut työehtosopimuksen mukainen, minkä vuoksi työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen. Asian laatuun nähden saa Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliitto kuitenkin kärsiä juttukulunsa itse.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Järvenpää, Svartström, Vihma, Uoti, Lankinen, Virtanen ja Aitamurto.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto.

Jäsen Aitamurto lausui: Totean, että Martinniemen sahalla on useiden vuosien ajan lastattu sahatavaraa eri kokoisiksi trukkipaketeiksi ja tällöin on valtaosa sahatavarasta lastattu 125 x 120 ja 115 x 120 cm:n läpimittaisiksi paketeiksi. Vuonna 1971 ovat yleistyneet 100 x 115 cm:n läpimittaiset paketit. Aikaisempina vuosina on samaa tariffia sovellettu kaikkien trukkipakettien lastaukseen huolimatta siitä, että pienehkö määrä paketeista on ollut ns. pienpaketteja.

Siirtyminen lastauksessa pääasiassa uuteen standardisoituun pakettikokoon on merkinnyt, että samasta sahatavaramäärästä on pitänyt tehdä noin 20 % enemmän paketteja ja tästä on koitunut hukka-aikaa sekä työn hidastumista, kun on jouduttu kasaamaan suurempi määrä paketteja.

Edellä mainituin perustein katson, että 100 x 115 cm:n läpimittaisten pakettien käyttöön ottamista Martinniemen sahalla on pidettävä työehtosopimuksen 14 §:n 4 kohdassa tarkoitettuna työmenetelmän muutoksena ja Puuliitto r.y., antaessaan 9.8.1971 ohjeen kirjeitse riidanalaisen työn tekemisestä tuntityönä ohjetuntipalkalla, ei siten ole menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti. Asian laatuun nähden saa Puuliitto r.y. kuitenkin kärsiä juttukulunsa itse.