Labor unions fined for strike continuation but union liability dismissed due to lack of evidence.
Legislator summary
AI generatedThe labor court ordered local union branches to pay compensation for their direct role in sustaining a strike, while dismissing the claim against the national unions. The court found that local branches failed to prevent or end the strike, yet the national unions did not meet the burden of proof regarding their own negligence. Consequently, the national unions were acquitted of liability, though they were required to bear their own litigation costs.
Legislator headnote
AI generatedSection 8 of the Collective Agreements Act; while local union branches are liable for failing to prevent strikes, national unions are not liable if the employer cannot prove they neglected their supervisory duties.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Ammattiosastot vastasivat siitä, että osa niiden toimihenkilöistä ja luottamusmiehistä oli suoranaisesti myötävaikuttanut toimeenpannun työtaistelun jatkumiseen eivätkä osastot, joiden jäsenistä valtaosa oli osallistunut istumalakkoihin, olleet muutenkaan asianmukaisesti huolehtineet työtaistelutoimenpiteiden ehkäisemisestä ja lopettamisesta. Osastot tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoihin.
Sen sijaan katsottu jääneen näyttämättä, että työntekijäliitot olisivat laiminlyöneet valvontavelvollisuutensa.
Asianosaiset: Suomen Työnantajain Yleinen RyhmäArbetsgivarnas i Finland Allmänna Grupp r.y. Suomen Puunjalostusteollisuustyöntekijäin Liitto r.y. ja Puutyöväenliitto r.y.
RATKAISU
Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Suomen Puunjalostusteollisuustyöntekijäin Liiton välillä joulukuun 31 päivänä 1969 vuodeksi 1970 tehdyssä, Hollming Oy:tä koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa määräykset:
7 § Suorituspalkka
1. Mikäli työn laatu sen sallii ja jos se teknillisesti on mahdollista, on työntekijälle varattava tilaisuus suorittaa työtä suorituspalkalla. Suorituspalkkatyön hinnoittelun on perustuttava työn vaativuuteen perustuviin työkohtaisiin tuntipalkkoihin.
Urakkatyössä on hinnoittelun oltava sellainen, että työntekijän urakka-ansio nousee normaalilla urakkatyövauhdilla 20 % hinnoitteluperustetta eli työn vaativuuteen perustuvaa työkohtaista palkkaa korkeammaksi ja kasvaa työnsuorituksen tai työtehon lisääntyessä vähintään samassa suhteessa.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
3. Työ- ja tuotantomenetelmien tai työolosuhteiden muuttuessa suoritetaan urakkahinnoittelun tarkistaminen. Tällaisesta uudelleenhinnoittelusta on kuitenkin neuvoteltava ao. työntekijäin kanssa, ja jos asiasta ei päästä yksimielisyyteen, on asia alistettava liittojen ratkaistavaksi.
4. Jos voimassa olevia jatkuvia urakkahintoja joko työnantajan tai työntekijän aloitteesta halutaan muuttaa jostain muusta kuin edellä 2. kohdassa mainitusta syystä, voidaan se tehdä ao. työnantajan ja ko. työntekijän välisellä sopimuksella. Ellei asianomaisten välillä päästä uudesta urakkahinnoittelusta yksimielisyyteen, jatkuu työ entisillä perusteilla, ja kysymys siirretään liittojen käsiteltäväksi.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
12. Milloin työntekijä työnantajan määräyksestä joutuu keskeyttämään aloittamansa sovitun urakan muun työn takia, eikä keskeytyksen aiheuttanutta työtä voida järjestää urakalla, maksetaan työntekijälle keskeytyksen ajalta. kuitenkin korkeintaan 6 työpäivältä, hänen keskituntiansionsa mukainen palkka. Jos tuntityö jatkuu kauemmin kuin 6 työpäivää, maksetaan sen jälkeiseltä tuntityöajalta tuntipalkka.
Pöytäkirjamerkintöjä:
1. Mikäli 7 §:n 3. kohdan tulkinnasta työpaikoilla ilmenee erimielisyyttä eikä niitä paikallisesti saada sovitetuksi, siirretään ne sopijapuolten ratkaistaviksi.
2. Ohjeena 7 §:n 3. kohdassa mainitulle uudelle urakkahinnoittelulle on pidettävä työehtosopimuksen mukaisesti muodostunutta ansiotasoa.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
32 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen
1. Jos työnantajan ja työntekijäin välillä ilmaantuu erimielisyyttä tämän sopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa, on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijäin kesken. Ellei asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, voidaan se alistaa ao. liittojen ratkaistavaksi. Jos toinen paikallinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, on asiasta laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa on lyhyesti mainittu erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta. Muistiosta on annettava molemmille paikallisille osapuolille kappale.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
2. Tästä sopimuksesta aiheutuvat erimielisyydet, joista sopimuspuolten kesken edellä 1. momentissa mainittua menettelyä noudattaen ei ole päästy yksimielisyyteen, alistetaan työtuomioistuimen ratkaistavaksi.
