Legislator Case Law & Legislation
DE FR IT EN
Analyze in Legislator
TT:1971-30 AI generated

Labor court dismisses union claim against employer for breach of collective agreement due to valid supervisory duty failure.

Case Number TT:1971-30
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Partially Allowed
Open official source Machine-readable Markdown (.md)

Legislator summary

AI generated

The labor court dismissed the union's claim against the employer for breach of the collective agreement regarding overtime compensation calculations. The employer argued that a prior local agreement, signed with union representatives, superseded the general rules, and the union admitted this agreement did not meet the collective agreement's requirements. The court ruled that the employer failed its supervisory duty to enforce the agreement, resulting in a fine and awarding the union's legal costs while the employer bore its own.

Legislator headnote

AI generated

Section 1(3) of the Act on the Labour Court; Section 8, 9 and 10 of the Act on the Enforcement of Collective Agreements: An employer who fails to enforce a collective agreement despite knowing the breach constitutes a violation of its supervisory duty, warranting a fine and liability for the union's legal costs.

Keywords

AI generated
supervisory duty collective agreement breach of contract labor court jurisdiction overtime compensation union fine local agreement

Cited Legislation

AI generated
Section 1(3) of the Act on the Labour Court
Section 8 of the Act on the Enforcement of Collective Agreements
Section 9 of the Act on the Enforcement of Collective Agreements
Section 10 of the Act on the Enforcement of Collective Agreements
AI generated
labour_2006_14
Labor court dismissed union claims for trustee protection but allowed overtime compensation and fines for union inaction.
labour_2016_6
Labor court allows union claim that part-time conversion requires local agreement under collective agreement.
labour_2024_55
Labor court orders fines for collective agreement breaches but dismisses claim regarding unpaid personal pay share.
labour_1971_62
Labor court orders company to pay penalty for violating collective agreement by paying fixed allowances as averages without local agreement.
labour_1973_35
Labor court dismissed union claim against employer and union for collective agreement breach regarding piece-rate pay adjustments.

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Yhtiö oli sisällyttäessään aikanaan tehdyn paikallisen sopimuksen mukaisesti ylityökorvaukset kuljettajille maksettavaan kertakaikkiseen ns. rahastuslisään ja jättäessään vastaavasti rahastuslisän ottamatta huomioon ylityöstä tulevaa palkkaa laskettaessa menetellyt virheellisesti.

Kun paikallinen sopimus oli syntynyt asianosaisyhdistysten tieten ja yhtiö noudattaessaan sitä oli menetellyt työnantajayhdistyksen ohjeiden mukaisesti, ei yhtiö ollut tietensä rikkonut työehtosopimusta.

Työnantajayhdistys tuomittu hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Työtuomioistuimen toimivaltaa koskeva väite hylätty.

Asianosaiset: Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto r.y. Autoliikenteen Työnantajayhdistys r.y. ja Oy Liikenne Ab

RATKAISU

Autoliikenteen Työnantajayhdistyksen ja Auto ja Kuljetusalan Työntekijäliiton välillä 19.1.1971 allekirjoitetussa, 1.1. 197131.3.1972 voimassa olevassa linjaautohenkilökunnan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

9 § Säännöllinen työaika

1. Työajan suhteen noudatetaan työaikalakia sekä jäljempänä lueteltuja linja-autoliikenteen erikoisuudesta johtuvia määräyksiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

10 § Yli-, hätä- ja sunnuntaityö

Yli-. hätä- ja sunnuntaityötä voidaan teettää lain sallima määrä ja lain edellyttämällä tavalla tämän työehtosopimuksen rajoissa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

13 § Aikapalkat

5. Paikallis- ja lähiliikenteessä maksetaan rahastustyötä suorittavalle linja-autonkuljettajalle rahastuslisää 34 penniä tunnilta. Kaukoliikenteessä rahastustyötä suorittavalle linja-autonkuljettajalle maksetaan rahastuslisää 10 penniä tunnilta. (Kts. allekirjoituspöytäkirjan 2 § 2.) Niille, joille sopimuskauden alussa on maksettu edellistä suurempaa lisää, maksetaan se entisen suuruisena.

14 § Yli-, hätä- ja sunnuntaityökorvaus

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2. Ylityöaikaa jaksottaisessa työssä määriteltäessä maksetaan työntekijälle kahteen peräkkäiseen viikkoon kertyneistä ylityötunneista 12 tunnilta 50 %:lla korotettu palkka ja sen yli meneviltä työtunneilta 100 %:lla korotettu palkka. Jos 2-viikkojakso on keskeytynyt sen johdosta, että työntekijän työsuhde on katkennut tai ettei hän ole voinut olla työssä loman, sairauden tai muun hyväksyttävän syyn vuoksi, lasketaan hänelle mahdollisesti kuuluvat ylityötunnit työaikalain 17 §:n mukaisesti.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4. Sunnuntai- ja ylityökorvausta laskettaessa saadaan peruspalkka tuntia kohden jakamalla kahden viikon palkka 80:llä. Palkalla ymmärretään säännöllisen työajan taulukkopalkka, johon lasketaan lisäksi mahdollinen ns. hyvän miehen lisä ja mahdollinen vuorotyölisä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asianosaisyhdistykset ovat vuoden 1970 työehtosopimuksen tulkintaa koskevassa neuvottelussa todenneet vuoden 1971 työehtosopimuksen edelle jäljennetyn 14 §:n 4 kohdan kanssa saman sisältöisen määräyksen osalta seuraavaa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5) Työehtosopimuksen 14 §, yli- ja sunnuntaityökorotukset

