Legislator Case Law & Legislation
TT:1971-35 AI generated

Labor court fines trade union and union section for failing to stop strike actions and restore peace.

Case Number TT:1971-35
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Allowed / Granted

Legislator summary

AI generated

The labor court ruled that the union section and the union were fined for failing to stop strike actions and restore peace. The union section's trustee initiated wage negotiations that escalated into strikes, while the union failed to investigate the situation or enforce the collective agreement. Consequently, the court ordered both parties to pay compensation and cover the plaintiff's legal costs.

Legislator headnote

AI generated

Section 8 of the Collective Agreements Act; Section 9 of the Collective Agreements Act; Section 10 of the Collective Agreements Act: If a trade union section or the union itself fails to take necessary measures to end strike actions or restore peace, they shall be liable for compensation damages.

Keywords

AI generated
collective agreement enforcement strike action termination peace restoration duty union liability compensation damages trustee responsibility labor dispute resolution

Cited Legislation

AI generated
Section 8 of the Collective Agreements Act
Section 9 of the Collective Agreements Act
Section 10 of the Collective Agreements Act
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Ammattiosasto, joka ei ollut ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin työtaistelun lopettamiseksi, johon myös luottamusmies oli ottanut osaa, tuomittu hyvityssakkoon.

Myös työntekijäliitto, joka oli antanut ammattiosastolle väitettyyn työmenetelmän muutokseen liittyviä työn suorittamista koskevia ohjeita selvittämättä itselleen tilannetta palauttaakseen työrauhan, tuomittu hyvityssakkoon.

Väite kanteen jättämisestä tutkimatta sen vireille panon jälkeisiä tapahtumia koskevalta osalta hylätty.

Asianosaiset: Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Puuliitto r.y.

RATKAISU

Asianosaisliittojen kesken 7.1.1971 tehdyssä mekaanisen puunjalostusteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

YLEISET MÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 § Työrauhavelvoite

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2. Kaikki työtaistelutoimenpiteet, jotka kohdistuvat tähän työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen, on kielletty. Liitot ja niiden alayhdistykset ovat sitäpaitsi velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät myöskään niiden jäseninä olevat yhdistykset, työnantajat ja työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy sellaisiin taistelutoimenpiteisiin eivätkä muutenkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

PALKKAUSMÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

14 § Suorituspalkat

1. Mikäli työn laatu sen sallii ja se teknillisesti on mahdollista, on työt mahdollisuuksien mukaan pyrittävä järjestämään urakkatyöksi.

Muist. 1. Urakkaperusteen tulee olla kaikille samaa työtä tekeville sama.

2. Ennen uuden urakkatyön alkamista ja ennen uuden menetelmän käyttöönottamista on työnantajan tai hänen edustajansa ja työntekijän välillä pyrittävä tekemään urakkasopimus. Neuvotteluilla ei kuitenkaan saa hidastaa tai estää uuden työn tai menetelmän käyttöönottamista. Urakkahinnoittelu sovitaan joko jatkuvaksi tai määräaikaiseksi. Määräaikaista urakkasopimusta tehtäessä on myöskin sovittava sen voimassaoloajasta.

Urakkaneuvotteluissa on lähtökohtana ansiotasotavoitteista sopiminen. Ohjeena on tällöin pidettävä sitä, että ansiotaso huomioonottaen ko. työn vaativuus ja muut työn tekijälleen asettamat vaatimukset asettuu oikeaan suhteeseen ao. tehtaassa muodostuneeseen ansiotasoon.

Ellei jatkuvasta urakkahinnoittelusta päästä yksimielisyyteen, on harjaantumisajan palkkaus pyrittävä järjestämään käyttämällä joko määräaikaista urakkahinnoittelua taikka aikapalkkausta.

Mikäli ansiotasotavoitteesta on sovittu, taataan 85 % ansiotasotavoitteesta määräaikaishinnoittelun aikana, ei kuitenkaan kauemmin kuin kuudelta tiliväliltä laskettuna uuden työn tai uudella menetelmällä työskentelyn aloittamisesta, ellei ajanjaksosta toisin sovita. Vastaavalta ajalta suoritetaan 85 % ansiotasotavoitteesta, ellei määräaikaishinnoittelusta päästä sopimukseen.

Ellei ansiotasotavoitteesta eikä määräaikaishinnoittelusta tai muusta palkkaperusteesta päästä sopimukseen, suoritetaan työ tuntityönä ohjetuntipalkalla, ja asia alistetaan liittojen käsiteltäväksi.

3. Voimassaolevat jatkuvat urakkahinnoittelut ovat voimassa 4. kohdassa mainittua tapausta lukuunottamatta sopimuskauden loppuun.

Urakkatyötä tehtäessä on 13 §:n 1. tai 2. kohdassa mainittu ohjetuntipalkka taattu.

4. Työ- ja tuotantomenetelmien muuttuessa suoritetaan uudelleen hinnoittelu. Neuvottelut ja sopiminen uudesta hinnoittelusta on suoritettava 2. kohdan mukaisesti.

