Labor court dismisses union's strike-related breach claim against employer and union for collective bargaining failures.
Legislator summary
AI generatedThe labor court dismissed the employer's claim against the union and its local branch for failing to prevent strike actions. The employer argued that trust representatives participated in strikes and the union neglected its duty to avoid industrial conflict. The court found that wage disparity discussions were not strike actions and the union had no duty to prevent them, thus rejecting the breach of duty.
Legislator headnote
AI generatedSection 8 of the Collective Agreements Act; The union is not liable for strike actions arising from legitimate wage negotiations or general industrial unrest where no specific strike was called by the union.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Ammattiosasto, joka vastasi siitä, että suurin osa sen hyväksymistä luottamusmiehistä oli ottanut osaa työtaisteluun, ja joka ei muutoinkaan ollut ryhtynyt toimenpiteisiin, jotta sen jäsenet olisivat välttäneet työtaistelutoimenpiteitä, tuomittu hyvityssakkoon.
Työntekijäliitto tuomittu hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.
Asianosaiset: Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Suomen Metallityöväen Liitto r.y.
RATKAISU
Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton toiselta puolen ja Suomen Metallityöväen Liiton sekä erään muun liiton välillä joulukuun 31 päivänä 1969 vuodeksi 1970 tehdyssä työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:
II TYÖPALKAT
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
6 § Aikapalkka
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
VII ERINÄISET MÄÄRÄYKSET
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
24 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen
Mom. 1. Jos työnantajan ja työntekijäin välillä ilmaantuu erimielisyyttä tämän sopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa, on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijäin kesken. Ellei asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, voidaan se alistaa ao. liittojen ratkaistavaksi. Jos toinen paikallinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, on asiasta laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa on lyhyesti mainittu erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta. Muistiosta on annettava molemmille paikallisille osapuolille kappale. Liittojen välisistä neuvotteluista on voimassa mitä keskusjärjestöjen välillä tehdyssä yleissopimuksessa säädetään.
Mom. 2. Tästä sopimuksesta aiheutuvat erimielisyydet, joista sopimuspuolten kesken edellä 1. momentissa mainittua menettelyä noudattaen ei ole päästy yksimielisyyteen, alistetaan työtuomioistuimen ratkaistavaksi.
Mom. 3. Tämä työehtosopimus sitoo allekirjoittaneita liittoja ja niiden alayhdistyksiä sekä työnantajia ja työntekijöitä, jotka ovat tai sopimuksen voimassaoloaikana ovat olleet näiden yhdistysten jäseniä. Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Edellä mainitun työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on taas muun muassa seuraavat määräykset:
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Pöytäkirja, joka laadittiin Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton sekä Suomen Metallityöväen Liiton ja Teräs-, kaivos- ja konepajatyöväen ammattiliiton välillä vuodeksi 1970 solmitun metalliteollisuuden työehtosopimuksen allekirjoittamistilaisuudessa Helsingissä joulukuun 31 päivänä 1969. Työnantajapuolta edustivat puheenjohtaja, varatuomari Lauri Pöyhönen, toimitusjohtaja, varatuomari Rolf Wid‚n, varatuomari Pentti Somerto ja dipl.ins. Kyösti Puustinen. Työntekijäpuolta edustivat puheenjohtaja Sulo Penttilä, II puheenjohtaja Edvin Salonen, sihteeri Pentti Savolainen, II sihteeri Ilmari Kosonen, osastosihteeri Lauri Kuivanen ja palkkasih teeri Ilmari Nieminen sekä puheenjohtaja Rudolf Stendahl ja sihteeri Esko Honkavaara.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
1 § A. Työpalkat ja palkkaperusteet
Sovittiin, että tänään allekirjoitetun työehtosopimuksen edellyttämä palkkojen 20 pennin suuruinen yleiskorotus astuu voimaan ja että työehtosopimuksen mukaisia uusia palkkaperusteita ja erillisiä lisiä ja korvauksia sovelletaan työpaikoilla sen palkanmaksukauden alusta lukien, jonka alkamispäivä joko vuoden 1969 tai vuoden 1970 puolella on lähinnä tammikuun 1 päivää 1970 ja noudattaen seuraavaa menettelyä.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
D. Aikapalkat
Työehtosopimuksen 6 §:n mukaisiin aikapalkkoihin on uusien palkkamääräysten voimaantullessa sisällytettävä aikaisempi 16 pennin erillinen lisä, minkä ohella niitä on korotettava 20 pennillä. Mikäli näin korotettu aikapalkka ei täyttäisi uuden työehtosopimuksen mukaisia määräyksiä, on sitä korotettava vielä tähän rajaan asti.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Kun työntekijäin kerrottuihin vaatimuksiin ei ollut suostuttu, työntekijät olivat toimeenpanneet vaatimustensa toteuttamiseksi työnseisauksia siten, että Oy Tampella Ab:n konepajan kaikki noin 2.500 työntekijää olivat olleet istumalakossa aamupäivän ajan lauantaina, toukokuun 23 päivänä 1970 ja poistuneet iltapäivän ajaksi työpaikaltaan. Maanantaina, saman kuun 25 päivänä oli noin 2.000 konepajan työntekijää jatkanut istumalakkoaan kello 7-9:n välisen ajan. Lokomo Oy:n 1.700 työntekijästä oli mainittuna toukokuun 23 päivänä suurin osa eli noin 1.500 työntekijää ollut joko istumalakossa tai kokonaan poissa työpaikaltaan.
