Labor court dismisses union claim because union failed to negotiate required terms and contributed to negotiation failure.
Legislator summary
AI generatedThe labor court dismissed the union's complaint regarding wage reductions for truck drivers in pharmacy wholesale stores. The union argued that a collective agreement principle prohibiting pay cuts was violated, but the employer contended that no formal negotiations were conducted as required by law. The court ruled that since the union's representatives failed to request negotiations within the committee and did not subsequently submit a formal negotiation request, the union contributed to the failure to negotiate. Consequently, the court declined to examine the case under the relevant labor law provision.
Legislator headnote
AI generatedSection 10 of the Act on the Labour Court; where a union fails to initiate formal negotiations as required by law and contributes to the failure to negotiate, the court will not examine the case.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Kun riitakysymyksestä ei ollut työehtosopimuksessa edellytetyllä tavalla neuvoteltu ja kantajaliittokin oli osaltaan syypää siihen, että neuvottelut olivat jääneet pitämättä, kannetta ei otettu tutkittavaksi.
Asianosaiset: Suomen Liikeväen Liitto r.y. Liiketyönantajain Keskusliitto r.y.
RATKAISU
Asianosaisliittojen edustajien allekirjoittamassa 28.9.1970 päivätyssä automiesten työehtosopimusta koskevassa pöytäkirjassa on muun ohessa seuraavat kohdat:
1 §
Sovittiin, että Liiketyönantajain Keskusliiton jäsenten palveluksessa kauppaliikkeiden ja toimistojen työoloista annetun lain soveltamispiirissä työskenteleviin Suomen Liikeväen Liittoon kuuluviin automiehiin sovelletaan Liiketyönantajain Keskusliiton tammikuun 14 päivänä 1970 mm. Suomen Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton kanssa tekemän automiehiä koskevan työehtosopimus I:n määräyksiä.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
3 §
Sovittiin, että Liiketyönantajain Keskusliitto antaa asiasta, Suomen Liikeväen Liiton kanssa neuvoteltuaan, edellä sanotun työehtosopimuksen soveltamista koskevat ohjeet jäsenistöönsä kuuluville apteekkitukkutavarakauppaa harjoittaville elinkeinonharjoittajille ja valvoo annettujen ohjeiden noudattamista.
4 §
Sovittiin, että sopijapuolet asettavat keskuudestaan toimikunnan, jonka tehtävänä on tutkia ja selvittää, poikkeaako ja missä määrin apteekkitukkutavarakaupan automiesten työ vaativuutensa ja vastuullisuutensa takia kaupan muitten automiesten työstä sekä missä määrin automiesten palkkaus rakentuu urakkatyön teettämisen pohjalle ja mitä seikkoja tällöin on otettu huomioon järjestelmästä sovittaessa. Toimikunnan tulee aloittaa työnsä välittömästi ja saattaa päätökseen mahdollisimman joutuisasti ja viimeistään lokakuun 31 päivään 1970 mennessä.
5 §
Tällä työehtosopimuspöytäkirjalla on sama voima ja velvoittavuus kuin 1 §:ssä sanotulla työehtosopimuksella.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Mainitun pöytäkirjan 1 §:ssä tarkoitetussa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
5 § Aikapalkka
1. Täysin työkykyisille 18 vuotta täyttäneille automiehille maksetaan tämän sopimuksen liitteinä olevien palkkataulukoiden sekä jäljempänä seuraavien määräysten mukainen palkka
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
7 § Työaika, yli- ja sunnuntaityökorvaus
1. Työaika sekä yli- ja sunnuntaityökorvaukset määräytyvät kauppaliikkeiden ja toimistojen työoloista annetun lain mukaan.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
9 § Ruoka- ja päiväraha
1. Jos työntekijä on työnsä vuoksi estynyt peräkkäin yli 12 tuntia aterioimasta kotipaikkakunnallaan, eikä työnantaja järjestä hänelle vapaata ateriaa, hänelle suoritetaan 10 markkaa ruokarahaa vuorokaudessa.
