Labor court dismisses union claim against employer for terminating bus driver without cause under collective agreement.

Kysymys irtisanomissuojasopimuksen tulkinnasta.

Työnantaja oli ilmoittanut autonkuljettajan työsuhteen puretuksi työstä kieltäytyminen vuoksi. Asiassa katsottu, ettei irtisanomiselle ollut ollut asiallista perustetta. Kysymys ei myöskään ollut sellaisesta työsopimuslain 31 §:ssä säädetystä tapauksesta, jota irtisanomissuojasopimus ei koske. Työnantaja velvoitettu suorittamaan työntekijälle vahingonkorvaukseksi irtisanomisajan palkka ja korvaus työsuhteen katkaisemisesta.

Kanteen tutkimista vastaan esitetty väite hylätty, koska jutussa oli kysymys siitä, oliko kanteessa tarkoitettu menettely ollut työehtosopimuksena voimassa olevan irtisanomissuojasopimuksen vastainen.

Asianosaiset: Suomen Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto r.y. Autoliikenteen Työnantajayhdistys r.y.

RATKAISU

Asianosaisliittojen välillä tammikuun 28 päivänä 1969 sanotuksi vuodeksi tehdyssä linjaautohenkilökuntaa koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

9 § Säännöllinen työaika

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2. Säännöllisen työajan työvuorot ovat 80 tuntia kahdessa viikossa. (Ylitöiden osalta kts. 14 §:n 2 kohdan määräyksiä.)

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

12. 2-viikkojaksoisen työtuntijärjestelmän tulee muussa kuin tilausajoliikenteessä olla vähintään yhtä viikkoa ennen jakson alkamista työntekijän nähtävissä ja siitä on käytävä selville, milloin päivittäinen työ alkaa ja päättyy sekä ruokailu- ja vapaa-ajat. Sairaus- ja muissa pakottavissa tapauksissa voi työnantaja tehdä työtuntijärjestelmään muutoksia, ei kuitenkaan työntekijän vapaapäivää koskevaa ilman hänen suostumustaan. Vapaapäivä on kalenterivuorokausi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

14 § Yli-, hätä- ja sunnuntaityökorvaus

1. Ylityö lasketaan päivittäin, jolloin ylityöksi katsotaan työvuorolistan ylittävä työaika ja maksetaan ensimmäiseltä ylitunnilta 50 %:lla ja seuraavilta ylitunneilta 100 % :lla korotettu palkka. Tehtyä ylityötä ei saa korvata vastaavasti vapaa-ajalla.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2. Ylityöaikaa jaksottaisessa työssä määriteltäessä maksetaan työntekijälle kahteen peräkkäiseen viikkoon kertyneistä ylityötunneista 12 tunnilta 50 %:lla korotettu palkka ja sen yli meneviltä työtunneilta 100 %:lla korotettu palkka. Jos 2-viikkojakso on keskeytynyt sen johdosta, että työntekijän työsuhde on katkennut tai ettei hän ole voinut olla työssä loman, sairauden tahi muun hyväksyttävän syyn vuoksi, lasketaan hänelle mahdollisesti kuuluvat ylityötunnit työaikalain 17 §:n mukaisesti.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

22 § Luottamusmiehet

Luottamusmiehistä ovat voimassa liitteenä olevat yleiset määräykset.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Edellä mainitun työehtosopimuksen 22 §:ssä tarkoitettujen yleisten määräysten 2 kohdan 2. muistutuksessa on määrätty luottamusmiehenä toimivalle työntekijälle annettavasta ennakkoilmoituksesta työsuhteen päättymisestä.

Asianosaisliittojen välillä maaliskuun 28 päivänä 1966 tehdyssä sopimuksessa irtisanomissuojasta on muun muassa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

1 §

Tämä sopimus koskee työntekijää, joka 18 vuotta täytettyään on ollut samassa työsuhteessa vähintään 9 kuukautta. Työsuhteen kestoaikaa laskettaessa ei oteta huomioon sitä aikaa, jona työntekijä on ollut asevelvollisuuslain nojalla vakinaista palvelustaan suorittamassa.

Tämä sopimus ei koske: 1. Työntekijää, joka on otettu työhön määrätyksi ajaksi tai määrättyä tehtävää varten;

2. ulkomaan-, taikka rannikko- tai sisävesiliikenteessä kulkevissa aluksissa työskenteleviä; eikä

3. tapauksia, joissa työsopimus on purettu työsopimuslain 31 §:ssä mainitun syyn perusteella.

Sopimuksen piiriin kuuluvat kuitenkin ne tapaukset, joissa työsopimus on purettu sairauden tai 2 sanotun lain 15 §:ään sisältyvien järjestysmääräysten rikkomisen perusteella.

2 §

Työsopimusta irtisanottaessa on noudatettava 14 vuorokauden molemminpuolista irtisanomisaikaa. Tällä määräyksellä ei kumota sopijapuolten välisen työehtosopimuksen ennakkoilmoituksia koskevia määräyksiä eikä sitä sovelleta silloin, kun työnantaja 5 §:ssä mainituin tavoin työsuhdetta päättämättä lomauttaa työntekijän.

