Labor court dismisses meal allowance claim where nearby factory offers identical canteen facilities.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe labor court dismissed the union's claim for a meal allowance against the employer for work performed at a second factory. The employee argued that the contract required payment when he could not eat at home or his usual factory, while the employer contended that the nearby second factory offered identical canteen facilities. The court ruled that since the employee could reasonably eat at the second factory's canteen, no additional cost was incurred, and thus the allowance was not due.
Legislator headnote
AI generated19 § 2 k. työehtosopimuksen; Ruokarahaa maksetaan vain, jos työntekijällä ei ole mahdollisuutta syödä tehdasalueella, ja samankaltaiset ruokailumahdollisuudet toisella tehtaalla estävät korvauksen.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Kysymys ruokarahan maksamisesta komennustyössä saman yhtiön toisella tehtaalla olleelle työntekijälle.
Sopimuskohta oli tulkittava sen sanamuodon mukaan, kun ei ollut käynyt ilmi, että sillä olisi sopimusta viimeksi muutettaessa tarkoitettu muuta.
Asianosaiset: Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto r.y. Puunjalostusteollisuuden Työantajaliitto r.y.
RATKAISU
Asianosaisliittojen välillä tammikuun 31 päivänä 1969 allekirjoitetussa, saman vuoden loppuun voimassa olleessa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:
19 § Matkakustannukset ja päivärahat
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
2) Milloin työ työnantajan toimeksiannosta suoritetaan tehdasalueen ulkopuolella paikalla, josta työntekijä voi saapua yöksi kotiinsa, mutta ei voi käydä ruokailuaikana kotonaan eikä tehtaalla, maksetaan matkakulujen lisäksi ruoka rahana 3,50 markkaa päivältä.
Sellaisissa tapauksissa, joissa työntekijä työn takia voi palata kotiinsa vasta niin myöhään, että hän normaalisti olisi aterioinut tänä aikana kaksi kertaa, maksetaan tässä kohdassa mainittu ruokaraha kaksinkertaisena.
Jos työntekijälle annetaan vapaa ruoka, ei ruokarahaa makseta.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että asianosaisliittojen välillä vuosiksi 1967 ja 1968 tehdyssä työehtosopimuksessa oli ruokarahan maksamista koskeva 19 §:n 2 kohdan määräys ollut näin kuuluva:
2. Milloin työ työnantajan toimeksiannosta suoritetaan tehdasalueen ulkopuolella paikalla, josta työntekijä voi saapua yöksi kotiinsa, mutta ei voi käydä ruokailuaikana kotonaan eikä tehtaalla, maksetaan matkakulujen lisäksi ruokarahana 3 markkaa päivältä milloin työpaikka on yli 5 km:n matkan päässä asianomaisen vakinaisesta työpaikasta.
Sellaisissa tapauksissa, joissa työntekijä työn takia voi palata kotiinsa vasta niin myöhään, että hän normaalisti olisi aterioinut tänä aikana kaksi kertaa, maksetaan tässä kohdassa mainittu ruokaraha kaksinkertaisena.
Jos työntekijälle annetaan vapaa ruoka, ei ruokarahaa makseta.
Keskust.p.m. 1.
Ruokarahan maksaminen edellyttää, että työntekijälle aiheutuu ylimääräisiä kustannuksia ruokailusta tehdasalueen ulkopuolella. Mikäli työntekijällä on työn suorituspaikalla samanlaiset ruokailumahdollisuudet kuin tehdasalueella, ei ruokarahaa makseta.
Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliittoon jäsenenä kuuluvan, Helsingin kaupungista olevan Enso-Gutzeit Osakeyhtiön Imatran kauppalassa sijaitsevalla Tainionkosken tehtaalla vakinaisesti työskennellyt sähköasentaja Reijo Skaffari oli komennettu vuonna 1969 toukokuun 2, 3, 5-9, 12-14, 16, 17, 19-23 ja 25-27 päiväksi saman yhtiön myös Imatralla olevalle Kaukopään tehtaalle sähkötöihin. Skaffarilla ei ollut noina 20 työpäivänään mahdollisuutta käydä ruokailuaikana kotonaan eikä liioin vakinaisessa työpaikassaan Tainionkosken tehtaalla ruokailemassa. Tästä huolimatta työnantaja oli kieltäytynyt Skaffarin vaatimuksesta piittaamatta suorittamasta hänelle työehtosopimuksen edelle jäljennetyn 19 §:n 2 kohdan 1 kappaleen mukaista ruokarahaa sanotulta ajalta.