Edellä selostettuihin työtaistelutoimenpiteisiin olivat ottaneet osaa Oy Tampella Ab:n konepajan pääluottamusmies Matti Jokela ja Lokomo Oy:n pääluottamusmies Toivo Nylund, joka oli ollut esittämässä myös palkankorotusvaatimuksia, sekä eri työosastojen luottamusmiehet.
Suomen Metallityöväen Liitto ja sen alaosasto, Tampereen kaupungista oleva Tampereen Metallityöväen Ammattiosasto r.y. olivat laiminlyöneet niille työehtosopimuslain 8 §:n mukaan kuuluvat velvollisuutensa, osasto sallimalla toimeensa hyväksymien pääluottamusmiesten esittää työpaikoillaan työnantajalle työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia sekä pääluottamusmiesten ja tehtaiden työosastoille valitsemiensa muiden luottamusmiesten ryhtyä työtaistelutoimenpiteisiin vaatimusten läpiviemiseksi sekä lisäksi osasto ja liitto jättämällä vaatimusten esittämisvaiheessa huolehtimatta uhkaavan työtaistelun estämisestä ja sen puhjettua työtaistelun lopettamisesta. Osasto ja liitto eivät myöskään olleet, kuten niiden olisi pitänyt, ryhtyneet toimiin, joiden avulla olisi tuotu esiin työtaistelutoimenpiteiden lain ja työehtosopimuksen vastainen luonne.
Esittämillään perusteilla Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut, että Suomen Metallityöväen Liitto ja Tampereen Metallityöväen Ammattiosasto tuomittaisiin kumpainenkin työehtosopimuslain 8 §:ään perustuvien velvollisuuksien laiminlyömisestä työtuomioistuimen riittäviksi harkitsemiin hyvityssakkoihin, joita määrättäessä olisi erityisen raskauttavana seikkana otettava huomioon, että luottamusmiehet olivat esimerkillään myötävaikuttaneet työtaistelutoimenpiteiden puhkeamiseen edellä selostetussa laajuudessaan työselkkauksille muutoinkin alttiissa ilmapiirissä. Sen ohessa Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Suomen Metallityöväen Liiton ja ammattiosaston velvoittamista korvaamaan liiton oikeudenkäyntikulut jutussa.
Kanteeseen vastatessaan Suomen Metallityöväen Liitto on lausunut, että Tampereen kaupungissa oli kuluvana keväänä ollut metallityöntekijäin piirissä voimakasta liikehdintää palkkausta koskevien kysymysten järjestämiseksi. Syynä tähän oli ollut toisaalta julkistetut Ruotsin metalliteollisuuden palkkoihin perustuvat palkkavertailutiedot ja toisaalta Tampereen seudun metalliteollisuudessa todettu aikapalkkojen jälkeenjääneisyys, mikä merkitsi noin 50-70 penniä tunnilta alempaa palkkausta verrattuna vastaavaan ansiotasoon muualla maamme metalliteollisuudessa. Edellä mainituista seikoista johtuen oli tilanne Tampereella muodostunut sellaiseksi, ettei se ollut tavanomaisin menetelmin työntekijäliiton hallittavissa.
Suomen Metallityöväen Liitolla yhtä vähän kuin paikallisella ammattiosastolla ei ollut ollut mitään aihetta esittää metallityöntekijäin käsityksille vastakkaisia mielipiteitä työntekijäin aikapalkkojen jälkeenjääneisyydestä. Liitolla eikä ammattiosastolla myöskään ollut syytä ryhtyä toimenpiteisiin sen johdosta, että työpaikoilla oli esitetty vaatimuksia aikapalkkojen tarkistamisesta ja niitä koskevien neuvottelujen aloittamisesta. Vaatimusten esittämistä sinänsä ei näet voitu pitää työehtosopimuksen kieltämänä työtaistelutoimenpiteenä.
Esittämillään perusteilla Suomen Metallityöväen Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä kaikilta kohdiltaan. Sen varalta, että työtuomioistuin kuitenkin katsoisi ammattiosaston syyllistyneen työrauhavelvollisuuden rikkomiseen, Suomen Metallityöväen Liitto on katsonut, että hyvityssakon määrää vahvistettaessa olisi lieventävänä seikkana otettava huomioon, että työtaistelut oli luottamusmiesten toimenpitein pystytty rajoittamaan.
Tampereen Metallityöväen Ammattiosasto on ollut jutussa kuultavana.
Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Järvenpää, Svartström, Markkanen, Aranto, Ahtola, Kaski ja Suominen.
Tuomio oli yksimielinen.