Court held negligence was a valid dismissal ground but only reduced severance pay, not dismissed the union's claim.

Kysymys irtisanomissuojasopimuksen tulkinnasta kahden työntekijän irtisanomisasiassa.

Kun otettiin huomioon se huolimattomuus, johon irtisanottu työntekijä oli syyllistynyt ja siitä työnantajalle aiheutunut vahinko sekä työntekijän toiminta työntekijäin luottamustehtävissä, minkä pitäisi aiheuttaa erityistä harkintaa irti sanomisoikeutta käytettäessäsi, katsottu, ettei työntekijän huolimattomuutta voitu pitää irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettuna asiallisena irtisanomisperusteena, mutta kylläkin sopimuksessa tarkoitettuna työntekijälle maksettavaksi tuomittavan korvauksen suuruuteen vaikuttavana tekijänä.

Toisen työntekijän katsottu syyllistyneen sellaiseen ilmeiseen huolimattomuuteen työssä, jota oli pidettävä asiallisena irtisanomisperusteena.

Asianosaiset: Tekstiilityöväen Liitto r.y. Vaatetusteollisuusliitto r.y.

RATKAISU

Asianosaisliittoja velvoittavassa Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton helmikuun 22 päivänä 1966 tekemässä yleissopimuksessa irtisanomissuojasta on seuraavat määräykset:

1 §

Tämä sopimus koskee työntekijää, joka 18 vuotta täytettyään on ollut samassa työsuhteessa vähintään 9 kuukautta. Työsuhteen kestoaikaa laskettaessa ei oteta huomioon sitä aikaa, jona työntekijä on ollut asevelvollisuuslain nojalla vakinaista palvelustaan suorittamassa.

Tämä sopimus ei koske:

1. työntekijää, joka on otettu työhön määrätyksi ajaksi tai määrättyä tehtävää varten;

2. ulkomaan- taikka rannikko- tai sisävesiliikenteessä kulkevissa aluksissa työskenteleviä; eikä

3. tapauksia, joissa työsopimus on purettu työsopimuslain 31 §:ssä mainitun syyn perusteella.

Sopimuksen piiriin kuuluvat kuitenkin ne tapaukset, joissa työsopimus on purettu sairauden tai sanotun lain 15 §:ään sisältyvien järjestysmääräysten rikkomisen perusteella.

2 §

Työsopimusta irtisanottaessa on noudatettava 14 vuorokauden molemmin puolista irtisanomisaikaa. Tällä määräyksellä ei kumota työehtosopimusten ennakkoilmoituksia koskevia määräyksiä eikä sitä sovelleta silloin, kun työnantaja 5 §:ssä mainituin tavoin työsuhdetta päättämättä lomauttaa työntekijän.

Työnantaja, joka ei noudata edellä mainittua irtisanomisaikaa, on velvollinen suorittamaan työntekijälle vahingonkorvauksena täyden palkan irtisanomisajalta. Jos taas työntekijä eroaa työstä irtisanomisaikaa noudattamatta, on hän velvollinen maksamaan työnantajalle vahingonkorvauksena irtisanomissajan palkkaa vastaavan summan, jonka työnantaja saa pidättää työntekijälle maksettavasta lopputilistä. Mikäli noudattamatta jättäminen puolin tai toisin koskee vain osaa irtisanomisajasta, käsittää vahingonkorvausvelvollisuus sitä vastaavan osan irtisanomisajan palkasta.

3 §

Työnantaja älköön irtisanoko tai lomauttako yksityistä työntekijää ilman asiallista perustetta. Jos hän syyllistyy tällaiseen toimenpiteeseen, hän on velvollinen maksamaan työntekijälle korvauksen.

Asiallisina perusteina pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, joiden perusteella yrityksen työntekijämäärää joudutaan supistamaan. Tällaisina perusteina pidetään myös mm. sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

4 §

Päätettäessä 3 §:ssä mainitun korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

7 §

Tämä sopimus tulee muutoin, paitsi 2 §:n osalta, voimaan maaliskuun 15 päivänä 1966 kaikkien niiden keskusliittoihin kuuluvien jäsenliittojen osalta, jotka eivät mainittuun päivämäärään mennessä ole ilmoittaneet jäävänsä sopimuksen ulkopuolelle.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tekstiilityöväen Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että vastaajaliiton jäsenyritys Heinolan kaupungista oleva Mattisen Teollisuus Oy oli helmikuun 25 päivänä 1969 sanonut irti palveluksessaan lokakuun 4 päivästä 1965 alkaen olleen leikkaamon luottamusmiehen ja kantajaliiton alayhdistyksen Heinolan Vaatetustyöntekijät r.y:n puheenjohtajan Felix J. Pirhosen työsuhteen. Marraskuun 20 päivänä 1969 sama työnantaja oli irtisanonut samassa alayhdistyksessä luottamusmiestehtävissä toimineen leikkaamotyöntekijä Vuokko Salon, joka oli ollut yhtiön palveluksessa huhtikuun 7 päivästä 1965 alkaen. Kantajaliiton käsityksen mukaan työnantaja oli molemmissa tapauksissa menetellyt keskusliittojen välisen irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti pääasiallisena tarkoituksenaan painostaa alan järjestäytyneitä työntekijöitä.