5. Jos voimassaolevia jatkuvia urakkahintoja joko työnantajan tai työntekijäin aloitteesta halutaan muuttaa jostain muusta kuin edellä 4. kohdassa mainitusta syystä, voidaan se tehdä ao. työnantajan ja ko. työntekijäin välisellä sopimuksella. Ellei asianomaisten välillä päästä uudesta urakkahinnoittelusta yksimielisyyteen, jatkuu työ entisillä perusteilla ja kysymys siirretään liittojen käsiteltäväksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

7. Ennenkuin urakkatyön hinnoittelusta syntynyt erimielisyys on käsitelty tämän sopimuksen 30 §:ssä mainitulla tavalla, älköön kysymyksen johdosta ryhdyttäkö työtaistelutoimenpiteisiin toisen sopimuspuolen painostamiseksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

SOVITTELUMÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

30 § Sopimusten tulkinta

1. Jos tämän sopimuksen tai sopimuspuolten välillä tehtyjen muiden sopimusten tai pöytäkirjojen sisällöstä, määräysten tulkinnasta tai soveltamisesta syntyy erimielisyyttä, josta asianosaiset keskenään neuvottelemalla eivät pääse yksimielisyyteen, on asia siirrettävä allekirjoittaneiden liittojen ratkaistavaksi. Elleivät nämäkään pääse asiasta yksimielisyyteen, voi jompikumpi sopimuspuoli alistaa asian työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

Muist. 1. Niissä tapauksissa, jolloin paikalliset neuvottelut asiasta eivät johda tulokseen, ja toinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, on asiasta laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa on selostettu erimielisyyden aiheena oleva asia sekä molempien osapuolten kanta. Muistiosta on jätettävä molemmille sopimuspuolille kappale.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 3 § kuuluu seuraavasti:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3 §

Liitot ovat todenneet työehtosopimuksen 14 §:n 4. kohdan merkitsevän sitä, että tulkinnanvaraisissa työ- ja tuotantomenetelmien muutostapauksissa menetelmän muutosta koskeva asia on käsiteltävä liittojen välisissä neuvotteluissa, ennenkuin työtä ryhdytään tekemään ohjetuntipalkalla.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliitto on työtuomioistuimessa esiintuonut, että sen jäsenyrityksen Rauma-Repola Oy:n Martinniemen tehtailla työskentelevä Puutyöväen Martinniemen seudun osasto r.y:n asettama pääluottamusmies Leo Kropsu oli 16.7.1971 jättänyt työnantajalle trukkipakettien lastausta koskevan palkankorotusesityksen. Asiasta oli sen jälkeen työehtosopimuksen edellyttämässä järjestyksessä neuvoteltu paikallisesti 22.7., 23.7. ja 27.7.1971. Kun asiassa ei ollut päästy yksimielisyyteen, olivat osapuolet alistaneet asian muistiolla liittojen ratkaistavaksi. Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliitolle oli muistio saapunut 29.7.1971. Työehtosopimuksen mukaisen neuvottelumenettelyn ollessa kesken olivat sanotun yhtiön Martinniemen tehtaiden lastaajat, jotka ovat sanotun ammattiosaston jäseniä, ryhtyneet seuraaviin työtaistelutoimenpiteisiin:

Kun Puuliitto ja Puutyöväen Martinniemen seudun osasto kerrotuin tavoin olivat laiminlyöneet niille työehtosopimuslain nojalla kuuluvat velvollisuudet salliessaan jäsentensä ja asettamansa luottamusmiehen lakiin ja työehtosopimukseen perustumattomalla tavalla ajaa työtaistelutoimin palkkavaatimuksiaan ja kun ne eivät muutoinkaan olleet ryhtyneet riittävän tehokkaisiin toimenpiteisiin työehtosopimuksen edellyttämän neuvottelujärjestyksen ja työrauhan turvaamiseksi työpaikalla, Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Puuliiton ja Puutyöväen Martinniemen seudun osaston tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 §:n mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta ja laiminlyönnistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Puutyöväen Martinniemen seudun osastoa on jutussa kuultu.

Puuliiton osalta työtuomioistuin toteaa liiton antaneen osaston toimihenkilöille ohjeita kanteessa tarkoitettujen pienten trukkipakettien lastaustyön suorittamisesta tuntipalkalla siihen saakka kunnes uudelleen hinnoittelu tapahtuneeksi väitetyn työmenetelmän muutoksen johdosta oli suoritettu. Sen sijaan Puuliitto ei ole, saatuaan Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliitosta tietoja Martinniemen tehtailla meneillään olevaksi ilmoitetusta kysymyksessä olevien lastaajien kaikkea työtä koskevasta työtaistelusta, ryhtynyt tarvittaviin toimenpiteisiin selvittääkseen itselleen tilanteen ja palauttaakseen sen perusteella työrauhan.

Sanotuista syistä työtuomioistuin harkitsee oikeaksi työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Puutyöväen Martinniemen seudun osaston maksamaan Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkona työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 2000 markkaa ja Puuliiton sille kuuluvan valvontavelvollisuuden rikkomisesta 3500 markkaa, minkä ohessa osaston ja Puuliiton on yhteisvastuullisesti korvattava Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 600 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Hallenberg, Vihma, Tiitola, Uoti, Kaski, Suominen ja Kuivanen.

Tuomio oli yksimielinen.