Esittämillään perusteilla ja kun asiasta ei ollut päästy liittojenkaan välisissä neuvotteluissa yhteisymmärrykseen, Suomen Sähköalantyön tekijäin Liitto on työtuomioistuimessa vaatinut vahvistettavaksi, että Reijo Skaffarilla on oikeus työehtosopimuksen 19 §:n 2 kohdan 1 kappaleen mukaiseen 3 markan 50 pennin ruokarahaan niiltä kanteessa tarkoitetuilta työpäiviltä, joina hän on työskennellyt komennettuna Kaukopään tehtaalla, ja Enzo-Gutzeit Osakeyhtiön velvoittamista suorittamaan Skaffarille mainituilta 20 työpäivältä ruokarahana kerrotun laskuperusteen mukaan yhteensä 70 markkaa kuuden prosentin korkoineen kesäkuun 1969 ensimmäisestä palkanmaksusta lukien.
Kanteeseen vastatessaan Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliitto on esiintuonut, että Tainionkosken ja Kaukopään tehtaat, jotka sijaitsivat Imatran kauppalassa noin 5 kilometrin etäisyydellä toisistaan, olivat kumpainenkin selluloosa- ja paperitehtaita. Tainionkosken tehdas oli valmistuttuaan aluksi toiminut Kaukopään tehtaan "Kaukopää II nimisenä osastona. Sittemmin tehtaat oli erotettu omiksi tuotantoyksiköiksi kuitenkin niin, että niillä edelleenkin oli yhteinen konttori. Kummallakin tehtaalla oli Osuusliike Imatran pitämä tehdasruokala, jota paitsi Sotainvalidien Veljesliitto r.y:llä oli Tainionkosken tehtaalla yksi ja Kaukopään tehtaalla kaksi tehdasruokalaa. Tehdasruokalat olivat siten molemmilla tehtailla samojen liikeyritysten eri toimipaikkoja, joita hoidettiin samalla tavoin ja yhdenmukaisin hinnoin.
Työnantaja ei ilmeisesti voinut kieltäytyä maksamasta ruokarahaa yksinomaan sillä perusteella, että työnantaja katsoi työntekijän voivan hankkia ateriansa matkalla ollessaan samoin kustannuksin kuin vakinaisessa työpaikassaan. Kun kanteessa tarkoitetussa tapauksessa kuitenkin oli kysymys ruokailusta jommassakummassa lähekkäin sijaitsevassa tehtaassa, joissa samat, työnantajan taloudellisesti tukemat yritykset tarjosivat samanlaista ruokaa samoin ehdoin, oli katsottava, että työntekijä toiselle tehtaalle komennettunakin saattoi käydä ruokailuaikana "tehtaalla". Sitä paitsi oli huomattava, että Kaukopään tehtaalla työskentelevä työntekijä ilmeisesti saattoi, kun otettiin huomioon tehtaiden läheisyys ja Imatran kauppalan sisäisen linja-autoliikenteen tarjoamat mahdollisuudet, käydä ruokailuaikanaan Tainionkosken tehtaalla aterioimassa, mikäli hän syystä tai toisesta sitä halusi.
Esittämillään perusteilla Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliitto on katsonut, ettei kanteessa tarkoitetuissa olosuhteissa Kaukopään tehtaalle komennetulle työntekijälle työehtosopimuksen 19 §:n 2 kohdan 1 kappaleen perusteella voinut syntyä oikeutta ruokarahaan, ja se vuoksi vaatinut kanteen hylkäämistä.
Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
Enso-Gutzeit Osakeyhtiö on ollut jutussa kuultavana.
Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Luukanen, puheenjohtaja, Suviranta, Järvenpää, Svartström, Markkanen, Aranto, Hyppönen, Suominen ja Kaski.
Tuomio oli yksimielinen.