Vuokko Salo oli sanottu irti yhtiön palveluksesta marraskuun 20 päivänä 1969 ilmoituksin, että työsuhde lakkaisi joulukuun 4 päivänä 1969, ja määrätty heti poistumaan työpaikalta. Koska Vuokko Salo oli ollut leikkaamon parhaita työntekijöitä ja hänet oli sittemmin myös laakaamossa todettu erääksi parhaimmista työntekijöistä, ei Salon irtisanomiseen missään tapauksessa ollut ollut irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettuja asiallisia perusteita. Ei voinut välttyä siltä käsitykseltä, että hänen osallistumisensa luottamusmiestehtäviin ja tehtaalla hieman aikaisemmin järjestettyyn työtaisteluun oli ollut irtisanomisen perimmäinen syy.

Näillä perusteilla kantajaliitto on katsonut, että Pirhosen ja Salon irtisanominen yhdessä eräiden muiden tapahtumien kanssa ovat muodostaneet Mattisen Teollisuus Oy:n järjestäytyneisiin työntekijöihin kohdistuvan painostustoimenpiteen. Tämän vuoksi Tekstiilityöväen Liitto on vaatinut vahvistettavaksi, että Felix J. Pirhosen ja Vuokko Salon irtisanominen on tapahtunut keskusliittojen välisen irtisanomissuojasta solmitun yleissopimuksen vastaisesti sekä että Mattisen Teollisuus Oy velvoitettaisiin suorittamaan yleissopimuksen tarkoittamana korvauksena Pirhoselle 3.144,87 markkaa ja Salolle 3.700 markkaa, molemmat määrät laillisine korkoineen.

Laakaaja Vuokko Salon irtisanominen oli johtunut yksinomaan työntekijän ilmeisestä huolimattomuudesta työssään. Myös hänen osaltaan oli ennen irtisanomista työnantajan edustajien toimesta useita kertoja huomautettu hänelle virheellisestä työskentelystä ja myös hänelle oli annettu ns. viimeinen varoitus. Tästä huolimatta hänen työnsä välittömästi ennen irtisanomista oli ollut niin huolimatonta, että hänen laakaamistaan sameteista leikatuista housuista lähes 400 paria marraskuun 1969 loppupuoliskon aikana oli jouduttu merkitsemään sekundatavaraksi. Tästä oli aiheutunut työnantajalle huomattava taloudellinen tappio kelpaamattoman tavaran syntymisenä. Salon mahdollisilla luottamusmiestehtävillä, joiden olemassaolosta ei työnantajalle ollut ilmoitettu, ei ollut ollut mitään yhteyttä hänen irtisanomiseensa.

Koska sekä Felix J. Pirhosen että Vuokko Salon irtisanomiselle on ollut olemassa keskusjärjestöjen välisessä irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettu asiallinen peruste, Vaatetusteollisuusliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä aiheettomana.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Mattisen Teollisuus Oy:tä on jutussa kuultu.

Vuokko Salon osalta työtuomioistuin katsoo selvitetyksi, että hän on ennen irtisanomistaan tehnyt saamiensa useiden huomautusten ja varoitusten jälkeenkin siinä määrin huolimatonta työtä, josta on aiheutunut työnantajalle huomattava taloudellinen tappio, että hänen on katsottava syyllistyneen sellaiseen ilmeiseen huolimattomuuteen työssä, jota on pidettävä irtisanomissuojasopimuksen 3 §:ssä tarkoitettuna asiallisena irtisanomisperusteena. Salonkaan osalta ei työtuomioistuimelle ole esitetty sellaista selvitystä, joka olisi omiaan osoittamaan irtisanomisen johtuneen hänen toiminnastaan luottamustehtävissä, joista työnantajalle ei ollut ilmoitettukaan ja jotka olivat päättyneet paljon ennen irtisanomista, tai muuten muusta kuin työnantajan ilmoittamasta syystä. Näin ollen työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen Salon osalta.

Asian näin päättyessä ja sen laatuun nähden saavat asianosaiset pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Järvenpää, Svartström, Markkanen, Aranto, Hyppönen, Ahtola ja Kaski.

Tuomio oli yksimielinen.