2. Jos työntekijä joutuu yöpymään vieraalla paikkakunnalla, eikä työnantaja ole järjestänyt hänelle maksutonta asuntoa ja ruokaa, hänelle suoritetaan 18 markkaa päivärahaa vuorokaudessa. Jos työnantaja hankkii asunnon ja ruoan, ei päivärahaa makseta.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
21 § Erimielisyyksien ratkaiseminen
Tämän sopimuksen tulkintaa tai rikkomista koskevista erimielisyyksistä on ensin neuvoteltava työnantajan ja työntekijäin luottamusmiehen kesken, ja ellei tässä sovintoa synny, asianomaisten järjestöjen kesken. Jollei yksimielisyyteen näin päästä, voi kumpikin riitapuoli saattaa asian työtuomioistuimen ratkaistavaksi.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Alussa mainitun työehtosopimuspöytäkirjan liitteeksi otetussa valtakunnansovittelija Erkki Sunilan 15.9.1970 päivätyssä sovintoehdotuksessa sanotaan muun muassa:
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
II. Työehtosopimuspöytäkirjan soveltamisohjeet
Huomioon ottaen apteekkitukkutavarakaupan automiesten erityiset työolosuhteet ehdotan, että Liiketyönantajain Keskusliitto r.y, edellä mainitun työehtosopimuspöytäkirjan 3 §:n mukaisesti, antaa seuraavat automiehiä koskevan työehtosopimus I:n soveltamisohjeet:
Palkkaus
1. Automiesten palkkaus määräytyy edellä sanotun työehtosopimuksen palkkataulukon ja sopimuksen 5 §:n sisältämien palkkaukseen vaikuttavien erityismääräysten mukaan.
2. Jos yrityksessä on noudatettu järjestelmää, jonka perusteella on varsinaisen palkkauksen lisäksi maksettu erityistä kiinteätä ruoka- tai päivärahaa huolimatta siitä että automiessopimuksen 9 §:n määräykset eivät ole sitä edellyttäneet, lisätään tämä erityinen palkanlisä sellaisenaan varsinaiseen palkkaan ja ruoka- ja päivärahajärjestelmässä siirrytään sopimuksen mukaiseen järjestelmään.
3. Jos yrityksessä on ollut käytännössä erityisiä automiessopimukseen perustumattomia lisiä, menetellään näiden lisien osalta vastaavasti, ja palkkarakenne pyritään jo ensi vaiheessa saamaan mahdollisimman lähelle työehtosopimuksen edellyttämää palkkarakennetta.
4. Jos automiehen voimassa oleva palkka on ollut tai edellä esitetyllä tavalla muodostuu niin korkeaksi, etteivät voimassa olevan työehtosopimuksen palkkamääräykset sitä kata, katsotaan ylimenevä osa automiehen henkilökohtaiseksi erityiseksi palkanlisäksi. Periaatteena on pidettävä sitä, ettei kenenkään palveluksessa olevan automiehen henkilökohtainen palkka työehtosopimuspöytäkirjan tekemisen vuoksi alene. Näin muodostunut palkka on myös perustana lain mukaisia korotuksia laskettaessa.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Samoin työehtosopimuspöytäkirjan liitteeksi otetussa asianosaisliittojen välillä tehdyssä sopimuksessa on muun muassa seuraavat kohdat:
Apteekkitukkutavarakaupan automiehiä koskevan 21.9.1970 klo 19.00 alkaneen työnseisauksen lopettamiseksi ovat allekirjoittaneet liitot tehneet seuraavan
Sopimuksen:
Suomen Liikeväen Liitto r.y:n ja Liiketyönantajain Keskusliitto r.y:n väliset työehtosopimussuhteet järjestetään siltä pohjalta kuin valtakunnansovittelijan 15.9.1970 päivätyssä sovintoehdotuksessa ja sitä täydentävässä 19.9.1970 päivätyssä muistiossa on sanottu.
2 §
Samalla on sovittu seuraavista seikoista:
1. Automiesten nykyinen palkkataso pysytetään
2. Jos sovintoehdotuksessa ja muistiossa mainittu toimikunta havaitsee virheellisyyksiä, ne oikaistaan sekä
3. Jos hyvän miehen lisää ei ole maksettu sopimuksen hengen mukaisesti, virheet oikaistaan. Hyvän miehen lisää koskevia määräyksiä on sovellettava myöskin yrityskohtaisesti.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Suomen Liikeväen Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että autonkuljettajien saaman palkan oli työehtosopimuksen mukaan, senkin jälkeen kun siihen oli liitetty kiinteät ruoka- ja päivärahat, oltava vähintään yhtä suuri kuin ennen sopimuksen tekemistä saatu kokonaistulo oli ollut. Käytännössä kuitenkin apteekkitavaratukkukauppojen automiesten nettopalkka oli alentunut, sillä ennen työehtosopimuksen solmimista vallinneen käytännön mukaan työnantajat eivät pidättäneet päivä- ja ruokarahasta veroa eikä siitä suoritettu sosiaaliturvamaksuja. Työehtosopimuksen solmimisen jälkeen nämä vähennykset on suoritettu. Kun toisaalta autonkuljettajille oli työehtosopimuksen solmimisen yhteydessä ilmoitettu palkkaan liittyvinä tuloina myös päivä- ja ruokarahat, kantajaliitto on katsonut, että työehtosopimuksen periaatetta, jonka mukaan palkkatasoa ei ollut alennettava, oli loukattu.
