Labor court dismisses union fines for peace obligation breach due to active conflict resolution efforts.
Legislator summary
AI generatedThe labor court dismissed the claim to impose fines on two trade unions for violating their peace obligation. The unions had participated in strikes but their leadership actively promoted peace, declared strike actions contrary to the collective agreement, and urged workers to return to work. Consequently, the court found no evidence of breach and ruled the unions had fulfilled their duties.
Legislator headnote
AI generatedSection 1 of the Act on Peace in the Workplace; where union leadership actively promotes peace and declares strike actions contrary to the agreement, a claim for fines for breach of the peace obligation must be dismissed.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Kahden ammattiosaston hyväksymät luottamusmiehet olivat ainakin osan aikaa osallistuneet toimeenpantuihin lakkoihin. Osastojen toimesta ei ollut ryhdytty riittävän tehokkaisiin toimenpiteisiin työtaistelutoimenpiteiden johdosta vaan päin vastoin oli kummankin osaston jäsenten enemmistö yhtynyt koko tehtaan käsittäneeseen kannatuslakkoon.
Ammattiosastot tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon. Toisen osaston osalta otettu tällöin huomioon, että sen johtokunta oli tuominnut työtaistelutoimenpiteet työehtosopimuksen vastaisina ja jakanut jäsenilleen työhönpaluukehotuksen, sekä että tämän osaston mahdollisuus vaikuttaa syntyneisiin työtaistelutoimenpiteisiin oli sen pienen jäsenmäärän vuoksi ollut vähäinen.
Kanne työntekijäliittojen tuomitsemisesta hyvityssakkoon hylätty.
Asianosaiset: Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä Arbetsgivarnas i Finland Allmänna Grupp r.y. Suomen Nahka-, Jalkine- ja Kumityöväen Liitto r.y. sekä Nahka- ja kumialojen ammattiliitto r.y.
RATKAISU
Kantajayhdistyksen toiselta puolen sekä vastaajaliittojen välillä toiselta puolen on joulukuun 15 päivänä 1969 tehty työehtosopimus, jossa on muun muassa seuraavat määräykset:
7 § Työpalkat
1. Täysin työkykyisten 18 vuotta täyttäneiden työntekijäin työkohtaiset tuntipalkat eri töissä ovat seuraavat:
Paikkakuntaluokka
I II III
Alkupalkka 297 285 273 1. palkkaluokka 309 297 285
2. " 322 309 297
3. " 335 321 309
4. " 348 333 321
5. " 361 346 333
6. " 374 359 345
7. " 388 372 357
8. " 402 385 369
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
3. Työt sijoitetaan edellä 1. kohdassa mainittuihin palkkaluokkiin työehtosopimuksen liitteenä olevan työnluokituksen pistetaulukon perusteella siten, että luokituspisteiden yhteissummasta vähennetään ympäristöolosuhteiden ja ammattitautivaaran perusteella annetut pisteet ja täten laskettujen työn vaatimuspisteiden nojalla määräytyy työn palkkaluokka seuraavasti:
1. palkkaluokka enintään 7 pistettä
2. " 8-11 "
3. " 12-15 "
4. " 16-19 "
5. " 20-23 "
6. " 24-27 "
7. " 28-31 "
8. " vähintään 32 "
4. Mikäli sopimuskauden aikana otetaan käytäntöön uusia töitä tai milloin tuotantomenetelmissä tapahtuu sellaisia muutoksia, joiden johdosta töiden vaikeusaste puoleen tai toiseen olennaisesti muuttuu nykyisestään, sopivat sopijapuolet voimassaolevan työehtosopimuksen mukaisessa järjestyksessä tällaisten uusien töiden sijoittamisesta palkkaluokkiin ja siitä, miten mahdollisten muutosten vaikutus huomioidaan.
5. Töiden luokitus suoritetaan teollisuuslaitoksittain työnantajan ja työntekijöiden edustajain kesken. Luokitusta koskevat mahdolliset erimielisyydet alistetaan sopijapuolten ratkaistaviksi. Töiden luokittelusta laaditut taulukot vahvistetaan sopijapuolten allekirjoituksilla ja säilytetään sopijapuolten toimistoissa.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
8 § Urakkatyö
2. Urakkatyö on, mikäli mahdollista aikatutkimuksia hyväksi käyttäen, hinnoiteltava siten, että työntekijäin ansio normaalilla urakkatyövauhdilla nousee alla sovittuun ao. palkkaluokan urakkatyön hinnoitelupalkkaan ja että ansio työnsuorituksen tai työtehon lisääntyessä kasvaa vähintään samassa suhteessa.