Työnantaja, joka ei noudata edellä mainittua irtisanomisaikaa on velvollinen suorittamaan työntekijälle vahingonkorvauksena täyden palkan irtisanomisajalta. Jos taas työntekijä eroaa työstä irtisanomisaikaa noudattamatta, on hän velvollinen maksamaan työnantajalle vahingonkorvauksena irtisanomisajan palkkaa vastaavan summan, jonka työnantaja saa pidättää työntekijälle maksettavasta lopputilistä. Mikäli noudattamatta jättäminen puolin tai toisin koskee vain osaa irtisanomisajasta, käsittää vahingonkorvausvelvollisuus sitä vastaavan osan irtisanomisajan palkasta.

3 §

Työnantaja älköön irtisanoko tai lomauttako yksityistä työntekijää ilman asiallista perustetta. Jos hän syyllistyy tällaiseen toimenpiteeseen, hän on velvollinen maksamaan työntekijälle korvauksen.

Asiallisina perusteina pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, joiden perusteella yrityksen työntekijämäärää joudutaan supistamaan. Tällaisina perusteina pidetään myös mm. sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

4 §

Päätettäessä 3 §:ssä mainitun korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kun vuosittain järjestettävien Kotkan meripäivien aiheuttama säännönmukaista suurempi kuljetustarve oli ollut ennakolta työnantajan tiedossa, kysymys ei voinut olla sellaisesta työehtosopimuksen 9 §:n 12 kohdassa tarkoitetusta sairauteen verrattavasta muusta pakottavasta tapauksesta, joka olisi oikeuttanut työnantajan tekemään työtuntijärjestelmään muutoksia ilman työntekijän suostumusta. Työnantaja ei ollut voinut tuoda esiin sellaista perustetta, joka kerrotussa tilanteessa olisi velvoittanut Kopran tekemään ylityötä varsinkin, kun hänen sanottua ajankohtaa koskevaan, kahdeksi viikoksi laadittuun työtuntiluetteloonsa oli jo sisällytetty viisi ylityötuntia. Ilmeistä olikin, että todelliset syyt Kopran työsuhteen purkamiseen olivat Kopran toiminnasta ammattiyhdistysliikkeessä johtuneet erimielisyydet hänen ja Vilkkaan välillä.

Edellä lausutusta kävi ilmi, että kysymys ei saattanut olla sellaisesta tapauksesta, jossa työnantaja olisi työsopimuslain 31 §:n mukaan oikeutettu heti purkamaan työsopimuksen.

Työnantaja oli menetellyt Kopran työsuhteen purkaessaan vastoin luottamusmiehistä voimassa olevien yleisten määräysten 2 kohdan muistutus 2:ta. Kopra, jonka työsuhde oli jatkunut yhtäjaksoisesti toukokuun 13 päivästä 1963, oli näet valittu ammattiosastonsa varapääluottamusmieheksi ja toiminut mainittuna heinäkuun 29 päivänä pääluottamusmiehen ollessa vuosilomallaan pääluottamusmiehenä. Kopran toimimisesta pääluottamusmiehenä oli ilmoitettu työnantajalle tämän hyväksymällä tavalla.

Työsuhteen lopettamisen jälkeen Kopra, jonka kuukausipalkka oli ollut noin 800 markkaa, oli joutunut olemaan työttömänä, lukuun ottamatta tilapäistä työtä elokuun lopun 1969 ja seuranneen lokakuun 22 päivän välisenä aikana, aina maaliskuun 7 päivään 1970.

Koska asiassa ei ollut liittojenkaan välisissä neuvotteluissa päästy yhteisymmärrykseen ja kun asianosaisliittojen välinen sopimus irtisanomissuojasta koski sen 1 §:n mukaisesti Kopran työsuhteen purkamista, eikä Vilkkaalla ollut ollut asiallista perustetta työsuhteen lopettamiseen, Suomen Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on vaatinut Vilkkaan velvoittamista edellä mainitun linja-autoliikkeen omistajana suorittamaan Kopralle irtisanomissuojasopimuksen 2 ja 3 §:n nojalla vahingonkorvaukseksi täyden palkan irtisanomisajalta 14 päivältä eli 400 markkaa ja korvaukseksi työsuhteen lopettamisesta ilman asiallista perustetta 4.000 markkaa, molemmat määrät laillisine korkoineen.

Kanteesta kuultuna Autoliikenteen Työnantajayhdistys on lausunut, että irtisanomissuojaa koskevan sopimuksen 1 §:n 2 kohdan 3 kappaleen mukaan sopimus ei koskenut tapauksia, joissa työsuhde oli purettu työsopimuslain 31 §:ssä mainitun syyn perusteella. Niistä poikkeustapauksista, jotka oli mainittu sopimuksen 1 §:n 3 kohdassa, ei jutussa ollut kysymys. Autonkuljettaja Paavo Kopra samoin kuin kantajaliittokin olivat katsoneet, että kysymys oli työsuhteen lopettamisesta purkamalla eikä irtisanomalla, mikä seikka kävi ilmi siitä, että Kopra oli ennen tämän jutun esille ottamista pannut Kotkan raastuvanoikeudessa vireille sittemmin sillensä jätetyn, työsuhteensa purkamista koskevan riita-asian. Esittämillään perusteilla Autoliikenteen Työnantajayhdistys on vaatinut, että sitä vastaan ajettu kanne jätettäisiin työtuomioistuimen toimivaltaan kuulumattomana tutkittavaksi ottamatta.

Asianosaisliitot ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluista.

Liikenneneuvos Onni Vilkas Linja-autoliike O. Vilkas nimisen toiminimen omistajana on ollut jutussa kuultavana.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Järvenpää, Svartström, Markkanen, Aranto, Hyppönen,Kaski ja Hallenberg.

Tuomio oli yksimielinen.