Yli- ja sunnuntaityökorotuksia laskettaessa, on työntekijäin peruspalkan lisäksi myös palkkaan liittyviä lisiä, esim. rahastus- ja vuorotyölisiä korotettava yli- ja sunnuntaityöprosenteilla.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kanteen johdosta Autoliikenteen Työnantajayhdistys on ensin todennut, että työehtosopimuksen 9 §:n määräyksellä on ollut tarkoituksena yleisluontoisesti viitata työaikalakiin, jota työehtosopimuksen ohella on sopimuksen tarkoittamalla alalla noudatettava. Tällä viittauksella ei sen sijaan ole tarkoitettu määrätä työaikalakia tai joitakin sen säännöksiä työehtosopimuksen osina ja työehtosopimuslain mukaisella sidonnaisuudella osapuolten noudatettavaksi. Kun siis kanteessa ei ollut kysymys työehtosopimuksen osaksi katsottavien määräysten tulkinnasta, olisi kanne työtuomioistuimen toimivaltaan kuulumattomana jätettävä tutkittavaksi ottamatta.

Oy Liikenne Ab on yhtynyt Autoliikenteen Työnantajayhdistyksen vastineessaan lausumaan ja lisäksi esiintuonut, että vuonna 1969 tehty edellä tarkoitettu paikallinen sopimus oli tehty työnantaja- ja työntekijäliiton edustajien läsnäollessa. Kun kuljettajat olivat sopimuksen perusteella saaneet ainakin työehtosopimuksen määräysten mukaisen korvauksen ylityöstä, ei voitu katsoa, että yhtiö olisi tietensä rikkonuttyöehtosopimusta. 18.3.1971 oli yhtiön ja sen kuljettajien välillä tehty uusi, 14.3.1971 alkaen sovellettava sopimus, jonka mukaan säännölliseltä työajalta oli maksettava rahastuslisää 27 markkaa 20 penniä ja tilityskorvausta 22 markkaa 80 penniä ja koko tämä määrä, eli 63 penniä tunnilta otettava ylityö-, pyhätyö- ja vapaapäiväkorvauksen perusteeksi. Yhtiö on niin ollen vaatinut kanteen hylkäämistä omalta osaltaan.

Vastineessa mainitun, 18.3.1971 tehdyn sopimuksen johdosta Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on luopunut kanteestaan siltä osin kuin siinä on vaadittu määräajan ja toistuvan hyvityssakon uhan asettamista.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Työtuomioistuin on ensin tutkinut Autoliikenteen Työnantajayhdistyksen ja Oy Liikenne Ab:n tekemän väitteen siitä, ettei juttu kuuluisi työtuomioistuimen toimivaltaan. Kanteessa on väitetty Oy Liikenne Ab:n menetelleen työehtosopimuksen vastaisesti jättämällä kanteessa tarkoitetun 50 markan määräisen rahastuslisän lukematta ylityökorvauksen laskuperusteena olevaan peruspalkkaan, ja vaadittu hyvityssakkoseuraamusta yhtiölle näin tapahtuneesta työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Autoliikenteen Työnantajayhdistykselle laiminlyönnistä valvoa, että yhtiö noudattaisi tässä kohden työehtosopimusta. Kun jutussa näin ollen on kysymys työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain vastaiseksi väitetyn menettelyn seuraamuksista, työtuomioistuin siitä annetun lain 1 §:n 3 kohdan nojalla harkitsee oikeaksi hylätä väitteen.

Edelleen työtuomioistuin toteaa Autoliikenteen Työnantajayhdistyksen toimitusjohtajankin olleen sitä mieltä, ettei kerrottu 10.3.1969 tehty sopimus täyttänyt työehtosopimuksen vaatimuksia. Siitä huolimatta ei työnantajayhdistys ole kantajaliitolta saatujen kehotusten jälkeenkään ryhtynyt toimenpiteisiin saadakseen Oy Liikenne Ab:n noudattamaan työehtosopimusta. Täten on työnantajayhdistys työtuomioistuimen mielestä laiminlyönyt velvollisuutensa valvoa työehtosopimuksen noudattamista. Kun yhtiö puolestaan on noudattaessaan edelleen 1.1.-13.3.1971 mainittua 10.3.1969 tehtyä sopimusta menetellyt työnantajayhdistyksen ohjeiden mukaisesti, työtuomioistuin ei, ottaen lisäksi huomioon sopimuksen edellä kerrotun syntymistavan asianosaisyhdistysten edustajien tieten, voi katsoa yhtiön tietensä menetelleen työehtosopimuksen vastaisesti.

Tämän vuoksi työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, hyläten kanteen Oy Liikenne Ab:tä vastaan, työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Autoliikenteen Työnantajayhdistyksen maksamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitolle hyvityssakkona valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 2000 markkaa ja korvaamaan liiton oikeudenkäyntikulut 500 markalla. Asian laatuun nähden saa Oy Liikenne Ab itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Järvenpää, Svartström, Aranto, Uoti, Kaski, Lankinen ja Suominen.

Tuomio oli yksimielinen.