Paikkakuntaluokka I II III 1. palkkaluokka 361 348 334
2. " 376 362 347
3. " 392 377 361
4. " 409 393 376
5. " 428 411 393
6. " 449 431 412
7. " 471 452 432
8. " 493 473 452
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä - Arbetsgivarnas i Finland Allmänna Grupp on työtuomioistuimessa lausunut, että sen jäsenyrityksen Oy Nokia Ab:n Nokialla sijaitsevalla kumitehtaalla olivat henkilöautonrenkaiden paisto- ja viimeistelyosastojen työntekijät elokuun 17 päivänä 1970 jättäneet osastoinsinöörille palkankorotusvaatimuksen, jonka toteuttaminen olisi merkinnyt työntekijöiden palkkojen korottamista keskimäärin yli markalla tunnilta. Vaatimuskirjeen oli jättänyt lähetystö, jota johti Suomen Nahka-, Jalkine- ja Kumityöväen Liiton paikallisen ammattiosaston, Nokian Kumi- ja Jalkinetyöläisten ammattiosasto r.y:n po. osastoille hyväksymä luottamusmies Lauri Sorjonen. Kuorma-autonrenkaiden paisto- ja viimeistelyosastojen työntekijät olivat esittäneet puolestaan elokuun 31 päivänä kirjallisen palkankorotusvaatimuksen, jonka mukaan korotus olisi ollut 1-1.50 markkaa tunnilta.
Edellä esitetyillä perusteilla Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on työtuomioistuimessa vaatinutSuomen Nahka-, Jalkineja Kumityöväen Liiton, Nahka- ja kumialojen ammattiliiton, Nokian Kumi- ja Jalkinetyöläisten ammattiosaston sekä Nokian Kumityöntekijöiden tuomitsemista maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuslain 8 §:n mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta.
Suomen Nahka-, Jalkine- ja Kumityöväen Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että työehtosopimuksessa oli vain ne perusteet, joiden pohjalta palkoista sovittiin työmäärä ja muut tekijät huomioon ottaen, niin että sopimuksessa olevat työkohtaiset palkkanumerot ilmaisivat vähimmäispalkkoja ja urakkatyön hinnoittelupalkat vähimmäisurakkapalkkoja. Työntekijäin esittämät vaatimukset palkkojen korottamiseksi olivat perustuneet lisääntyneeseen työmäärään. Työnantaja ei ollut kuitenkaan neuvotteluissa halunnut ottaa tätä huomioon, vaan oli ryhtynyt henkilöautonrengasosaston paisto- ja viimeistelyosastoilla toimenpiteisiin työmäärän edelleen lisäämiseksi. Tehtyjen uudelleenjärjestelyjen seurauksena osastojen noin 80 työntekijästä olisi vähennetty 5-6 työntekijää ja näiden työt jaettu toisten työntekijöiden suoritettaviksi, joka työnantajan tarjouksista huolimatta olisi merkinnyt eräissä tapauksissa jopa tuntiansioitten alentumista aikaisempaan vastaavaan työmäärään verrattuna.
Sopimukseen pääsemiseksi työntekijät olivat 31.8. pidetyssä neuvottelussa alentaneet aikaisempaa vaatimustaan. Työnantaja ei kuitenkaan ollut ollut halukas sopimaan työntekijöitä tyydyttävistä urakkahinnoista sekä oli kieltäytynyt keinotekoisilla syillä 4.9. liittojen välisessä neuvottelussa antamasta omaa esitystään. Syyskuun 8 päivänä pidetyssä liittotason neuvottelussa oli työnantaja pyrkinyt pitkittämään neuvotteluja ja vasta klo 19.30 luvannut pieniä 5-10 pennin suuruisia myönnytyksiä tunnilta. Liittojen edustajat olivat useissa puheenvuoroissaan kehottaneet työntekijöitä jatkamaan työtään ja korostaneet liiton velvollisuutta työrauhavelvoitteen täyttämisessä. Liiton edustaja oli ollut lakkopäätöksen tekohetkellä työntekijäin kokouksessa voidakseen kaikin käytettävissä olevin keinoin, päätöksen syntymiseen saakka ja vielä sen jälkeenkin, estää lakon puhkeamisen.
Edellä esitetyillä perusteilla on Suomen Nahka-, Jalkine- ja Kumityöväen Liitto vaatinut kanteen hylkäämistä aiheettomana.
Koska liitto ja sen jäsenosasto ovat tehneet kaikkensa työrauhavelvoitteen täyttämiseksi, on Nahka- ja kumialojen ammattiliitto vaatinut kanteen hylkäämistä aiheettomana.
Nokian Kumi- ja Jalkinetyöläisten ammattiosastoa sekä Nokian Kumityöntekijöitä on jutussa kuultu.
Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.
Vastaajaliittojen hyvityssakkoon tuomitsemista koskevien vaatimusten osalta työtuomioistuin katsoo, ottaen huomioon että liittojen puheenjohtajat Huhtamäki ja Lassinen ovat neuvotteluissa pyrkineet saattamaan erimielisyydet ja niihin liittyvät työtaistelutoimenpiteet päättymään sekä että mainitut puheenjohtajat ovat syyskuun 8 päivänä Nokialla pidetyssä kokouksessa korostaneet työtaistelutoimenpiteiden lain ja sopimuksen vastaisuutta, jääneen näyttämättä että vastaajaliitot olisivat syyllistyneet kanteessa mainittuihin velvollisuuksiensa rikkomisiin. Tämän vuoksi työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä vaatimukset Suomen Nahka-, Jalkine- ja Kumityöväen Liiton ja Nahka- ja kumialojen ammattiliiton tuomitsemisesta hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta. Asian laatuun nähden saavat liitot kuitenkin kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.
Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Järvenpää, Svartström, Oinas, Vihma, Hyppönen, Ahtola ja Kaski.
Tuomio oli yksimielinen.