Apteekkitavaratukkukaupoissa oli maksettu autonkuljettajille kuukausittain ylityökorvauksen nimellä kiinteää lisäpalkkaa. Kun laki kauppaliikkeiden ja toimistojen työoloista ei tuntenut tällaista ylityökorvauksen maksamistapaa ja kun työehtosopimuspöytäkirjasta ei myöskään käynyt ilmi tällaisen lisäpalkan maksamistapa, kantajaliitto on ilmoittanut katsovansa, että puheena oleva lisäpalkka oli sellainen automiessopimukseen perustumaton palkanlisä, jonka suhteen oli meneteltävä niin kuin työehtosopimuksen soveltamisohjeissa oli sanottu.
Kun Suomen Liikeväen Liitto ei ollut päässyt työehtosopimuksen tulkinnassa yksimielisyyteen Liiketyönantajain Keskusliiton kanssa, se on työtuomioistuimessa vaatinut vahvistettavaksi, että edellä mainittujen valtakunnansovittelijan sovintoehdotuksen II osan 4 kohdan ja työnseisauksen lopettamissopimuksen 2 §:n 1 kohdan mukaan apteekkitavaratukkukaupan autonkuljettajille maksettavan nettopalkan määrä ei saa alentua työehtosopimuspöytäkirjan soveltamisohjeiden 2 kohdan tarkoittamien toimenpiteiden vuoksi ja että kiinteän ylityökorvauksen nimellä maksettu lisäpalkka on automiessopimukseen perustumaton ja sen suhteen siis on meneteltävä siten kuin työehtosopimuspöytäkirjan soveltamisohjeiden 2 ja 3 kohdassa on määrätty.
Kanteen johdosta Liiketyönantajain Keskusliitto on työtuomioistuimessa lausunut, että asianosaisliittojen välillä ei ollut automiehiä koskevan työehtosopimuksen 21 §:ssä edellytetyllä tavalla neuvoteltu. Sanotusta syystä liitto on katsonut, ettei asiaa voitu ottaa työtuomioistuimessa tutkittavaksi.
Suomen Liikeväen Liito on väitteen johdosta ilmoittanut, että sen edustajat olivat valtakunnansovittelijan sovintoehdotuksen mukaisesti asetetussa toimikunnassa esittäneet pyynnön nyt puheena olevien kysymysten ratkaisemisesta neuvotteluteitse.
Liiketyönantajain Keskusliitto on todennut, että virallista neuvottelupyyntöä ei liitolle ollut asiassa esitetty, vaikka puheena olevista palkkauskysymyksistä olikin toimikunnassa keskusteltu.
Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
Työtuomioistuin on käsitellyt jutun ja toteaa, että Suomen Liikeväen Liiton taholta on työehtosopimuspöytäkirjassa perustetussa toimikunnassa pyritty ottamaan kanteessa tarkoitetut kysymykset käsittelyn kohteeksi; mutta kun Liiketyönantajain Keskusliiton edustajat toimikunnassa ovat katsoneet näiden kysymysten jäävän toimikunnan tehtävien ulkopuolelle eikä Suomen Liikeväen Liitto puolestaan ole tämän jälkeen esittänyt neuvottelupyyntöä Liiketyönantajain Keskusliitolle, työtuomioistuin katsoo Suomen Liikeväen Liitonkin olevan osaltaan syypää siihen, että neuvottelut ovat jääneet pitämättä, eikä tämän vuoksi työtuomioistuimesta annetun lain 10 §:n säännöksen huomioon ottaen ota kannetta tutkittavakseen. Asian laatuun nähden saa Liiketyönantajain Keskusliitto kärsiä oikeudenkäyntikulunsa itse.
Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Järvenpää, Svartström, Tuomola, Lankinen ja Kenraali.
Tuomio oli yksimielinen.