3. Tämä työehtosopimus sitoo allekirjoittaneita liittoja ja niiden alayhdistyksiä sekä työnantajia ja työntekijöitä, jotka ovat tai sopimuksen voimassaoloaikana ovat olleet näiden yhdistysten jäseniä.
Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Suomen Metallityöväen Liitto r.y:n välillä samana päivänä niin ikään vuodeksi 1970 tehdyssä, Hollming Oy:tä ja erästä toista yhtiötä koskevassa työehtosopimuksessa, johon Puutyöväenliitto on edellä mainittujen liittojen suostumuksella yhtynyt, on vastaavat määräykset.
Paikalliset ammattiosastot, Suomen Puunjalostusteollisuustyöntekijäin Liittoon kuuluva, Rauman kaupungista oleva Rauman Laivanrakentajain ammattiosasto r.y. ja Puutyöväenliittoon kuuluva, myös Raumalta oleva Rauman Telakkatyöntekijäin ammattiosasto r.y. eivät olleet ryhtyneet toimiin sanottujen työtaistelutoimenpiteiden estämiseksi ja lopettamiseksi. Syyskuun 11 päivänä 1970 käydyissä paikallisissa neuvotteluissa pääluottamusmies Auranaho oli estänyt sovinnon aikaansaamisen asettumalla vastustamaan työnantajan puolelta esitettyä palkkaratkaisua, jonka neuvotteluun osallistunut, urakasta suurimman osan tehnyt työntekijä olisi hyväksynyt. Sitä paitsi osastot olivat velvollisuuksiensa vastaisesti sallineet jäsentensä ja luottamusmiestensä ottaa osaa työtaisteluun.
Suomen Puunjalostusteollisuustyöntekijäin Liitto ja Puutyöväenliitto olivat myöskin omalta kohdaltaan rikkoneet niille työehtosopimuslain ja työehtosopimusten mukaan kuuluvan valvontavelvollisuuden laiminlyömällä ryhtyä riittävän tehokkaisiin toimenpiteisiin työtaistelun ehkäisemiseksi ja lopettamiseksi.
Esittämillään perusteilla Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut, että Suomen Puunjalostusteollisuustyöntekijäin Liitto ja Puutyöväenliitto sekä niiden alayhdistykset, Rauman Laivanrakentajain ammattiosasto ja Rauman Telakkatyöntekijäin ammattiosasto tuomittaisiin työehtosopimuslain 8 §:ään perustuvien velvollisuuksien laiminlyömisestä ja rikkomisesta työtuomioistuimen kohtuullisiksi harkitsemiin hyvityssakkoihin.
Edellä esittämillään perusteilla Suomen Puunjalostusteollisuustyöntekijäin Liitto ja Puutyöväenliitto ovat katsoneet, että liitot samoin kuin ammattiosastot olivat ryhtyneet kaikkiin niihin toimenpiteisiin, jotka kerrotuissa olosuhteissa olivat niiden käytettävinä. Mitä erityisesti tuli ammattiosastoja vastaan ajettuun kanteeseen, niin koska osastot oli haastettu jutussa ainoastaan kuultaviksi, ei osastojen tuomitseminen hyvityssakkoihin ollut mahdollinen. Suomen Puunjalostusteollisuustyöntekijäin Liitto ja Puutyöväenliitto ovat vaatineet kanteen hylkäämistä kaikilta kohdiltaan.
Rauman Laivanrakentajain ammattiosasto ja Rauman Telakkatyöntekijäin ammattiosasto ovat olleet jutussa kuultavina.
Asianosaisliitot ja edellä mainitut ammattiosastot ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
Mitä tulee vaatimuksiin Suomen Puunjalostusteollisuustyöntekijäin Liiton ja Puutyöväenliiton tuomitsemisesta hyvityssakkoihin, niin koska sen selvityksen perusteella, mitä liittojen toimihenkilöiden toimenpiteistä lakon lopettamiseksi on esitetty, on katsottava jääneen näyttämättä, että liitot olisivat laiminlyöneet niille työehtosopimuslain 8 §:n mukaan kuuluvat velvollisuutensa, työtuomioistuin hylkää kanteen Suomen Puunjalostusteollisuustyöntekijäin Liittoa ja Puutyöväenliittoa vastaan. Asian laatuun nähden saavat mainitut liitot kuitenkin pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.
Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Järvenpää, Svartström, Aranto, Oinas, Hyppönen, Kaski ja Salonen.
Tuomio oli yksimielinen.